maanantai 22. lokakuuta 2012

Zeukseta tuli taas moninkertainen isä. Iloinen perhetapahtuma sattui Kauhajoella, jossa 1,5 tunnin rupeaman aikana maailmaan syntyi viisi mustuaista. Sukupuolijakauma meni niin, että poikia syntyi kaksi ja tyttöjä kolme. Minni (Ariok Black Izelle) emän huolehtiessa yhteisen jälkikasvun hyvinvoinnnista, on Zeuksen tyytyminen oman lumileopardinsa hoitamiseen kotona.

Tämän onnellisen tapahtuman myötä Zeuksen jälkeiläisten määrä kasvoi ja niiden määrä on nyt 11, joista uroksia on 5 ja narttuja 6.

Pentujen syntymää seurasi todella hieno päivä, yöpakkasten jälkeen maa oli vielä kuurassa puolenpäivän aikaankin ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Sen verran ikävä meillä on aurinkoa ollut, että koirat ovat pyrkineet nauttimaan jokaisesta auringon säteestä niin sisällä, kuin ulkonakin :)


maanantai 8. lokakuuta 2012

Kävimme tänään pitkällä lenkillä metsässä ja Adja sai voittaa pelkonsa kohdatessaan metsäauto tiellä hirvittävän mörön...

 

aikansa se pysytteli varmuuden vuoksi turvallisen välimatkan päässä, hiippaili välillä lähemmäksi ja pakeni sitten taas karvat pystyssä kauemmaksi...



Zeusta ja Etnaa vähän huvitti kersan hysterisointi ja ne suostuivat toisen rauhoitamis mielessä istuskelemaan hetken mörön vieressä...



ja uskaltatautuihan se kersakin sitten lähemmäksi, sen verran sitä kuitenkin jännitti, ettei se ihan uskaltanut toisten viereen istahtaa...

torstai 4. lokakuuta 2012

Lähdimme koulupäivän jälkeen porukalla kokeilemaan koirien kanssa jotain uutta. Löysimme vanhan urheilukentän jonne ensimämiset tulijat olivat jo virittämässä käsiviehettä. Jokainen koira vuorollaan pääsi sitten kokeilemaan, miltä juokseminen vieheen perässä tuntuu. Omasta laumasta lämmittelyn jälkeen ensimmäisenä kokeilemaan pääsi Adja. Melkoisella vauhdilla se vieheen perään lähti epäröimättä lainkaan. Saavutettuaan vieheen Adja kääntyi oikeastaan saman tien ympäri ja palasi luokseni. Vedin vieheen sille vielä toiseen kertaan puoleen väliin kenttää ja se sai juosta uudemman kerran. Toisella kerralla vauhtia löytyi jo melkoisesti enemmän ja neiti selvästi syttyi siihen touhuun. Luoksetulotaitokin meinasi siinä hötäkässä neidiltä unohtua ja turhautuminen oli melkoinen, kun en päästänyt sitä enää juoksemaan vaan lähdimme jäähdyttely kävelylle.

Zeus on joskus vuotiaana päässyt kokeilemaan käsivieheen perässä juoksemista Turun vinttikoiraradalla. Silloin se lähti juoksemaan vieheen perässä reippaasti. Sama toistui taas, reippaasti herra lähti viehettä jahtaamaan, mutta kummallakaan kerralla se ei selvästikään syttynyt yhtään niin paljon, kuin mitä Adja syttyi.

Viimeisenä pääsi kokeilemaan Etna. Reppana kiinnostui kyllä vieheestä, mutta pelkäsi sitä samaan aikaan. Se juoksi perässä hyvin varovasti, ja heti saavutettuaan sen kääntyi ympäri ja palasi suoraan luokseni. Toisella kerralla se ei enää innostunut lähtemään vieheen perään, osittain ehkä siksikin, ettei huomannut sitä kunnolla.

Kun kaikki koirat olivat saaneet juosta vieheen perässä pariin kertaan lähdimme vielä metsään lenkille koko porukan kanssa. Mukana oli omien koirieni lisäksi, nuori saksanpaimenkoira, australianpaimenkoira, kaksi tolleria, villakoira, kiinanharjakoira, kaksi italianvinttikoiraa ja kaksi monirotuista. Etnan ja Adjan alkujännityksen / räksytyksen jälkeen lenkki sujui mukavasti ilman sen suurempia ongelmia. Täytyy sanoa, että päivä oli kyllä todella mukava, ja koiratkin saivat vähän vaihtelua arkeen!

Kuvassa juuri vieheen perään lähtenyt Adja.