Keskiviikona oli Zeuksen onnenpäivä, morsiamen merkeissä. Astuminen sujui niin kuin pitikin, eikä siinä ollut minkäänlaisia ongelmia. Nyt jäädään sitten jännityksellä seuraamaan, että kypsyykö pullat uunissa ja jos kypsyy niin, minkälaisia niistä valmistuu.

Kävin torstaina koirien kanssa lenkillä Matkajärven maastossa. Jossain aiemmassa blogi tekstissäni taisin ohimennen mainita hankkineeni koira pillin ja nyt täytyy kyllä ylistää sitä keksintöä. Joku aika sitten aloin ehdollistaa koiria pillille ja jatkoin pillireeniä vielä tuolla metsälenkilläkin. Tarkoitukseni on käyttää pilliä luoksetulossa, koska sen ääni kantaa metsässä paljon kauemmaksi kuin ihmisen ääni, ja pillin kutsu on aina samanlainen, huolimatta siitä kuinka iloinen, vihainen, väsynyt tai kiukkuinen koiran ohjaaja on.



Vaikuttaa siltä, että jokainen noista on ehdollistunut pillille ja kyllä oli kiva seurata sitä, kuinka iloisesti ne aina ryykäsivät luokseni pillin äänen kuullessaan. Koirien lenkki taisi olla moninkertainen omaani verrattuna, kun ne juoksivat edestakaisin jatkuvasti, kun halusin edelleen vahvistaa pillillä luoksetuloa.

Täytyy kyllä todeta, että sitä koirien riemua on kyllä ihana katsoa, kun ne pääsevät metsään juoksemaan. Etenkin Etna muuttuu siellä aivan eri koiraksi, tälläkin kertaa se sai huiman hepulikohtauksen, juosten keskittyneesti häntä alhaalla pitkin kumpareita ja pusikoita niin, että varvut vaan heiluivat. Adja ja Zeus perässään. Vauhti oli hirmuinen ja eteniminen niin mutkikasta, että heikompi olisi varmaan saanut itselleen jonkinlaisen matkapahoinvoinnin. Eikä Etnan vauhtia ja riemua hidastanut edes se, että neiti epähuomiossa mulahti järveen kesken kaiken. Pienellä avustuksella neiti pääsi ylös lettorannasta ja pikakiiturin matka senkun jatkui niin, että vesipisarat vain lentelivät ympäriins, kun koira ei ehtinyt jäädä itseään ravistelemaan.

Torstaina kävin myös Zeuksen kanssa samoissa maisemissa kaverikoira lenkillä. Mitähän meitä olisi siellä ollut, kutakuinkin kymmenkunta koirakkoa ja oli kyllä taas niin hienoa seurata miten Zeuksella ei ollut yhdenkään kanssa minkäänlaista ongelmaa. Ellei lukuun oteta sitä, että se oli aluksi ehkä hieman kiinnostunut eräästä tollerinartusta, mutta unohti kuitenkin sen kun lauma pääsi metsään juoksemaan. Kaverikoira toiminta jatkuu nyt tästä eteenpäin niin, että ensin minä käyn pari kertaa mukana kaverikoiravierailulla seuraamassa ilman koiraa mitä siellä tapahtuu ja sitten sen jälkeen pääsen mukaan toimintaan Zeuksen kanssa. Ja sikäli mikäli Zeus toiminnasta nauttii ja jatkamme sitä, niin kaverikoira huivin ansaitsee olemalla toiminnassa aktiivisesti mukana vuoden verran.

Golden Ringin luonnetesti

Pääsin Zeuksen kanssa testaamaan kultaistennoutajien rotujärjestön oman kultaisillenoutajille tarkoitetun luonnetestin. Zeus sai siis olla ns. nollakoira, eli koira joka testaa radan ennen varsinaisia koirakkoja, saaden kuitenkin tietysti arvostelun sitten mukaansa. Zeuksella olikin pitkä päivä kun vastapalveluksena Zeuksen nollakoirana olemisesta lupasin jäädä luonnetestiin auttamaan. Niinpä olimme jo pian kahdeksan jälkeen aamulla testipaikalla rakentamassa rataa. Zeuksen piti tietysti odottaa autossa sen aikaa, mutta ainakin kahdesti Zeus tylsistyessään livisti auton ikkunasta omine lupineen ulos.

Sanottakoon, että päivä oli todella mielenkiintoinen, pitkä ja aika rankka. Etenkin kun uhkaavista pilvistä huolimatta vettä ei ropahtanut tippaakaan, vaan aurinko porotti kuumasti.

Testi erosi jossain määrin kennelliitton luonnetestisä, jonka Zeus läpäisi viime kesänä. Testin alussa oli haastattelu, jossa tuomarit kyselivät koiran ohjaajalta tietoja koirasta ja sen käyttäytymisestä. Haastattelua seurasi kahden minuutin hiljaisuus jonka jälkeen ohjaajan piti leikittää koiraa. Samalla testattiin koiran noutohalu jota noutajilta pitäisi tietysti löytyä ihan luonnostaan. Leikin ja noutohalun jälkeen oli ns. takaa-ajo häiriökoirien kanssa, eli koira jäi tuomareiden luokse kytkettynä ja ohjaaja poistui testialueen toiseen laitaan mennen piiloon. Ohjaajan ja koiran väliin jäi kaksi ns. häiriökoiraa. Tällä "takaa-ajolla" testattiin sitä, tuleeko koira suoraan ohjaajan luokse, vai kiinnostuuko se häiriökoirista, jääkö muuten vain hengailemaan.

Takaa-ajon jälkeen koira jätettiin maahan kytkettynä yksin (tuomareiden kanssa) ja ohjaaja poistui piiloon. Sitten koiraa lähestyi neljä erilaista ja erityyppistä ihmistä, tavallinen ja täysin neutraali, ihminen joka liikkui hieman erikoisesti, hieman epämääräisesti lähestyvä ja käyttäytyvä mies ja viimeiseksi "kassialma" eli mustaan pitkään takkiin ja "noidanhattuun" pukeutunut "känniläinen" joka hortoili vähän sinne sun tänne molemmissa käsissään rämisevät kassit.

Tämän jälken ohjaaja palasi koiran luokse ja tuli räminä ryhmä.. eli ryhmä ihmisiä jotka pitivät kovaa meteliä (esim. moottorisaha, kattilan kannet, lehmän kello, kaiken maailman kilkuttimia ja rämiseviä esineitä, pamppuja, patukoita ym...) Ryhmä lähestyi koirakkoa rauhallisesti, pysähtyi kahteen kertaan ja liikkui sitten koirakon ympärillä.

Sitten sama toistui niin, että ohjaaja poistui piiloon ja koira jäi tuomareiden kanssa.

Räminä ryhmän jälkeen oli vuorossa sateenvarjo. Eli ohjaaja käveli koiran kanssa rauhallisesti ja kulman takaa avautuu sateenvarjo suoraan koiran eteen. Koirakko kiersi ympäri ja palasi samaan kohtaan uudelleen.

Sateenvarjon jälkeen testattiin laukausvarmuus testattiin samalla tavoin, kuin kennelliiton luonnetestissä kahdella laukauksella. Lopuksi testattiin vielä uudelleen koiran noutohalu niin, että dammya heitettiin kohti pelkovyöhykettä (mikälie se hieno sana olikaan) ja sen jälkeen otettiin uudelleen vielä edellä mainittu takaa-ajo häiriökoirakoiden kanssa tämän pelkovyöhykkeen läpi.



Zeuksen arvostelivat Helena Karves ja Markku Santa mäki
Kultaistennoutajien luonnetestistä Zeus sai 445/500 pistettä.
Arvostelu asteikko oli 0-5

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 5 (kerroin 15) 75 p Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LIIKUNTAVIETTI/
LEIKKISYYS (taistelutahto) 4 (kerroin 5) 20 p Kohtuullinen
NOUTOHALU 4 (kerroin 10) 40 Noutaa innokkaasti, pehmeä ote
TEMPPERAMENTTI 4 ( kerroin 10) 40 p Kohtuullisen vilkas
KOVUUS, PALAUTUMISKYKY 5 (kerroin 10) 50 p Kohtuullisen kova
TOIMINTAKYKY 3 (kerroin 15) 45 p Kohtuullinen
HERMORAKENNE 5 (kerroin 30) 150 p Erittäin rauhallinen ja varma
TERÄVYYS/
PUOLUSTUSHALU 5 (kerroin 5) 25 p Kohtuullinen, hillitty
LAUKAUSPELOTTOMUUS + Laukausvarma

Luonnetestin jälkeen, Zeuksen päivä ei suinkaan ollut vielä pulkassa, vaan se sai tehdä kerrankin töitä leipänsä eteen. Eli minä sain toimia luonnetestissä tavallisena neutraalina lähestyjänä ja olla yksi räminäryhmän jäsenistä. Zeuksen kanssa puolestaan toimimme häirikkökoirakkoina, eli seisoskelimme testialueella näissä "takaa-ajo tilanteissa".



Testattavaia koira oli Zeus mukaanluettuna 12 eli päivän aikana kuultujen laukausten määrä oli 22 (yksi koirakko keskeytettiin heti alkuunsa, eli sille ei ammuttu lainkaan) Zeus suhtautui niihin tapansa mukaan tyynerauhallisesti. Päivän loppua kohden siitä rupesi näkymään jo selkeitä väsymisen merkkejä, ja onneksi häirikkökoirissa oli sen verran pelivaraa, ettei sen tarvinnut joka kerta toimia siinä tehtävässä. Täytyy sanoa, että ihailtavan rauhallisesti Zeus nukahti näyttelyhäkkiinsä, heinikkoon tai syliini loppupäivästä aina tilaisuuden tullen.

Päivän lopuksi kävimme vielä Suinulassa makkarakeitolla ja Zeus sai sen aikaa juoksennella pihassa vapaana. Melko sujuvasti se touhusi siellä toisten koirien seassa, vaikka niitä siinä pihassa pyöri pitkälle toistakymmentä :) Ja kyllä oli herra väsynyt, kun lopulta kotiin päästiin. Hetken aikaa se jaksoi jyrsiä uutta luuta, mutta painui sitten nukkumaan ja käpertyi somasti kahden tyynyn päälle ja nukkuu nyt kyllä niin sikeästi, että saapa nähdä herääkö se enää ennen aamua.

Etna ja Adjakin olivat keksineet kotona vähän tekemistä.. tai uskon ja haluan uskoa, että kyseessä oli pääsääntöisesti Adja. Eli olemme taas yhden lelun köyhempiä... ja koska Adja on jo suolistanut kaikki pehmo ja vinkulelut on se ottanut tehtäväkseen suolistaa myös kirjoituspöydän tuolini. Niin, että sellaisia mukavia "patjanpalasia" on sitten ympäri ämpäri huonetta lelusilpun seassa. Kukahan ne siivoaisi?

19.8.2012 ELVIS HEINOLA KV  AVO, ERI, PU2, SERTI FI MVA

Hienosti vähän sen jälkeen kun täytti sen kaksi vuotta :)

Heti ensi alkuun täytyy korjata aiemmin tällä  viikolla kirjoittamani väärä tieto, eli molemmat Zeuksen ensimmäisen pentueen pennut on tutkittu silmiltään ja polviltaan terveiksi. Ehkäpä erehdykseni sallitaan, koska Elviksen silmät ja polvet tutkittiin tosiaan neljää päivää aikaisemmin kun siitä kirjoitin. Eli toisin sanoen

10.8.2012 Elvis kävi tutkituttamassa polvet ja silmät tervein tuloksin, hyvät 0/0 polvet ja puhtaat silmät! Lääkäri kehui siinä sivussa myös pojan reipasta luonnetta erinomaiseksi ja mitäpä muuta sellainen lottovoitto kääpiöpinseri kuin Zeus voisikaan periyttää :)

Vaikka saattapa joku olla asiasta erimieltäkin... sen verran sähikäinen on tuo kotona asusteleva Zeuksen tytär. Rauhalliseen, ystävälliseen ja yleensä ottaen kaikista pitävään Zeukseen, joka kaiken lisäksi uskoo kaiken kerrasta, verrattuna Adja on jotain aivan muuta. Syynä varmasti aika pitkälle se, että kuri on vuosien mittaa löystynyt melkoisesti. Se komennus haukku joka Zeukselta kitkettiin pois heti alkuunsa kun se muutti luokseni on edelleen melko voimakkaana käytössä kohta vuoden täyttävällä Adjalla.

Sen verran kovapäinen tuo neiti on, että vaikka alusta asti sille on opetettu, ettei keittiöön saa mennä käy se siellä edelleen vähintää kerran päivässä ja kun jää rysän päältä kiinni nauraa koko kropallaan, että "taaskin olin nopeampi kuin sinä". Tämän tavan kitkemiseen on yritetty konstia jos toistakin, mutta ehkä sille ei ole koskaan suututtu tarpeeksi kovaa, enkä minä siihen edes pysty vaikka olisi huono päivä. Sen verran huvittava on Adja kun se voittaja fiiliksellä kipittää sitten keittiöstä pois. Siinä määrin tapa on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa karsiutua pois, että aikaisemmin Adja juoksi suoraan keittiöön heti kun ulko-ovi aukesi tai sen päästi yläkerrasta alas. Nykyään kun avaan ulko-oven se pääsääntöisesti joko juoksee suoraan yläkertaan tai jää sitten portaiden alapäähän odottamaan. Toisinaan se saattaa olla hiippailevinaan keittiöön päin, mutta kun muistutan sitä, että "ylös" niin se kiltisti ravaa yläkertaan.

On kuitenkin yksi pieni hetki josta se ei luovu... jos yön pimeinä tunteina, tai aamu yöstä kun alkaa pikkuhiljaa aamu  valjeta lähden käyttäkään penskaa ulkona, ja kun sen sieltä sisään päästän se syöksyy pallosalaman lailla keittiöön ja kun kerkeän sen perään se tulee sieltä pois häntä viuhtoen ja koko naamallaan nauraen. Eikä siinä voi kyllä itselleen mitään, väkisinkin suupielet nousevat ylös päin..

Pikaisesti vielä, että meidän näyttelyissä ja mätsäreissä käyminen on tämän vuoden aikana kokenut jonkinlaisen inflaation (tai mikä lie sana tähän sopiikaan) mutta nyt sitten päätin ilmoittaa Adjan Tampereen ryhmänäyttelyyn. Se kun on sopivasti tässä lähellä.. Kyllä me keväällä Zeuksen ja Adjan kanssa yhdessä näyttelyssä käytiin, mutta siitä ehkä sitten vähän myöhemmin lisää!

Tavallisen remmilenkin sijaan päätin lähteä koirien kanssa metsään ja jättää tarkoituksella vielä mustikka ämäpärinkin kotiin. Voi sitä koirien riemun määrää kun ne huomasivat etten jääkään paikoilleni kyhjöttämään ja marjoja poimimaan vaan lähdin koirien kanssa seikkailemaan poluttomaan metsään. Täytyy kyllä sanoa, etten muista milloin olisin nähnyt koirien nauttivan niin paljon kun eilisellä metsälenkillä.

Zeus ja Etna irtosivat välillä pidemmälläkin, juoksivat kilpaa hännät suorina ja nauroivat koko naamallaan. Adjakin pinkoi minkä jaloistaan pääsi, mutta piti visusti huolen siitä, ettei päästänyt minua silmistään. Ei vaikka molemmat vanhemmat koirat juoksivat välillä näköpiirin ulkopuolelle ja pysyttelivät siellä jonkin aikaa. Sen verran hyvin koirat kuitenkin siitä huolimatta pitivät minua silmillä, ettei niitä tarvinut kutsua kertaakaan, ja päämäärättömästi vaelteluksestani huolimatta ne ilmestyivät aina hetken kuluttua kieli pitkällä roikkuen.

Tietysti kun ne olivat saanee pahimmat höyryt purettua alkoivat nekin pysyttelemään vähän lähempänä ja seurasivat tarkasti mihin suuntaan seuraavaksi lähtisin. Vaikka patikoiminen poluttomassa maastossa tuntui välillä raskaalta, niin sellaist uupumista ei kuitenkaan päässyt tulemaan kun jäi välillä syömään mustikoita. Ja millaisia mustikoita, isoimmat olivat sormen pään kokoisia ja maistuivat niin hyviltä, ettei sieltä metsästä olisi malttanut lähteä pois ollenkaan.

Nyt tulee sitten toinen postaus samalle päivälle, kun en tietenkään muistanut kaikkea tuohon edelliseen postaukseen rustailla ja laiskuus iski siinä määrin, etten jaksanut alkaa sitä muokkailemaan. Menköön sitten tämän kerran näin.

ZEUKSEN ENSIMMÄINEN PENTUE ON TÄYTTÄNYT 2  VUOTTA tämän viikon maanantaina, eli 13.8

myöhästyneet onnittelut siis
Aavalle http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI52125%2F10&R=185
ja Elvikselle http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI52124%2F10&R=185

Paljastettakoon tässä samalla sitten pieniä juorunpoikaisia, eli Elviksellä puuttuu enää  yksi serti ja sitten siitä tulee FIN MVA. Toivottavasti poika jo metsästelisi tuota viimeistä sertiään :) Olen myös Elviksen kasvattajalta kuullut, että jokunen olisi kysellyt tuon Zeuksen pojan perään, yhdelläkään nartulla ei kuitenkaan ole vielä käynyt túuria sen suhteen ja suurin syy siihen lienee se, ettei Elviksen polvia ja silmiä ole vielä tutkittu.

Aava puolestaan läpäisi puhtain paperein molemmat tutkimukset jo melkein vuosi sitten ja jonkinlaisia aavistuksia taitaa olla siitä, että neiti olisi miehelään matkalla lähiaikoina. Mielenkiinnolla jään odottamaan syntyy siltä saralta jotain ja jos syntyy niin mitä. Voin kertoa, että jos jonkinlaisia mönkijöitä maailmaan putkahtaa, niin sen pentulaatikon reunalta en malta pysyä pois.

Suurella mielenkiinnolla odottelen myös eri suunnalta samansuuntaisi tuloksia. Zeuksella ei ole aavistustakaan siitä, että sillä on taas kissanpäivät tiedossa. Enkä vielä vähään aikaan taida vihjaistakaan morsmaikusta joka tänne matkustaa käymään Kauhajoen suunnalta.. laitan kuitenkin tähän linkin, jos joku haluaa käydä morsmaikusta kuvan katsomassa... http://www.rapidmasters.net/pentuja.htm

Pahasti vaikuttaa siltä, että jos jonkinmoista kuumeen poikasta sitä alkaa taas leijailemaan ilmassa. Kaipa se on vaan sitten pakotettava itsensä pysymään kovana, etenkin kun edessä on selvä köyhtyminen opiskelijaksi ryhtymisen johdosta :)

Jos jonkinlaista on tapahtunut edellisen postauksen jälkeen, monesti on käynyt mielessä että pitäisi päivittää blogia mutta aina se on vain jäänyt kun on ilmaantunut jotain "tärkeämpää". No nyt päätin istahtaa sitten koneelle ja yrittää naputella edes jonkinlaista tekstin pätkää tänne. Joitakuita kuviankin saattaa eksyä postaukseen ja pahoittelut jo etukäteen siitä, että kännykkäkameran laadulla taas mennään...

Viime viikolla lähdin käymään koirien kanssa lenkillä Tampereella Kaupissa. Ensimmäiseksi seurasin aallon jymyn ääntä rantaan ja täytyy sanoa, että siellä ei voinut muuta kuin istua alas ja jäädä seuraamaan sitä aaltojen pauhua ja voimaa. Olisi voinut kuvitella istuvansa myrskyävän meren rannalla, niin isoja allot olivat, ja löivät voimalla rantakallioihin niin, että vesipisaroita lenteli pitkälle. Koirat eivät "merenkäynnin" seuraamisesta niin nauttineet, niitä taisivat ne luonnonvoimat vähän hirvittää ja yksi jos toinenkin kömpi syliin istumaan.



Mutta pitihän niitä kuitenkin sen verran jokaista kiusata, että sain edes yhden kuvan koirista rantakalliolta. Hetken keskustelun jälkeen ne pysyivätkin paikoillaan juuri tämän kuvan ottamisen verran. Heti sen jälkeen järveltä tuli valtava aalto joka löi koirien yli sellaisilla seurauksilla, että jokainen loikkasi omaan suuntaansa lähinnä järveltä pois päin. Etna ja Adja selvisivät pelkällä aallon kastelulla, mutta Zeus parka hyppäsi suoraan kallion koloon joka oli täyttynyt juuri sopivasti vedellä mukavaksi uima-altaaksi. Sanottakoon, että sieltä kömpi ylös hieman tympääntyneen näköinen koira...

Matka jatkui hieman erimielisyyksien vallassa.. minä olisin halunnut jatkaa matkaa rantakallioita pitkin mutta kolme krt neliveto oli erimieltä ja niinpä päätin kerrankin joustaa. Niinpä jatkoimme matkaa hieman kauempana rannasta metsän siimeksessä polkuja pitkin. Aaltojen pauhu kuului onneksi kuitenkin sinnekin.

Parin tunnin lenkin jälkeen lähdimme vielä koirapuistoon jonne oli tulossa useampia kääpiöpinsereitä. Aluksi kun koiria oli vain muutama Etna viihtyi melko hyvin. Suurimmaksi osaksi omissa oloissaan tai minun läheisyydessäni. Adjakin vaikutti viihtyvän ja löysi yhteisen sävelen nuoren amerikantoyterrierri uroksen kanssa. Innoissaan ne ajoivat vuorotellen toisiaan takaa ja juoksivat ympäri koirapuistoa. Kun koiria alkoi tulla enemmän hakeutuivat Etna ja Adja enemmän läheisyyteeni.. loppujen lopuksi ne istuskelivat tai seisoskelivat takanani ja odottivat milloin lähetään pois. Ja täytyy kyllä myöntää, että 25 kääpiöpinseriä samaan aikaan puistossa on kyllä aika monta. Zeusta se ei kuitenkaan häirinnyt. Herra viihtyy aina yhtä hyvin koirapuistossa, suurimman osan ajasta hyvinkin omissa oloissaan hajumaailmasta nauttien.  Välillä se käy sheriffinä komentamassa nuorempiaan tai muuten vaan sellaisia jotka ovat sen mielestä ojennuksen tarpeessa ja jatkaa sitten hajumerkkin lukemista ja jättämistä.



Mustikkaankin koirat ovat päässeet nyt useamman kerran ja saaneet juosta metsässä sydämensä kyllyydestä. Aikansa kun ne ovat siellä juosseet alkavat ne myöskin marjastaa. Valitettavasti niiden poimimvat mustikat eivät kuitenkaan kartuta omaa saalistani, vaan täyttää koirien vatsaa. Ja vaikka ne melkoista tahtia marjoja napaansa vetävätkin niin tuskinpa kuitenkaan siinä määrin, että niiden ruokintakulut vähenisivät :) Melko sujuvasti ne osaavat marjoja poimia, jokainen ja on hauska seurata sitä miten ne siirtyvät pehkolta toiselle ja suu vain käy. Siinä mielessä niiden kanssa on mukava käydä marjassa, kun ne eivät irtoa liian kauas. Tosin hankin juuri koirapillin ja tarkoitus olisi opettaa jokainen pillille. Silloin ei haittaa vaikka irtoaisivat vähän kauemmaksikin, kun pillin ääni kantaa melko pitkälle.

Toisinaan joko ennen tai jälkeen marjastuksen välillä sekä että, olen juoksuttanut koiria metsäauto tiellä niin, että ajan itse edellä ja koirat juoksevat perässä. Aluksi koirat meinasivat hätääntyä melkoisesti, kun luulivat varmaan joutuvansa hylätyiksi... mutta kun aikani sitä jatkoin ja juttelin niille ikkunasta niin ne alkoivat hiljalleen tottua ajatukseen ja jolkottelivat rauhassa joko auton vierellä tai takana. Höyryveturi Zeus tosin välillä innostuessaan saattoi juosta auton edellekin ja mennä häntä  viuhtoen pitkällä edellä kohti hirviaidan porttia jonka luona tietää pääsevänsä kyytiin. Täytyy myöntää, että moneen kertaan olen miettinyt onko tuollainen juoksuttaminen turvallista tai järkevää, mutta todennut sitten, että kunhan vauhti pysyy tarpeeksi hiljaisena, koirat rauhallisina ja tilanne hallinassa niin saatan niin tehdä jatkossakin aina sopivan paikan tullen.

Tässä viellä muutama kuva marja kavereista... alemmassa kuvassa marjastaa Adja
 ja viimeisimmässä kuvassa uusin tulokas ylläripylläri pupun poikanen josta ei tullutkaan Harmia, koska se aiheutti niin paljon harmia. Sen sijaan pieni pupupoika sai nimekseen Plösö!