Mukavaa aikaa vuodesta tämä loppu kesä, etenkin kun iltapalan saa nautittua vaikka iltalenkin aikana. Näin kävi myös tiistai iltana, kun olin koirien kanssa rauhallisella iltakävelyllä läheisten peltojen laitamilla.Löysin vadelmapöheikön joka oli punaisenaan isoja herkullisia vadelmia. Niitä tietysti unohduin siihen sitten syömään ja koira toisensa jälkeen palasi ihmettelemään, että mihin oikein jäin. Kovasti kaihoisasti katseli Etna parempiin suihin häviäviä marjoja, joten päätin niitä sillekin tarjota. Olivat siinä mustuaiset hieman kummissaan kun ruskuainen veteli vadelmia kuin viimeistä päivää. Molemmat kyllä ahneuksissaan ottivat marjoja suuhunsa useamman kerran, vaan sylkivät ne sitten kuitenkin pois. Etna keräili maahan pudonneet marjat ja kinusi vielä lisää. Itse ehdin siinä vadelmia syödä useamman kourallisen ja Etnaankin niitä upposi desi ellei toinekin.Täytyy vain toivoa, ettei neiti hoksaa niitä käydä keräilemästä tuosta oman pihapiirin vadelmapöheiköstä.

Mustikka metsään tuli lähdettyä sitten eilen illalla, oikein ämpärin ja koko lauman voimin. Koirat olivat tietysti innoissaan, kun pääsivät metsään ja saivat omia aikojaan siinä lähistöllä sitten kuljeskella ja seikkailla. Jokainen kävi säännöllisin väliajoin ilmoittautumassa, eikä ruskuaiselle riittänyt ihan sekään, vaan prinsessa Etna kiipesi joka kerran syliin, antoi pusun poskelle ja jatkoi vasta sitten retkeilyään. Aikani kun olin marjoja poiminut ja etenkin syönyt, hoksasin, että Zeustapa ei ole vähään aikaan näkynytkään. En liiemmälti siitä huolestunut, koska se on ainoastaan kerran elämänsä aikana eksynyt metsään ihan sanan varsinaisessa merkityksessä  ja löytyi silloinkin lopulta, kun alkoi "huutaa apua" ja sai vastauksia huutoonsa. Hieman tarkemmin aloin kuitenkin ympäristöä tarkkailla, että huomaisin sen, jos se paikalle sattuu ilmestymään. Vaan eipä kovin kauaa tarvinnut herraa etsiskellä, kun huomasin sen majoittuneen erittäin tyytyväisen näköisenä kauemmaksi rinteeseen korkean kiven päälle. Siellä se vuoroin istuskellen, vuoroin maaten tarkkaili valppaana lähiympäristöä vaarojen varalta, ja varmasti sitäkin silmällä pitäen, ettemme me tytöt erehdy lähtemään liian kauaksi. Itse asiassa metsässä kuljeskelu ja marjojen kerääminen oli sen jälkeen vielä mukavampaa kun oli valpas vahti valmiina varoittamaan muista kulkijoista. 

Ja kun tytötkin olivat aikansa saaneet seikkailla kaikessa rauhassa, eivät ne enää poistuneet silmän kantaman ulkopuolelle, oikeastaan päin vastoin. Etna hakeutui lepäilemään mustikka mättäiden viereen ja Adja puolestaan oli ehdottomasti sitä mieltä, että parhaat ja juuri sen syötäväksi tarkoitetut mustikat ovat juuri siinä, mistä minä aioin marjoja poimia. Jokainen koira, kuten myös allekirjoittanut sai kyllä syödä mahan täydeltä marjoja tuolla metsässä. Varmasti minun ja koirien yhteensä syömien mustikoiden määrä ylitti sen, mitä loppujen lopuksi sain ämpäriin ja pakastimeen. Kaikista tärkeintä lienee kuitenkin se, että pääsimme koko lauma yhdessä nauttimaan kauniista Suomen luonnosta ja loppukesän hienosta päivästä. Vannomatta paras, mutta voisin kuitenkin veikata, ettei tämä jäänyt ainoaksi mustikan poimimis reissuksemme, viime vuonna poimin ihanan isoja, meheviä ja hyvän makuisia mustioita  vielä syyskuussakin, ja leivoin niistä talven tullen piirakan jos toisenkin :)

Zeus isoisäytyi tänään, jos näin voi suomenkielellä sanoa. Toisin sanoen, Zeuksen tytär sai tänään 19.7.2013 kuusi pentua, kaksi pientä prinsessaa ja neljä prinssiä. 

http://www.kennelcangaroos.fi/167413304

Zeus on nyt siis ihan virallisesti pappa, eikä sen tarvitse hävetä harmaita hapsiaan lainkaan, kyllähän isoisän kuuluukin olla jo vähän harmaantunut :) 

Istuskelin kotona keittiössä, kun sattumalta huomasin, että Etna oli hypännyt tuolille puhtaiden pyykkien päälle. Jotenkin tilanne oli sellainen, että se oli pakko ikuistaa, eikä käden ulottuvilla ollut sitten tietenkään mitään huonoa puhelimen kameraa kummempaa kuvausvälinettä. No oleellinen kuitenkin näkyy taas kuvassa, ja jotenkin se vaan heti jo siinä kuvaa ottaessa toi elävästi mieleen sadun Prinsessa ja herne.

Ja aikamoinen prinsessahan tuo Etna onkin, kaikkine oikkuineen ja erityistarpeineen.

Unohdinpa tietysti tuosta edellisestä postauksesta pois erään asian..

ELIKÄS, ZEUS PAPPAUTUU KOHTA PUOLIIN... tulevan pentueen sukutaulu löytyy täältä  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI19137/10&ReknoE=FI52125/10


ja muutama sananen pentueesta puolestaan täältä http://www.kennelcangaroos.fi/167413307
 ja täältä http://www.kennelcangaroos.fi/167413294

On todella hienoa, että kahden aikaisemman erillisen yrityksen jälkeen tuo Zeuksen ensimmäinen narttu pentu Aava on todella tullut tiineeksi, ja pentuja on ultrassa arvioitu olevan 5-6. Nartun omistaja suostuikin antamaan koiransa jalostuslainaan sillä ehdolla, että kaikki tapahtuu nartun ehdoilla ja luonnonmukaisesti, turhia kiirehtimättä. Lisäksi kokenut uros varmasti teki tilanteesta helpomman. 

Pentueen isästä, Waldosta löytyy enemmän tietoa 
täältä http://waldo10.nettisivu.org/waldo/

Waldo koiraNetissä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI19137%2F10
Aava koiraNetissä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI52125%2F10

Suurella mielenkiinnolla seuraan näiden pentujen syntymää, kasvua ja kehitystä, ovathan kyseessä Zeuksen ensimmäiset "lapsenlapset".

Zeus, Terttu, Tappi, Tulppu ja Nasu täyttivät eilen 7.8.2013 6 vuotta. Myöhästyneet onnittelut koko pesueelle!!!

Huolimatta noista meidän tyttöjen pienistä erimielisyyksistä, ne osaavat silti toisinaan olla näinkin sopuisasti yhdessä ja nukkuvatkin monesti vierekäin. 

Kesäloma reissusta selvittiin ehjin nahoin kotiin.. Koirat joutuivat/ saivat olla taas monennäköisessä mukana ja uivat noiden päivien aikana varmasti enemmän kuin koko kesäsä, ja vieläpä vapaaehtoisesti.

Koirat pääsivät uimaan niin Hailuodossa, kuin Kalajoen hiekkasärkilläkin. Hailuodon reissulla aika meren rannalla kului vesisateessa. Itseäni se ei juurikaan haitannut, mutta koirat alkoivat olla loppua kohden vähän sitä mieltä, että eiköhän tässä ole kastuttu jo tarpeeksi, kun on uitu kymmeniä metrejä, ellei reipas satakin metriä ja vieläpä vesisateessa. Etenkin hyvin prinsessamainen Etna oli sitä mieltä, että hänen kuninkaallinen korkeutensa on liian märkä ja kylmissään, eikä näin ollen kykene enää likkumaan metriäkään. 

Yllä oleva kuva on Hailuodosta, vuosien takaa oppia ottaneena en päästänyt koiria irti, vaikka koko pitkä rantaviiva oli yksin meidän. Edellisellä kerralla kun sain autoon pakata mukaan erittäin kuolemalle haisseen Etnan. Vuoron perään koirien kanssa edettiin niin, että itse kahlasin sen verran syvällä, että koirat joutuivat uimaan tai sitten vuorostaan juostiin rantahietikolla. 

Vesisateen ja meressä uimisen jälkeen kuivasin koirat ikäjärjestyksellä ensin pyyhkeellä huolellisesti ja sitten jokainen sai päälleen vielä "kylpytakinkin" Nuo siskoni koirille ompelemat kylpytakit ovat kyllä olleet aika moni käyttöisiä. Joskus pitkillä automatkoilla ilmastoimattomassa autossa on tullut koirien päälle laitettua samat kylpytakit, mutta märkinä, kun on tuntunut, että koirat muutoin kuumenevat liikaa. Kotona pesun jälkeen kun heittää koirien päälle tuollaiset, niin ovat kyllä kuivia ihan hetkessä. Samalla lailla koirat olivat jo ihan kuivia nukkumaan menon aikaan, vaikka olivat kastuneet läpimäriksi. 

Lauttamatkasta koirat eivät olleet kovinkaan innoissaan, mutta siitäkin koitoksesta toki selvittiin hengissä :)

Ensimmäinen ja kolmas yö nukuttiin koirien kanssa autossa. Illalla meni aina muutama tovi pedin laittamisessa. Ihmeen hyvin koirat autossakin nukkuivat, eikä ongelmia ilmennyt vieraisilla ollessakaan. Vaan koirat nukkuivat kiltisti koko yön ilman erillistä härdelliä. Aikamoinen helpotus  on ollut se, että Adja on alkanut nukkumaan koko yön, niin ettei sitä tarvitse ulos juoksuttaa keskellä yötä ja aamullakin saa nukkua tarvittaessa melko myöhään, kunhan muistaa neidin illalla käyttää ulkona vielä juuri ennen nukkumaan menoa. 

Tältä näytti meidän matkailuauto syrjäisillä taukopaikoilla, missä koiratkin pystyi päästämään vapaina jaloittelemaan. Tosin tämä kuva näyttää olevan neljännen päivän aamulta, kun on tuo verhokin vielä ikkunan edessä. 

Vauhtia ei koirilta puuttunut Kastellin linnan raunioillakaan, ihan kylmiltään koirat eivät kuitenkaan spurttailemaan päässeet, vaan ensialkuun pitkän levossa olon jälkeen koirat kulkivat kiltisti hihnassa alkumatkan. 

 Näin nätisti koirat osasivat olla vieraisillakin :) Ylimmässä kuvassa Zeus

 "Uintimatka" hiekkasärkälle tuli pienenä yllätyksenä varmasti vähän jokaiselle, etenkin kun yhtäkkiä itse huomasi kahlaavansa vaattee päällä vyötäröään myöten vedessä. No koirat uivat kuitenkin kiltisti perässä, ja vähän edempänä eteneminen sujui reippaasti, vaikka aallot huuhtoivatkin koirian tassun jäljet nopeasti pois...

Kastuneita tyttöjä ei juurikaan mereltä päin puhaltanut tuuli juuri viehättänyt ja ne pitivät visusti huolen siitä, etteivät aallot yltäneet niiden varpaille asti.

Zeus puolestaan ei ollut siitä moksiskaan. Päin vastoin, herätettyään ensin hilpeyttä taluttamalla itse itseään,  keräsi se entistä enemmän positiivista huomiota päättäessään haudata iänikuisen vanhan fleksinsä särkän hiekkaan..

Eipä kai siihen voi muuta todeta, kuin että yrittänyttä ei laiteta. Zeus nimittäin yrittää joka ikinen kerta, kun se fleksiin kytketään ja itse itseään taluttaa, niin jättää tuon fleksin matkan varrella. Aina se vaivihkaa jättäytyy jälkeen, suuntaa ojan pohjalle ja alkaa kaivaa. Peittelee fleksin maahan ja yrittää jättää sinne. Jostain syystä fleksi kuitenkin seuraa uskollisesti sen jäljillä, niin tälläkin kertaa...