KUVASARJA TYÖNRASKAAN RAATAJASTA... 

Zeuksella oli hieman tavallisuudesta poikkeava viikko takana, kun se on Adjan juoksujen takia ollut päivittäin koulussa mukana. Herra käyttäytyi varsin mallikelpoisesti koko ajan, mutta silti se joutui aina haukutuksi päivän päätyttyä. Lähinnä siis kotona odotelleiden tyttöjen toimesta. Ne kun olivat sitä mieltä, että kun herra on koko päivän ollut humputtelemassa, niin saa kyllä olla sitten loppupäivänkin, eikä kotiin ole mitään asiaa! 

LOPULTAKIN SE ON IHAN VIRALLISTA...

ETNA ON NYT IHAN VIRALLISESTI MINUN, JA TIETO SIITÄ ON LÄHTENYT TÄNÄÄN KENNELLIITTOON. VIELÄ ODOTTELAAN SITTEN OMISTAJATODISTUKSEN TULEMISTA, VAIKKA TIETO NÄKYYKIN JO OMAKOIRASSA :)

Hieman epätarkalla, puhelimen laadulla julistetaan joulukausi avatuksi!! Kuvassa siis Zeus jonka kanssa olin mukana meidän ensimmäisessä kaverikoira tapahtumassa, joka ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kaverikoira tapahtuma, vaan Tampereen jouluparaati  :) Meitä oli siellä kuitenkin vajaa kymmenen kaverikoiraa mukana, ja paraatin jälkeen jäätiin vielä torille rapsuteltaviksi.. Tai sanottaisiinko, että koirat jäivät rapsuteltavaksi :) Zeus suhtautui hyvin siihen, kun pienet lapset kävivät sitä silittämässä ja halailemassa, vaikka se oli ihan odotettavissakin. 

Virallisesti me päästään kaverikoiratoimintaan mukaan sitten ensivuoden puolella, meidän toimintaan mukaan pääsyä on vähän hidastanut muuttoni Asikkalaan. 

Koira kuria voidaan valvoa monella tapaa. Ihanteellisinta olisi se, että jokainen huolehtisi siitä omalla tahollaa niin, ettei siihen tarvitsisi ulkopuolisten puuttua millään lailla. Toki kurin pitäminen voidaan käsittää monella tapaa. Itse ajattelen sen niin, että omat koirat pysyvät hallinassa sillä tavalla, ettei niistä koidu kohtuutonta haittaa ympäristölle ja muille ihmisille tai eläimille, mutta kuitenkin sillä tavoin ettei joudu omia koiriaan kurittamaan juurikaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Ainakaan väkivalloin! 

Surullista on sitten se, kun joku päättää otta lain omiin käsiinsä ja puuttuu asioihin tavalla joka aiheuttaa paljon huolta, surua, murhetta ja tuskaa kanssa ihmisille, eläimistä puhumattakaan. 

Koirapiirit ovat aina olleet sellaisia, että huhut saavat siivet. Joku kertoo jotain, minkä seuraava taas kertoo eteenpäin. Tieto kulkee, eikä kukaan  enää lopulta muista sitä, kuka jutun alunperin kertoi, eikä asian todenperäisyydestäkään ole enää mitään tietoa. Etenkin huonot uutiset tuntuvat leviävän laajalle alueelle nopeasti, aivan kuin keväällä palaavat muuttolinnut. 

Tänä syksynä facebookissa on joitain kertoja levinnyt tietoa Asikkalan, tai ainakin Vääksyn alueella myrkytetyistä koirista ja tien varsille jätetyistä myrkkysyöteistä, jopa menehtyneistä koirista. Eläinlääkäriltä saatujen tietojen mukaan kuitenkaan tällaisia tapauksia ei ollut kuitenkaan tullut eläinlääkärin hoidettavaksi. 

Uskalsin taas antaa koirien juosta metsässä vapaana. Kauhu skenaariot hävisivät, enkä stressannut enää niin paljon siitä, vaikka koirat kulkivatkin turvat maassa ja menivät omia menojaan joka edellä tai jäljessä. Tien varsiakin ne saivat nuuskia vähän vapaammin, vaikka en edelleenkään koe tarpeelliseksi antaa niiden pysähdellä jatkuvasti, vaan ainoastaan luvan saatuaan. Meidän remmilenkeillä minä nimittäin orkesterin johtajana heiluttelen tahtipuikkoa, ja metsä lenkit ovat sitten olleet koiren kannalta vapaampia. Joskin ne sielläkin tarvittaessa joutuvat "taakse" käskyllä kulkemaan takanani.

Kylmää vettä tuli sitten eräällä huolettomalla metsälenkillä niskaan melkoisesti ja se veti allekirjoittaneen melkoiseen syväjäähän. Pysähdyin katsomaan mistä mustuaiset (Zeus ja Adja) olivat niin kovin kiinnostuneita ja totesin, että polun vieressä oli kasa kostuneita vaaleanpunaisia kaurahiutaleita! En väitä, että kyseessä olisi rotanmyrkkyä, koska en voi olla siitä varma. Epäilykseni sen suhteen ovat kuitenkin melko suuret. En asiasta kenellekään maininnut, koska olin välittömästi lenkin jälkeen lähdössä Kangasalle. Sen jälkeen kuitenkin facebookissa levisi tieto myrkkysyöteistä ja ihmisiä varoiteltiin ihan kadun varsillakin. Kerroin sitten facebookissa omasta törmäyksestäni aiheen kanssa.

Harmittamaan jäi se, etten toimittanut kyseistä ainetta poliisilaitokselle, vaikka sen maastosta parhaani mukaan yritinkin siivota pois. Sekään ei sinä myöhäisenä iltapäivänä tullut mieleeni. Koskapa virheistä täytyy oppia, tiedän mitä teen seuraavalla kerralla, jos samanlainen tilanne tulee vastaan! Tämän kokemuksen perusteella voin kuitenkin kehoittaa ihmisiä olemaan melko tarkkana sen suhteen missä koiriensa kanssa kulkee ja mitä ne lenkin aikana touhuavat ja mihin kuononsa työntävät! Vaikka en haluakaan alkaa hysterisoimaan, haluan kuitenkin muistuttaa, ettei koskaan voi olla liian varovainen! 

Lopuksi voin vielä todeta, ettei tämä myrkyttäminen ole mikään kovin uusi ilmiö, vaan sitä on todistettavasti harrastettu jo ainakin 1900 luvun alussa. Tämän tiedon sain viikonloppuna katsomastani dokumentista joka kertoi ranskalaisten salaisesta aseesta. Kaksi ranskalaista miestä nimittän keräsi Canadasta ja Alaskasta yhteensä yli 400 rekikoiraa, jotka he kuljettivat meren yli Ranskaan. Rekikoiria he käyttivät saksaa vastaan käydyssä sodassa apuna rintamalla mm. tavaroiden ja loukkaantuneiden kuljettamisessa. Koirien saaminen valtameren takaa Eurooppaan ei ollut yksinkertainen tehtävä, eikä pieninpänä pulmana suinkaan ollut se, että näitä koiria yritettiin myrkyttään muutamaan otteeseen. Jos dokumentti herätti yhtään mielenkiintoa, suosittelen käymään katsomassa sen yleareenasta, jossa se on nähtävillä vielä 26 vrk:n ajan. 
Tässä suora linkki dokumenttiin   http://areena.yle.fi/tv/1709583

Tässä kuva yhdestä soramontusta meidän uuden kodin lähettyviltä.. varsinkin alkusyksystä täällä tuli käytyä lenkeillä melkein päivittäin. Koirilla oli hauskaa, etenkin kun mukana oli koirien lisäksi myös pieni vihreä pallo. Adjakin oppi Zeuksesta mallia katsomalla noutamaan ja jopa palauttamaan pallon. Etna ei puolestaan yrityksistä huolimatta suostu palloa noutamaan. Kilpailutilanteessa se saattaa pallon hetkellisesti suuhunsa ottaa, mutta tiputtaa sen kuitenkin melko nopeasti takaisin maahan. Yhtä innoissaan se kuitenkin juoksee Zeuksen ja Adjan kanssa edes takaisin pallon perässä.

Ensi lumi tuli ja meni... noista neljästä tosin taisi olla vain yksi joka siitä lumentulosta nautti :)


Zeuksella oli kylmä, Adja muuten vain ihmeissään....


Adjan tassua palelsi, Zeusta inhotti kun käskin sen istua ja Etnaa ahdisti olla Ronin lähellä...


Tytöt livistivät kiveltä karkuun ja pojat joutuivat käskyn alle...