torstai 11. huhtikuuta 2013

Ihan uskomattomia nuo molemmat narttu koirat.. tuntuu todella hullulta, että joka kerran kun annan kaneille jotain heinästä poikkeavaa, eli kuivaa ruisleipää porkkanaa, omenaa, kurkkua, punajuurta, lanttua tai naurista, niin joka kerta näiden tyyppien täytyy käydä niitä pupuilta varastamassa. Huvittavinta oli se, kun ensimmäisen kerran annoille kaneille lanttua ja ne suhtautuivat siihen hieman varauksellisesti, kun eivät olleet sitä koskaan aiemmin maistaneet. Molemmat tyttökoirat kuitenkin ilmestyivät salamana paikalle ja totesivat, että "mamma on taas niin epäreilu kun antaa extra herkkuja kaneille, mutta jättää meidän jälleen kerran ilman." Ilman sen suurempia muttia kumpikin kävi heti nappaamassa lantun palasen suuhunsa ja rouskuttelivat sitä kuin jotain gourmet ateriaa konsanaan. Jouduin useamman kerran komentamaan koirat vaatehuoneesta pois, että kanit saisivat edes pienen osan niille tarkoitetuista herkuista.

Zeus puolestaan ei pupujen ruokaan koske, ellei sitten mukaan lasketa yrityksiä pelletti varkauksista, sekä vierailuta wc laatikoilla.Kovasti se sitten kummastelee varkaissa käyneitä tyttöjä ja sitä, että miksi ne saavat erikoisherkkkuja mutta se itse jää ilman. 

Tuo yllä oleva kuva ei kuitenkaan ole nyt näistä viime aikaisista varkauksista, vaan vuosien takaa.. tosin sama ilmiö esiintyi kyllä silloinkin :)

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kouluhommien takia, mulla joutui koirat viimeisen viikon aikana olemaan aikapaljon mukana koulun hoitolassa. (koira ja kissa hoitola Tassulassa). Ensi alkuun vähän jännäsin sitä, että miten koirat sinne sopeutuu, etenkin kun hoitolassa oli myös melko herkkä haukkuisia koiria samaan aikaan. Alkuun koirista huomasi sen, että ne olivat vähän ihmeissään siitä, että mihin oikein joutuivat ja aloittivat aina melkoisen mekkalan, kun hoitolasta kuului elämisen ääniä. 

Melko nopeasti koirat kuitenkin tottuivat uudenlaisiin oloihin ja alkoivat pitää häkkiä omana turvapaikkanaan.

Jos ei muuta, niin tulipahan todettua ainakin se, ettei ajatus koirien viemisestä hoitolaan ole ihan mahdoton. Ainakaan jos saa varmuuden siitä, että koirat pääsevät lenkeille useamman kerran päivässä. Kuulopuheiden mukaan, useissa hoitoloissa sellaista lupaillaan, mutta käytännössä se ei kuitenkaan sitten toteudu ihan niin. Mutta ainakin niissä molemmissa oppilaitoksien koirahoitoloissa joissa olen hommia tehnyt, on huolehdittu siitä, että jokainen koira pääsee päivän aikana useamman kerran lenkille. 

Toki sitten mietityttää se, että miten Etna sopeutuisi sellaiseen tilanteeseen, etten minä olisikaan sitä lenkittämässä, vaan sen tekisi joku tuntematon ihminen. En tiedä onnistuisiko se ollenkaan.
Tuon hoitolaviikon aikana huomasin sellaisen yllättävän piirteen, että kun kaulassani roikkui avainnippu, niin se kilinä pelotti Etnaa todella paljon. Kun avaimet kilisivät kaulassani, ei Etna olisi millään halunnut tulla luokseni. Kilinä aiheutti siinä selvästi todella suurta ahdistusta, eikä minulla ole kyllä aavistustakaan siitä, että mistä se voisi johtua.