tiistai 17. tammikuuta 2012

Muistelin, että mulla on jossain tuolla vuosien mittaa kertyneiden kuvien joukossa useampi otos kissasta ja koirasta, sekä niiden rinnakkaiselosta. Etsivä löytää ja minähän löysin, useammankin...

Zeus ottaa kissojen kanssa yleensä ihan rauhallisesti, mutta Etnalla ja sitä vajaan vuoden nuoremmalla Tikru kissalla kehittyi yhteinen leikki josta joskus viime keväänä muistaakseni blogiin kirjoittelin. No en nyt rupea samaa tarinaa tänne raapustelemaan, joten puhukoot kuvat puolestaan :) (jos suostuvat puhumaan...)

















Tämän verran ne suostuivat puhumaan, mutta halusivat jättää lopun arvoitukseski joten kai se on vaan alistuttava kohtaloonsa ja hyväksyttävä, että tällä erää en saa ladattua enempää kuvia.

Mun mielestä suloisia näistä kuvista tekee se, etteivät ne ole lavastettuja. Ensimmäisssä kuvassa sängyssä oli ensimmäisenä Linda-kissa ja Zeus pitkään mietti voiko se mennä kissan viereen... Totesi lopulta selviävänsä siitä hengissä, mutta päätti pysytellä turvallisen välimatkan päässä.

Toisessa kuvassa, ilmenee noin vuosi sitten olleet päivittäiset rutiinit. Tarvittaessa jätin koirat töissä isoon näyttelyhäkkiin ja suljin oven. Yleensa aina takaisin tullessani löysin häkistä koirien lisäksi myös pikku Tikrun joka verkon raosta luikersi koirien viereen nukkumaan. (Samaisesta raosta Adjalla on tapana luikerrella häkistä ulos, jos aika käy pitkäksi) Tosin tässä kuvauksen ajaksi häkin ovi on avattu :)

Kolmannessa kuvassa Zeus ja Etna olivat vetäytyneet häkkiin lepäämään, kun harvinainen vieras Svantte-kolli asteli arvokkaasti häkkiin niiden seuraksi. Sen verran ihmeellinen tämä tapahtuma kuitenkin oli, että Etnan piti nousta sitä istumaan ja ihmettelemään...

Toiseksi viimeisessä kuvassa nukkuvat Tikru, Tikrun emä Linda ja Etna sulassa sovussa keskenään.

Ja viimeinen kuva on Etnan ja Tikrun keksimästä leikistä, josta vuosi takaperin kirjoittelin enemmänkin.. Tämä on siitä "rakkaudesta se hevonenkin potkii vaiheesta", eli Etna kirputti kissaa, minkä seurauksena Tikru ensin puski, sitten hellästi puri ja raapi koiraa. Välillä jompaa kumpaa sattui kun toinen puri epähuomiossa liian lujaa, mutta kiusantekijä korjasi tilanteen nuolemalla ja sitten nysvääminen alkoi taas alusta :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Pitkän tauon jälkeen koirapuistoilu sai palata elämäämme... tai me sen elämään ihan miten vain itse kukin haluaa sen ajatella! Ensimmäisellä puistoilu kerralla puistossa oli vain muutama muu koira, kiertelimme ympäri puistoa omaan tahtiimme, eivätkä koirat juurikaan ottaneet kontaktia toisiin koiriin. Adja oli vähän ihmeissään, että mikä tämä uusia hajuja täynnä oleva paikka oikein on. Etna kulki kannoillani, niinkuin yleensäkin ja Zeus taas vaelteli omia menojaan hajumaailmaan uppoutuneena.

Toisella kerralla puistossa oli vähän enemmän elämää, joka tosin ei olisi Zeusta voinut vähemäpää kiinnostaa. Kerran se kävi toisilleen ärjuvät parsonrusseli urokset ojentamassa, mutta keskittyi sitten taas hajuviestien lukemiseen ja hengaili itsekseen. Toinen parsonrussel uroksista oli melko kiinnostunut Etnasta (Zeuksin muutmana kerran vihjaissut, että neidin juoksut saattavat olla lähestymässä), mutta Etna ei innostunut ihailijastaan vaan kovaäänisesti komensi sen aina pois. Toista urosta puolestaan kiinnosti Adja joka vielä ihmetteli koirapuiston elämää...

Kolmannella kerralla puistossa olikin sitten paljon kääpiöpinsereitä. Zeus koirapuiston lainvalvoja toimitti omaa virkaansa, omalla tavallaan. Toisin sanoen, sitä ei juurikaan näkynyt. Adja oli puistossa jo kuin kotonaan, reippaana se irtaantui välillä melko kauaskin, yritti leikkiä toisten kääpiöpinsereiden kanssa ja tutustui uusiin ihmisiin pelkäämättä tai arastelematta ollenkaan. Etnakin yritti välillä vähän leikkiä, mutta se reppana ei oikein tiedä miten pitäisi leikkiä.Leikkiin haastamisen se kyllä osaa, mutta leikkiminen sinänsä pelottaa sitä, tai ainakin aiheuttaa levottomuutta mikä purkautuu ulos haukuntana!

Pikkuhiljaa aletaan pääsemään myös kovien pakkasten makuun. Eilen illalla olimme kirskaanniemessä laavulla. Pakkasta oli hieman alle
-10 astetta. Kaivoin toppahaalarit varastosta, ettei koirille tule metsässä kylmä, tarkoitus kun oli jäädä nuotion ääreen ainakin joksikin aikaa istumaan. No viimetalvilta tutuksti tullut reaktio ilmeni taas.. Kun toppahaalarit ilmestyivät lattialle, koirat (lukuunottamatta Adjaa,joka ei vielä ymmärtänyt asiayhteyttä) kaikkosivat. Zeus tuli luokse kolmannella käskyllä korvat luimussa ja täristen. Etna piti hakea häkistä. Adjalle ei toppahaalaria vielä ole, joten se sai päälleen paksun villapaidan ja hieman suuren fleece haalarin, mutta hyvin me pärjättiin. Minulla jäätyivät varpaat (viisaasti lähdin nuotiolle aamutossut = reinot jalassa), mutta koirat eivät vaikuttaneet palelevilta.

Koirien omat herkut eivät meinanneet niille kelvata, kun tarjolla olisi ollut myös makkaraa ja broilerpyöryköitä. No annoin koirille sitten tekemistä pilkkomalla yhden makkaran pieniksi paloiksi ja heittelemällä ne nuotion läheisyyteen metsään. Sieltä aikuiset koirat etsivät niitä sitten innoissaan ja saivat aikansa kulumaan. Adjan makkarat tiputtelin nuotion ympäristöön josta se niitä sitten sai etsiä.

Tänään pakkasta oli liki -15 astetta ja koirien kanssa on tullut käytyä ulkona vain pikaisesti. Kyse on siis vain omasta laiskuudestani, ja ehkä siitä että toppahaalarit jäivät eilisen jäljiltä autoon. Edes tuon pakkasmäärän ei pitäisi hidastaa ainakaan Zeuksen tahtia, sen kanssa kun on tarvottu lenkillä syvässä hangessa yli -30 asteen pakkasellakin. Ainakin Lapissa jouluna 2009 neljä kuukautta ennenkuin Etna tuli Ruotsista Suomeen. Saapa nähdä, minkälaisia pakkasia sitä vielä tälle talvelle saadaan...

perjantai 6. tammikuuta 2012

Zeus 4v elokuussa 2011.
                                                      
                                                        ZEUKSEN TOINEN PENTUE.

Devil 16 vk Helsingissä pentutreffeillä

Adja 16 vk Helsingissä pentutreffeillä.


Macho Helsingissä pentutreffeillä.

PP 16 vk Helsingissä pentutreffeillä.



torstai 5. tammikuuta 2012

Tänään kävimme taas eläinlääkärillä. Huvittavaa kyllä, olen monesti kuullut koirista jotka lyövät jarrut päälle huomatessaan olevansa menossa eläinlääkärille. No minun lauma painoi sen sijaan kaasuun pohjaan ja alkoi kiristää vauhtiaan ja vetää hihnassa kohti eläinlääkärin ovea, kun huomasivat mihin ollaan menossa.

Eteisessä punnitsin koirat taas, että pysyn edes vähän kartalla missä niiden painojen kanssa mennään. No tulos oli aika yksi puolinen, kaikkien painot olivat nousseet, Zeus ei näytä pulskalta, mutta Etnassa se on myös silmin nähtävissä. Adjalla paino oli noussut eniten, mutta se puolestaan on kuitenkin kaikista hoikin. Sillä kun kaikki energia varmaankin kuluu kasvamiseen.

Koirien painot olivat seuraavan laiset

Zeus 6,4 kg
Etna 5,6 kg
Adja 3,2 kg.

Ensimmäisenä pöydälle pääsi Adja, tarkastuksen jälkeen neidille laitettiin 4- ja raivotauti rokotteet. Ensimmäinen meni taas ihan kivuttomasti, kun pentu söi nappuloita. Rabies rokote ilmeisesti vähän kirpaisi, kun Adja vinkaisi, mutta jatkoi kuitenkin nappuloiden syömistä.

Pöydälle tarkempiin tutkimuksiin pääsi myös Etna, mitään varmaa ei selvinnyt, mutta eläinlääkäri suositteli jatkotutkimuksia. Toisin sanoen patologille lähetettävien ihobiopsianäytteyden ottamista, erityisesti perinnöllisten värimuunnos-alopesian (color mutant alpecia) poissulkemikseksi. Samassa patologintutkimuksessa voidaan selvittää mm. mahdollisen karvatuppipunkin olemassaolo.



Eilen kävimme Nokialla kylässä. Alun arastelun jälkeen Adjakin innostui leikkimään Devilin kanssa, siispä Zeus Adja ja mäyräkoira Devil painivat, kiljuivat ja juoksivat ihan innoissaan. Tosin Zeus joutui välillä jäähylle, kun se innostui vähän liikaa. Etna puolestaan kuljeskeli ahdistuneena ympäri asuntoa väistellen Oskua ja Rölliä. Deviliä se sieti vähän paremmin, mutta ei sen kanssakaan alkanut ihan leikkimään asti.

Adjalle teki hyvää päästä ihan vieraaseen paikkaan painimaan toisen pennun kanssa.



keskiviikko 4. tammikuuta 2012

JOUTSENET JÄTTIVÄT JÄÄTYVÄN JÄRVEN.
ENSIN KAHDEKSAN, SITTEN 15.
NIIDEN HUUDOT KAIKUIVAT LÄPI PILVISEN TAIVAAN.
EIVÄT NE HYVÄSTI HUUTANEET,
VAAN NÄKEMIIN,
KOSKA SE TARKOITTAA ETTÄ VIELÄ KOHDATAAN.

VUODEN 2012 ENSIMMÄINEN PITKÄ LENKKI TEHTY LUMISESSA LUONNOSSA JA PIKKU PAKKASESSA. KYLLÄ SE TALVI VIELÄ TULEE, SEN KERTOIVA JUURI JOUTSENET!

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012!!!


Mielessä on taas käynyt monia asioita, joita blogiin on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta ajatuksen tasolle se on taas jäänyt. No nyt vapaa päivän iltaa viettäessäni voisin koettaa rustailla ylös joitakin ajatuksia. Jos se nyt sitten enää onnistuu...

Uusi vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Vietimme vuodenvaihteen (perjantaiasta sunnuntaihin) ystävieni luona ja koirat olivat tietysti menossa mukana. Kävimme pitkillä rauhallisilla kävelyillä ja nautimme siitä, ettei ollut kiire mihinkään. Uuden vuoden aatto ilta ja yö menivät onneksi suhteellisen kivuttomasti, ellei oteta lukuun sitä, että onnistuin muljauttamaan jalkani jotenkin ja sitä särkee toisinaan vieläkin.


Adja ja Riesa

 Rakettien kovasta paukkeesta huolimatta niihin reagoi ainoastaan silminnähtävästi ja käsinkosketeltavasti vain Etna. Kävimme katsomassa Tampereen kaupungin järjestämän ilotulituksen ja riskin tiedostaen otin koirat sinne mukaan. Oli se sitten järkevää tai ei, ne olivat siellä. Ainoa joka niihin jotenkin reagoi oli siis Etna. Pentu lämmitteli takkini sisällä ja kellon tullessa 22 ja rakettien alkaessa paukkua ja vilkkua Adja käänteli vain päätään kuunnellen ja katsellen. Olin puoli kyykyssä asennossa nojaten toisella polvellani siis maahan. Ensimmäisten kovien paukahduksien kuuluessa Etna kömpi syliini ja tärisi kainalossani koko ilotulituksen ajan. Zeus puolestaan ei reagoinut ilotulitukseen mitenkään, ihan kuin koko ilotulitusta ei olisi ollutkaan. Se seurasi vain hieman kauempana ollutta koiraa silmäkovana, kävi välillä häntä heiluen suukottamassa minua ja jatkoi sitten toisen koiran vahtaamista.

Ilotulituksen päätyttyä lähdimme ajelemaan pois päin. Zeus ja Adja nukahtivat miltei heti auton lähdettyä liikkeelle, Etna puolestaan kuuntoli hetken aikaa ajoittain kuuluneita paukahduksia ja nukahti sitten.

En usko pennun saaneen ainakaan kovin kummoisia traumoja ilotulituksessa käymisestä. Tuskin se muuten olisi nukkunut niin sikeästi ja rauhallisesti keskellä ystävieni keittiön lattiaa puolenyön aikaan, kun ulkkona paukkui ja rätisi ihan kunnolla. Zeus puolestaan nukkui rauhallisesti olohuoneen sohvalla. Ainoa joka taas näytti levottomuuden merkkejä oli tuo ongelmavyyhti Etna. Määrätietoisesti se kuitenkin kiipesi syliini, tällä kertaa tärisemättä ja rauhoittui sitten siihen.

Ilmeisesti uusivuosi ihmeellisine äänimaailmoineen kuitenkin väsytti koiria siinä määrin, että ne kera omistajansa nukkuivat sikeästi kuulematta, tai ainakaan reagoimatta mitenkään siihen, kun aamulla neljän aikaan ovi aukeni ja sisään tuli ihmisiä. Tosin osasyy siihen ehkä oli se, että me nukuimme alakerran takkahuoneessa ja ulko-ovi aukeni yläkerrassa.

Pentu on kasvanut taas ihan hurjasti, ehkäpä siitä kertoo jotain sekin, että minäkin huomaan sen, vaikka katselenkin sitä päivittäin. Sen pennun pyöreys ja läskimaha ovat (meinasin tähän kirjoittaa, että menneen talven lumia, mutta päätin sittenkin kirjoittaa jotain muuta) kadonneet ja nyt siitä on tullut hoikka ja joitakin aikuisen piirteitä omaava neitokainen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja että pennun pää varmasti saataisiin pyörälle, on sille kertynyt joitakin liikanimiä ajan kuluessa. Kutsumanimeltään se on edelleen Adja ja yleensä ottaen aina juokseekin iloisesti luokseni sen kuullessaan. Aluksi paljon käytetty Napero on jäänyt hieman vähemmälle käytölle, sen sijaan kun Adja pissaa tai kakkaa sitä tulee kehuttua " hieno Dyy" ja pahuuksia tehdessään moitteet saa jostain syystä Adele.

Joitakin kertoja Adja on omalla tavallaan ilmaissut tarpeiden teko hätänsä, jos en sen viestiä (Useimmiten hyppäämistä sänkyä vasten ja sen raapiminen jos olen sängyllä, tai minua kuonolla tökkäämistä) ymmärrä käy se sitten paperille tai joskus sen viereen pissaamassa. Pikkuhiljaa se on kuitekin ymmärtänyt, että hädän tullen pitäisi oikeastaan lähteä ulos ja tänään se osoitti sen selkeästi ensimmäisen kerran. Adja hyppäsi laatikon kautta sängyltä alas, käveli sohvan edessä oleville papereille ja haisteli, juoksi sitten oven edessä oleville papereille haistellen taas, sitten se juoksi sänkyni viereen ja hyppäsi sitä vasten ja raapi. Nappasin pennun kainaloon ja heti kun laskin sen ulos maahan se teki pahanhajuiset tarpeensa. Sitten tietysti kehuttiin hienoa Dyytä oikein urakalla!