Tässä vähän kuvasaastetta tältä keväältä..
tiistai 28. toukokuuta 2013
Meillä alkoi molemmilla tytöillä juoksut, itse asiassa hieman yllättäin niin, että Etnalla alkoivat ensin ja Adjalla 5 päivää Etnan jälkeen. Adjan juoksuja olin osannut odottaa, ja niiden alkamisen jälkeen myös Etnan juoksuja, joten yllättyin kun Etnalla ne sitten alkoivatkin ensin, kun mitään varsinaisia merkkejä niiden alkamisesta en ollut huomannut. Adja puolestaan oli alkanut merkkailemaan selkeästi enemmän jo huomattavasti ennen juoksujen alkamista ja alkoi olla todella kiinnostunut kaikista hajuista lenkkipolkujen varsilla.
Toisaalta nyt kun ajattelee, niin Zeus ehkä saattoi olla aavistuksen verran kiinnostuneempi Etnasta kuin Adjasta, ja isän Roni koira oli kyllä iskenyt silmänsä Etnaan muutama päivä ennen juoksujen alkamista.
No niin tai näin, nyt on menossa Adjalla 6 vrk ja Etnalla 10 vrk. Sikäli mikäli, kun Etnan käytöksestä mitään ymmärrän, niin sillä alkaa olla tärppipäivät päällä parasta aikaa. Se on jatkuvasti pyytämässä Adjaa leikkimään kanssaan ja tarjoilee itseään häntä sivussa. Adja on tilanteesta hieman hämillään, toisaalta innoissaan kun on joku jonka kanssa leikkiä, toisaalta suhtautuu tilanteeseen vähän varautuneesti, koska Etnaa on monesti niin vaikea ymmärtää ja se saattaa suuttua niin helposti.
Molemmat tytöt nauttivat myös siitä, kun ovi on takapihalle auki ja ne saavat nauttia siellä auringosta oman tahtonsa mukaan.
Viime viikonlopun ajan tytöt olivat äidilläni hoidossa ja oli kyllä todella mukava kuulla, että koirien ja etenkin Etnan kanssa oli mennyt kaikki hyvin ja tällä kertaa selvittiin ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Zeus puolestaan oli minun kanssani mökkeilemässä. Sekin taisi nauttia, kun sai isolla mökkitontilla kuljeskella vapaasti mielensä mukaan, eikä sääskiä tai mäkäräisiäkään ollut vielä haitaksi (tai siis ollenkaan). Yritin houkutella sitä käymään uimassa kun ulkona oli niin kuuma, mutta ilmeisesti joen vesi oli vielä niin vilpoista, ettei se kastanut varpaitaan enempää.
Pääsipä, tai joutuipa Zeus vkl aikana mönkijänkin kyytiin, kun ei suostunut jäämään mökin pihaan odottamaan, että palaan takaisin ajelulta. Osan ajasta se sai juosta mönkijän takana, mutta pääsi sitten kyytinkin, kun en malttanut koko lenkkiä ajella niin rauhallista vauhtia. Ihmeen hyvin herra siinä mönkijän kyydissä pysyi ja oli, kun tasaisesti edettiin. Ja hyppäsi kyllä ihan reippaasti käynnissä olevan mönkijän päälle, vaikka varmasti ei koko ajatuksesta pitänyt.
Kyllähän se Zeus sitten kasteli talviturkkinsa viime viikonloppuna kuitenkin, kun lähdin käymään sen kanssa melomassa. Ihmeen hyvin haki herra taas tasapainoa kajakin kyydissä, aallokosta ja melko voimakkaasta tuulesta huolimatta. Osan matkasta se seisoi kajakin päällä edessäni ja osan matkan istui sitten sylissäni. Vähän liikkeelle lähtiessä jännitti, että kuinkahan siinä käy, kun ei koiralle sattunut pelastusliivejäkään mukaan, mutta hyvin pysyi Zeus kyydissä. Rantaan palaamisen jälkeen Zeus kävi sitten useamman kerran noutamassa keppiä järvestä, niin että pääsi uimaan ihan kunnolla.
Sunnuntai-iltana paluun jälkeen tein sitten vaihdon vanhempieni pihassa, eli pakkasin tytöt autoon ja jätin Zeuksen puolestaan hoitoon, niin että arki näiden juoksuisten tyttöjen kanssa sujuu vähän paremmin.
Tosin useamman lenkin aikana olen kyllä todennut, että sääliksi käy kaikkia ympäritön uroskoirien omistajia. Molemmat tytöt merkkailevat kilpaa tien varret ja voin vaan kuvitella, millaista uroskoiran kanssa on kulkea noita samoja reittejä...
Toisaalta nyt kun ajattelee, niin Zeus ehkä saattoi olla aavistuksen verran kiinnostuneempi Etnasta kuin Adjasta, ja isän Roni koira oli kyllä iskenyt silmänsä Etnaan muutama päivä ennen juoksujen alkamista.
No niin tai näin, nyt on menossa Adjalla 6 vrk ja Etnalla 10 vrk. Sikäli mikäli, kun Etnan käytöksestä mitään ymmärrän, niin sillä alkaa olla tärppipäivät päällä parasta aikaa. Se on jatkuvasti pyytämässä Adjaa leikkimään kanssaan ja tarjoilee itseään häntä sivussa. Adja on tilanteesta hieman hämillään, toisaalta innoissaan kun on joku jonka kanssa leikkiä, toisaalta suhtautuu tilanteeseen vähän varautuneesti, koska Etnaa on monesti niin vaikea ymmärtää ja se saattaa suuttua niin helposti.
Molemmat tytöt nauttivat myös siitä, kun ovi on takapihalle auki ja ne saavat nauttia siellä auringosta oman tahtonsa mukaan.
Viime viikonlopun ajan tytöt olivat äidilläni hoidossa ja oli kyllä todella mukava kuulla, että koirien ja etenkin Etnan kanssa oli mennyt kaikki hyvin ja tällä kertaa selvittiin ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Zeus puolestaan oli minun kanssani mökkeilemässä. Sekin taisi nauttia, kun sai isolla mökkitontilla kuljeskella vapaasti mielensä mukaan, eikä sääskiä tai mäkäräisiäkään ollut vielä haitaksi (tai siis ollenkaan). Yritin houkutella sitä käymään uimassa kun ulkona oli niin kuuma, mutta ilmeisesti joen vesi oli vielä niin vilpoista, ettei se kastanut varpaitaan enempää.
Pääsipä, tai joutuipa Zeus vkl aikana mönkijänkin kyytiin, kun ei suostunut jäämään mökin pihaan odottamaan, että palaan takaisin ajelulta. Osan ajasta se sai juosta mönkijän takana, mutta pääsi sitten kyytinkin, kun en malttanut koko lenkkiä ajella niin rauhallista vauhtia. Ihmeen hyvin herra siinä mönkijän kyydissä pysyi ja oli, kun tasaisesti edettiin. Ja hyppäsi kyllä ihan reippaasti käynnissä olevan mönkijän päälle, vaikka varmasti ei koko ajatuksesta pitänyt.
Kyllähän se Zeus sitten kasteli talviturkkinsa viime viikonloppuna kuitenkin, kun lähdin käymään sen kanssa melomassa. Ihmeen hyvin haki herra taas tasapainoa kajakin kyydissä, aallokosta ja melko voimakkaasta tuulesta huolimatta. Osan matkasta se seisoi kajakin päällä edessäni ja osan matkan istui sitten sylissäni. Vähän liikkeelle lähtiessä jännitti, että kuinkahan siinä käy, kun ei koiralle sattunut pelastusliivejäkään mukaan, mutta hyvin pysyi Zeus kyydissä. Rantaan palaamisen jälkeen Zeus kävi sitten useamman kerran noutamassa keppiä järvestä, niin että pääsi uimaan ihan kunnolla.
Sunnuntai-iltana paluun jälkeen tein sitten vaihdon vanhempieni pihassa, eli pakkasin tytöt autoon ja jätin Zeuksen puolestaan hoitoon, niin että arki näiden juoksuisten tyttöjen kanssa sujuu vähän paremmin.
Tosin useamman lenkin aikana olen kyllä todennut, että sääliksi käy kaikkia ympäritön uroskoirien omistajia. Molemmat tytöt merkkailevat kilpaa tien varret ja voin vaan kuvitella, millaista uroskoiran kanssa on kulkea noita samoja reittejä...
maanantai 20. toukokuuta 2013
Tässäpä tämä Adjan näyttelyn arvostelu...
Näyttelypaikka Tampere 5.5.2013
Tuomari Janeiro Francisco Salvador, Portugal
Suhtautuminen tuomariin, Rodunomainen lähestyttäessä
Exc. type. Would like longer head and eyes more almond. Movement could be better.
NUO ERI, NUK 3
Niin kuin jo aikaisemmassa päivityksessä taisin ohimennen mainita, niin arvostelu tosiaan oli vain muutaman sanan mittainen ja tähän näin kirjoitettuna se tuntui vielä lyhyemmältä.
Näyttelypaikka Tampere 5.5.2013
Tuomari Janeiro Francisco Salvador, Portugal
Suhtautuminen tuomariin, Rodunomainen lähestyttäessä
Exc. type. Would like longer head and eyes more almond. Movement could be better.
NUO ERI, NUK 3
Niin kuin jo aikaisemmassa päivityksessä taisin ohimennen mainita, niin arvostelu tosiaan oli vain muutaman sanan mittainen ja tähän näin kirjoitettuna se tuntui vielä lyhyemmältä.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Pikainen postaus sen merkiksi, ettei tämä blogi ole vaipunut kokonaan unholaan.
Kevät on tehnyt tuloaan ja kaikki koirat kyllä nauttivat auringon paisteesta aina kun mahdollista ja kyllähän siitä allekirjoittanutkin nauttii, ainakin pienimuotoisesti. Yksi melko varma kevään merkki, joskaan ei minun mielestäni kovinkaan mukava on myös aina ollut se, että Etna tekee pienen katoamistempun ja palaa sitten takaisin aivan kuolemalle haisten. Kummallinen on se koiran nenä, joka aina sen vanhan raadon hajun jostain nenäänsä nappaa ja käy siinä piehtaroimassa. Pienimuotoisesti nuo kaikki sitä ovat harrastaneet, joskin Zeus ja Adja tyytyvät useimmiten vain kuolleisiin kastematoihin.
Kutakuinkin kuukauden päivät sitten, pestyäni koko lauman totesin tämän vuoden koirien pesukiintiön olevan täynnä. Vaan eihän se sitten mennytkään ihan niin, vaan Etna on sen jälkeen päätynyt pesulle kahdesti ja Adja kerran. Kastemato parfyyminsä nuo ovat saaneet pitää, mutta siinä vaiheessa kun koira saapuu onnellisena luokse verhoutuneena epämääräiseen ruskean sävyihin ja haisten todella etovalle, ei pesua ole kuitenkaan voinut jättää tekemättä.
Saapa nähdä, kuinka monta kertaa tämän kevään ja kesän aikana joudun vielä nuo neitokaiset pesemään.
Tulipa tuon Adja neitokaisen kanssa pyörähdettyä kehässä Tampereen KV näyttelyssä.. tai korjataan nyt vielä sen verran, että Adja pyörähti kehän reunalta bongatun handlerin kanssa ja minä seurasin tilannetta sivussa. Ihmeen hyvin neiti esiintyi ja liikkui tuntemattoman ihmisen kanssa ja oman koiran seuraaminen kehän reunalta oli kyllä aika opettavaista. Jos ei muuten, niin ainakin näki miten koira siellä kehässä liikkui ja hienostihan se liikkui. Tuomarikin sai kopeloida Adjan läpi ihan nätisti, vaikka vähän epäilevästi siihen suhtauduinkin. Jos nimittäin jotain, niin tempperamenttia Adjasta löytyy ja paljon. Kovin moni sanainen ei tuomari ollut, eikä arvostelu tässä nyt käden ulottuvilla olekaan, mutta tyytyväinen olen kuitenkin neidin tulokseen. NUO ERI 3 se oli ja hienosti meni, vaikka ei nyt sitten SAta saanutkaan. Melkein tuntuu siltä, että jatkossakin koetan saada jonkun muun noita mun koiria esittämään, kun en oloani kehässä kovin kotoisaksi tunnekaam.
Zeuksen kanssa niin olen tehnyt jo vuosien ajan, se kun on niin helppo vaan antaa kenelle vaan vietäväksi. Se esiintyy silloin oikeastaan vielä paremmin, kuin minun kanssani, vaikka kaikin puolin äärettömän helppo esitettävä onkin.
Väärällä paikkakunnalla asumisen takia Zeuksen kaverikoirailu on nyt jäänyt vähän vähemmälle, mutta Tampereen KV näyttleyissä käytiin sitten kaverikoirailemassa molempina päivinä. Herrasta sai kyllä taas olla ylpeä, niin hienosti se osasi käyttyä paikan päällä, enkä nyt tähän hätään osaa sano onko pojasta polvi parantunut, mutta tuo tytär ainakin käyttyi ihan mallikelpoisesti myös. No ehkä me voidaan sen verran paljastaa, että kehän reunalta tuli bongattua myöskin Adjan velipuoli, eli Elvis uros Zeuksen ensimmäisestä pentueesta.
Olin kyllä todella ylpeä niin noista omista, kuin sitten myös tuosta Elvis pojastakin. Etenkin sen jälkeen, kun olin useamman tunnin ajan kuunnellut penkkini takana rivissä olevista bokseista jatkuvaa haukkumista, kiljumista ja uikuttamista. Taisinpa sitten muutaman kerran äänenkin tästä jatkuvasta riesasta palautetta antaa, vaan eivätkä koirat bokseissaan hiljenneet. Sääliksi kävi siinä vieressä hiljaa odottavien omien koirien korvat, kun jo itsekin sain jatkuvasta haukkumisesta ja hälinästä päänsäryn.
Kevät on tehnyt tuloaan ja kaikki koirat kyllä nauttivat auringon paisteesta aina kun mahdollista ja kyllähän siitä allekirjoittanutkin nauttii, ainakin pienimuotoisesti. Yksi melko varma kevään merkki, joskaan ei minun mielestäni kovinkaan mukava on myös aina ollut se, että Etna tekee pienen katoamistempun ja palaa sitten takaisin aivan kuolemalle haisten. Kummallinen on se koiran nenä, joka aina sen vanhan raadon hajun jostain nenäänsä nappaa ja käy siinä piehtaroimassa. Pienimuotoisesti nuo kaikki sitä ovat harrastaneet, joskin Zeus ja Adja tyytyvät useimmiten vain kuolleisiin kastematoihin.
Kutakuinkin kuukauden päivät sitten, pestyäni koko lauman totesin tämän vuoden koirien pesukiintiön olevan täynnä. Vaan eihän se sitten mennytkään ihan niin, vaan Etna on sen jälkeen päätynyt pesulle kahdesti ja Adja kerran. Kastemato parfyyminsä nuo ovat saaneet pitää, mutta siinä vaiheessa kun koira saapuu onnellisena luokse verhoutuneena epämääräiseen ruskean sävyihin ja haisten todella etovalle, ei pesua ole kuitenkaan voinut jättää tekemättä.
Saapa nähdä, kuinka monta kertaa tämän kevään ja kesän aikana joudun vielä nuo neitokaiset pesemään.
Tulipa tuon Adja neitokaisen kanssa pyörähdettyä kehässä Tampereen KV näyttelyssä.. tai korjataan nyt vielä sen verran, että Adja pyörähti kehän reunalta bongatun handlerin kanssa ja minä seurasin tilannetta sivussa. Ihmeen hyvin neiti esiintyi ja liikkui tuntemattoman ihmisen kanssa ja oman koiran seuraaminen kehän reunalta oli kyllä aika opettavaista. Jos ei muuten, niin ainakin näki miten koira siellä kehässä liikkui ja hienostihan se liikkui. Tuomarikin sai kopeloida Adjan läpi ihan nätisti, vaikka vähän epäilevästi siihen suhtauduinkin. Jos nimittäin jotain, niin tempperamenttia Adjasta löytyy ja paljon. Kovin moni sanainen ei tuomari ollut, eikä arvostelu tässä nyt käden ulottuvilla olekaan, mutta tyytyväinen olen kuitenkin neidin tulokseen. NUO ERI 3 se oli ja hienosti meni, vaikka ei nyt sitten SAta saanutkaan. Melkein tuntuu siltä, että jatkossakin koetan saada jonkun muun noita mun koiria esittämään, kun en oloani kehässä kovin kotoisaksi tunnekaam.
Zeuksen kanssa niin olen tehnyt jo vuosien ajan, se kun on niin helppo vaan antaa kenelle vaan vietäväksi. Se esiintyy silloin oikeastaan vielä paremmin, kuin minun kanssani, vaikka kaikin puolin äärettömän helppo esitettävä onkin.
Väärällä paikkakunnalla asumisen takia Zeuksen kaverikoirailu on nyt jäänyt vähän vähemmälle, mutta Tampereen KV näyttleyissä käytiin sitten kaverikoirailemassa molempina päivinä. Herrasta sai kyllä taas olla ylpeä, niin hienosti se osasi käyttyä paikan päällä, enkä nyt tähän hätään osaa sano onko pojasta polvi parantunut, mutta tuo tytär ainakin käyttyi ihan mallikelpoisesti myös. No ehkä me voidaan sen verran paljastaa, että kehän reunalta tuli bongattua myöskin Adjan velipuoli, eli Elvis uros Zeuksen ensimmäisestä pentueesta.
Olin kyllä todella ylpeä niin noista omista, kuin sitten myös tuosta Elvis pojastakin. Etenkin sen jälkeen, kun olin useamman tunnin ajan kuunnellut penkkini takana rivissä olevista bokseista jatkuvaa haukkumista, kiljumista ja uikuttamista. Taisinpa sitten muutaman kerran äänenkin tästä jatkuvasta riesasta palautetta antaa, vaan eivätkä koirat bokseissaan hiljenneet. Sääliksi kävi siinä vieressä hiljaa odottavien omien koirien korvat, kun jo itsekin sain jatkuvasta haukkumisesta ja hälinästä päänsäryn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)