Huh onpas tuosta edellisestä päivityksestä kulunut aikaa... tilanne päivitystä voi pikaisesti laittaa sen verran, että Zeuksen ja Väinö kissan yhteiselo jatkui rauhasasti siihen asti, että hain Zeuksen tyttöjen juoksujen päätyttyä kotiin. 

Sen sijaan Zeuksen palautuminen laumaan oli vähän kivisen tien takana, sen verran kovaa kuria molemmat tytöt Zeukselle pitivät, eivätkä päästäneet sitä lähelleen. Tytöistä oli juoksujen aikana tullut ihan ylimmät ystävykset, mutta nyt kun juoksut ovat jo reippaasti takana päin, on pieniä jännitteitä aistittavissa taas ilmassa. Liekö sitten tyttöjen pieni ikäero, vai hienoinen epävarmuus arvojärjestyksessä ja omasta  asemastaan syynä, niin pientä eripuraa ja kärhämää tuntuu syntyvän päivittäin. Osa menee ihan ohi kun koirat viestivät toisilleen rauhoittavilla singnaaleilla olevansa vain ohikulku matkalla, mutta osa konflikteista päättyy sitten pieniin painiotteluihin. Tähän asti vielä matsit ovat ollee suhteellisen pieniä ja vaarattomia, vahinkoja ei ole tullut, joskin metelistä päätellen voisi luulla, että kyseessä olisi todella vakavamielinen tappelu. 

Tässä vaiheessa tuntuu, että Etna on omasta asemastaan huomattavasti epävarmempi kuin Adja ja pyrkii pääsääntöisesti väistämään ja rauhoittelemaan Adjaa jos vain tilanne sallii sen. Välillä tuntuu, että Adja tarkoituksellisesti etsii tilanteita, joissa pääsee Etnalle vähän sanomaan, että "huomaatkos kumpi meistä komentaa"  ja Etna puolestaan pyrkii väistämään nämä tilanteet. Toisinaan ei kuitenkaan pysty tilanteesta sanomaan, että kumpi on alunperin syypää erimielisyyteen. Osa syynä tähän paikan hakemiseen on kuitenkin taatusti tuo Etnan epävarmuus, jolloin Adja kokee, että nyt on sopiva sauma yrittää päästä arvoasteikossa ylemmäksi. 

Välillä tuo kähinä käy vähän hermojen päälle, mutta onneksi se ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Kun sen hetkiset erimielisyydet on sovittu, saattavat tytöt hetken päästä jo nukkua vierekkäin sulassa sovussa. Jonkin verran tässä nyt kuitenkin mietityttää se, että jos Etnan leikkauttaisi niin miten se vaikuttaisi tähän tilanteeseen, toisaalta sen ahdistus saattaisi vähän helpottaa, mutta aiheuttaisiko se  toisaalta lisää epävarmuutta omasta asemasta laumassa ja antaisi Adjalle taas yhden aseen Etnaa vastaan. En osaa sanoa...

Olen ollut koko kesän työssäoppimassa eläinlääkäri asemalla, tällä viikolla olen tehnyt pitkiä 10 tunnin päiviä ja Adja onkin ollut sitten päivisin el asemalla mukana. Ensimmäisenä päivänä vähän mietin, että mitähän siitäkin tulee, neiti kärsimättömyys kun oli sitä mieltä, että portin takana on tyhmää ja ilmaisi mielipiteensä melko äänekkäästi. Iltaa kohden selkeä tekemisen puute aiheutti vielä kova äänisempää kapinointia ja lopulta neito alkoi itsepintasesti karkailla portin takaa...

No onneksi jo seuraava päivänä sujui paremmin, neiti asennoitui oikein ja jätti turhat huutamiset pois. Nyt Adja nukkuu tyytyväisenä häkkinsä päällä, eikä ole moksiskaan, tulipa sitten hiljaisia tai räyhääviä kissoja tai koiria. Toisinaan saattaa varovasti kurkistella kulman takaa, että millaista elämää siellä oikein pidetään. Ihmeen hyvin neidillä on tuo hermo kestänyt pitkää joutiltasta oloa, tyytyväisenä nukkuu ja kun välillä päästän sen jaloittelemaan ihan kunnolla ja käytän ulkona, niin sen jälkeen Adja hakeutuu taas ihan omitoimisesti omalle paikallee... Selkeästi se on isänsä tytär... 

Yllätyin kyllä ihan positiivisesti tänä aamuna, kun tuolta parkkipaikalta töihin sen kanssa kävelin... vastaan tuli koira joka olisi halunnut tehdä tuttavuutta, meillä on periaatteena se, ettei remmissä tehdä tuttavuutta toisten koirien kanssa, enkä muutenkaan ole kokenut tarpeelliseksi "sosiaalistaa" koiriani lenkkien aikana (kimppa lenkit on sitten tietysti erikseen). Adja otti ja yllätti sitten ihan kunnolla, käveli kiltisi vierellä kiristämättä remmiä ollenkaan, vähän sivusilmällä vilkaisi vastaan tullutta koiraa, että mikäs kulkija se oikein onkaan.. Ilmeisesti sille on jokin oppi mennyt perille, vaikka toisinaan se saattaa yrittää yhtyä Etnan remmirähjään, lähinnä iloisesti häntäänsä heilutellen ja haukahdellen. 

Eipä tässä tähän hätään nyt sen kummempia, kun seuraava asiakas tulee ihan hetken päästä.. Myöhemmin ehkä kuitenkin muutama sananen, tämän kesän uudesta harrastuksesta, nimittäin melonnasta...

Zeus lähti evakkoon, kun tyttöjen juoksut etenivät siihen pisteeseen, että en jaksonut enää Zeusta nurkissa katsella. Se pääsi asustelemaan erään ystäväni luokse kissan ja siilin kaveriksi. Herra lähti ihan reippaasti ystäväni matkaan, pakkasin sen vain autoon tavaroiden kanssa ja jäin seuraamaan, miten se jäi auton ikkunasta katsomaan perään. Eikä ollut kuulemma ollut moksikaan, tuttuun paikkaan päädyttyään. 

Yhteis elo siellä kaikkien kesken on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, kissa aluksi vähän vierasti Zeusta, ja suhtautui tilanteeseen loukkaantuneesti, kun sellainen koira sen kotiin tuotiin. Loukkaantuminen näkyi lähinnä kissan suhtautumisessa omistajaansa, jota se ei ole näkevinäänkään. Zeuksen kanssa sillä on alun jännittämisen jälkeen ollut ihan hyvät välit ja se käykin Zeusta välillä puskemassa ja sen kanssa seurustelemassa. Ovatpa ne jopa mahtuneet samaan sänkyynkin nukkumaan. 

Kissan omistaja on kuitenkin ollut kissan mahdollisesta "loukkaantumisesta" vähän huolissaan, lähinnä siitä, että onko kyseessä oikeasti vain se, että kissa on vetänyt herneen nenään, vai onko se oikeasti kipeä. Saattaakin olla, että Zeus joutuu sieltä lähtemään pois ennen aikojaan, että ystäväni näkee normalisoituuko siellä tilanne ja kissan käyttäytyminen koiran lähtemisen jälkeen.

Tässä onkin nyt vähän mietintä myssyssä, että mitäs sitten keksin, pientä harmia aiheuttaa myös se, että olen muuton yhteydessä kadottanut kalenterini, jonne oli kirjoitettu molempien narttujen juoksujen alkamispäivät. En siis oikeastaan pysty laskemaan sitä, että missä tilanteessa nyt ollaan menossa.. Joskin koirien käytöksestä voisi sen verran päätellä, että Etnalla alkaa juoksut lähennellä loppuaan, tai ainakin tärppipäivät olla ohi ja Adjalla ne taitaa olla päällä paraikaa.
Muistelisin kuitenkin, että ne olisivat menneet jotenkin sillälailla että Etnalla alkoi sunnuntaina pari viikkoa sitten ja Adjalla siitä sitten seuraavana perjantaina. Vaan olisihan se hyvä, jos se kalenteri jostain muutto romppeiden seasta löytyisi.

Tyttöjen kanssa ei sitten ole aika käynyt pitkäksi, ne kun ovat jaksaneet leikkiä ja toisiaan viihdyttää aamusta iltaan asti. Hieman ne ovat olleet ihmetelleet, kun eivät ole saaneet vapaana juosta muuten, kuin valvotusti omassa pihassa. Ihmeen kiltisti ovat tuossa aidatulla alueella pysyneet, vaikka itse olen mutki sisälläkin käynyt. Samassa aitauksessa tulee kanejakin juoksutettua ja tytöt sitten aikansa kuluksi etsivät aitauksesta kaikki papanat. Hassua sinänsä, että tytöt siellä aidan sisällä pysyvät, kun Zeus sen yli tulee niin sujuvasti, että oksat pois. Toisaalta, niillä ei sieltä ehkä kovinkaan suurta tarvetta ole poistua.