tiistai 25. syyskuuta 2012

Näköjään tässä on kuukauden päivät vierähtänyt tosta edellisestä päivityksestä.. jos jonkinlaita on tapahtunut sen jälkeen, mutta ei vain ole ollut oikeastaan aikaa eikä minkäänlaista motivaatiotakaan kirjoitella tänne..

Ehkäpä suurin muutoksista on ollut se, että olemme muuttaneet koirien kanssa uudelle paikkakunnalle. Tavaroita aloin pakkailla muutamaa päivää ennen muuttoa, eivätkä Etna ja Adja siitä ymmärtäneet yhtään mitään. Zeus puolestaan huolestui heti, kun ensimmäinen pahvilaatikko alkoi täyttyä. Ensialkuun se kulki kannoillani kaikkialle kuin varjo. Kun laatikot siirtyivät alakertaan se siirtui päivystämään etuovelle, niin ,että en kertaakaan päässyt ulos ilman sitä. Ja siinä vaiheessa kun aloin lastaamaan tavaroita peräkärryyn, siirtyi Zeus peräkärryyn maton päälle makoilemaan. Siinä se oli ja päivysti haluten varmistaa, ettei vahingossakaan jää kyydistä pois.

Muutto sinänsä sujui melko hyvin, ennen tavaroiden purkua piti kyllä pestä lattiat pariin kertaan, ja ennen tavaroiden paikoilleen laittamista piti kyllä kaapit ja seinät puunata... mutta jos nyt koirien kannalta kuitenkin katsottaisiin enemmän. Aitasin rivitalo asunnon pienen takapihan heti, niin että meillä on nyt pieni oma piha. Etna ja Adja sopeutuivat melko nopeasti, mutta Zeus oli ensimämiset päivät huolissaan sen suhteen, että se jää pois kyydistä (vaikkei tässä vaiheessa enää mihinkään oltu menossakaan) Esimerkiksi kun purin vaatteita vaatehuoneeseen, istui Zeus minua vahtien vaatehuoneen hyllynalla irroittamatta katsettaan minusta hetkeksikään. Jos liikuin, se kulki perässä taas kuin varjo.

Ensimmäiset päivät koirat reagoivat haukkuen kaikkiin pieniinkin ulkoa tai naapurista kuuluneisiin ääniin ja kolahduksiin. Mutta pikkuhiljaa tilanne alkoi kuitenkin tasaantua. Ennen koulun alkamista ehdin oleskella muutamia päiviä kaikessa rauhassa ja totuttaa koiria pikkuhiljaa uuteen asuntoon jäämiseen. Ensimmäisten koulupäivien aikana kävin ruokatunnilla päästämässä koirat ulos, mutta sitten ensimäisellä kokonaisella viikolla ne saivat jo olla koko päivän keskenään kotona. Ihan koko kämppään en niitä kuitenkaan jättänyt, vaan kun jätän ne kotiin rajaan koirat makuuhuoneen puolelle kompostiverkkoelementeillä. Lisäksi jätän kaikki verhot kiinni ja valot pois niin, että koirat jäävät hämärään asuntoon. Alkuun jätin vielä tietokoneella musiikin soimaan niin, etteivät koirat häiriintyisi satunnaisista ulkopuolisita äänistä.

Kaiken kaikkiaan nämä "yksinjäämiset" ovat sujuneet ihan ongelmitta, enkä ole enää kokenut tarpeelliseksi jättää musiikkia soimaan. Sen sijaan verhot pysyvät visusti kiinni niin, etteivät koirat saa mitään ulkoisia häiriöitä ( takapihan takana kulkee lenkkipolku). Kun tulen koulusta kotiin, ja avain vääntyy lukossa saattaa kuulua haukahdus tai pari, joita tosin enää harvemin kuuluu, niitä muutamaakaan. Ensimmäiseksi päästän koirat käymään ulkona, mutta kotoiintulosta ei ole muodostunut minkäälaista sirkusta vaan olen pyrkinyt pitämään sen suhteellisen rauhallisena tapahtumana.

Täällä on ihan mielettömät lenkkimaastot ja upeat maisemat ja mikä parasta metsään pääsee MELKEIN kotipihasta... lääniä löytyy vaikka kuinka ja ihania pieniä metsäpolkuja. Järven rantaankin pääsee kävelemään, niin että lenkkimaastot voi valita ihan fiiliksen mukaan :)

Yksi aika merkittävä päivä on 15.9 nimittäin Adja täytti vuoden.. mitään kovin tuoretta otosta, tai sanottaisiinko että fiksun näköäistä tuoretta kuvaa Adjasta ei ole. Siispä julkaistaan muutama vähän vanhempi otos...