lauantai 28. syyskuuta 2013

Yksi muisto kesältä.
Minulla oli projektina yhtenä kesäpäivänä harjata koko eläintarha läpi, mukaan lukien sekä koirat, että kanit. Kanien harjaamisen myötä tuli eturappusille haettua tietysti myös tuo kanienhoito pakki. Samalla kun harjasin kaneja niin Zeus kiinnostui kovasti tuosta pakista. Keksinpä siinä sitten laittaa muutaman ruokanappulan pakin sisään ja pakin kiinni. Siitä sai Zeus pitkäksi aikaa viihdykettä itselleen, sille kun tavanomaiset aktivointilelut ja pelit on melko nopeasti ratkaistu. Etna ja Adja seurasivat suurella mielenkiinnolla vierestä ja yrittivät välillä päästä sorkkimaan välistä, vaan eipä niillä kärsivällisyys tuohon touhuun riittänyt.

Näköjään se pitää paikkaansa, että koiran aktivoinnissa on vain mielikuvitus rajana :) 









sunnuntai 15. syyskuuta 2013


Pienen pieni juniori täytti tänään 15.9.2013 jo kaksi vuotta.. niin se aika kuluu nopsaan. Huolimatta huimasta ikä saavutuksesta tuo juniori taitaa pysyä koko elämänsä hullun hauskana huseeraajana, joka paikan (sellaistenkin missä oleminen on mukamas ehdottomasti kielletty) höylänä, varsin erikoislaatuisena ja erittäin persoonallisena kiljukaulana, erittäin lapsenmielisenä ja mieleltään ikuisena pentuna... joskaan ei kuitenkaan ikuisena juniorina! 


Tältä näytti riiviö meille tullessaan, kovin oli tempperamenttinen ja kovapäinen viipottaja, joka heti ensimmäisestä illasta alkaen totesi Etnalle olevansa se joka täällä käskee. Isäukon komentelu ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, koska suurimman osan ajasta Zeus loi tyttäreensä hyvin yleenkatseellisia, suorastaan inhoavia vilkaisuja ja oli niin kuin koko pentua ei olisi ollut olemassakaan. Liekö herra sitten vetänyt pienimuotoisen palkokasvin sieraimeensa, kun totesi että meille oli muuttanut tuollainen typerys. Aikansa Zeus jaksoi suhtauta pentuunsa hyvin ylenkatseellisesti, mutta lämpeni kuitenkin hiljalleen. Joskin ankara kurinpalautus seurasi ja  seuraa välittömästi, jos tyttö yrittää tehdä mitään typeryyksiä (lue, että höykyyttää liikaa isäänsä). Täytyyhän sitä nyt vanhempiaan kunnioittaa! Hyvin uskoo Adja, jos Zeus joutuu sillä hieman karkealla kielenkäytöllä kertomaan, että nyt meni pikkuisen liian pitkälle. Etna ja Adja hakevat edelleen hieman paikkaansa, suurimman osan ajastaan ne ovat kuitenkin kohtuu hyvissä väleissä ja leikkivät keskemään ja jopa nukkuvat vierekkäin. Löysinpä tänä iltana tytöt leikkimässä sängyltäni niinkin lämpimissä tunnelmissa, että Etna oli kömpinyt tyynyliinan sisään tyynyn kaveriksi ja Adja paini sitten epämääräisen liikkuvan möhkäleen kanssa. 

Pappautumisensa myötä Zeukzesta on tullut idoli. Ja jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin Zeus apein mielin ilmoittaa koko maailmalle, että idolina oleminen ei ole helppoa. Itse asiassa se on hyvin raskasta, etenkin kun yli-innokas ihailija haluaisi seurata kaikkialle. Tehdä kaikki perässä juuri samalla tavalla, kiipeilee hävyttömästi päälle, hyppii vasten, eikä ota kuuleviin korviinsa erittäin vakuuttavasti muristuja vihjailuja siitä, että idolin ja ihailijan välimatkaa pitäisi kasvattaa, eikä kyllä iholle asti tarvitsisi tulla, ei sitten ollenkaan. Ja mikä pappautuneen Zeuksen mielestä on kaikista pahinta ja älyttömintä, on se että tuo ihailija opettelee matkustamaan autossa ängettynä samaan häkkiin idolinsa, eli Zeuksen kanssa. Se on suorastaan kohtuutonta, eihän sellaisen ihailijan seurassa pysty nauttimaan matkasta laisinkaan. Zeus haluaakin varoittaa kaikkia, jotka haluavat joskus olla jotain suurta ja mahtavaa, tai saada itselleen ihailijoita, ettei se kannata. Siihen liittyy hyvin suuri riski sellaisesta, ettei yksilön omaa rauhaa kunnioiteta pätkääkään. Zeuksen helpotukseksi sen suurin ihailija ei kuitenkaan asu saman katon alla, vaan vajaan 10 km päässä kirkonkylällä. Jostain syystä tuo välimatka ei ilmeisesti ole kuitenkaan riittävän pitkä, kun tuo ihailija löytää idolinsa luokse kuitenkin lähes päivittäin! 

 Kuvissa Zeuksen kanssa esiintyy sen ensimmäisen tyttären poika Emra, joka muutti asumaan siskoni luokse. 

Emra on erittäin iloinen, hyvin energinen ja todella reipas pentu. Ja kaiken muun hyvän lisäksi, sillä on ihana häntä joka heiluu käytännössä lakkaamatta, ellei lasketa sitä kun se nukkuu. 

Pienokainen osaa olla hyvin vaativainen, erittäin kova ääninen ja on nyt jo päättänyt, että koiran paikka ei suinkaan ole nukkua häkissä, siellä minne on pedattu oma peti. Ehei, koiran paikka on nukkua sohvalla ja voi sitä sisua ja energian määrää, mikä pennusta löytyy, kun se kerta toisensa jälkeen yrittää kovaäänisesti kapinoiden ja valittaen hypätä sohvalle, jonne marsun kokoisella pienellä koiralla ei kuitenkaan ole pienintäkään mahdollisuutta omina avuin päästä. Aikamoinen ärripurri vaikuttaisi tämäkin pentu olevan ja jos se tulee yhtään pappaansa, niin sen sydän on puhdasta kultaa.

Emra löytyy koiranetistä täältä
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI43672%2F13&R=185