Edelliseen postaukseen liittyen hieman kuvamuistoja vuosien varrelta. 

Kuva Zeuksesta vuosien takaa yhdessä suosikki kohteessamme. Niin kuin olen aikaisemminkin kertonut, kaverikoirailu oli Zeuksen kanssa ihanaa, huoletonta ja vaivatonta. 

Sen kanssa oli helppo mennä mihin vain ja kenen tahansa kanssa. Koskaan ei tarvinnut miettiä osaako se käyttäytyä. Ainut asia mitä sen kohdalla piti tarkasti seurata oli se, että se ei ota tiivistä katsekontaktia kehenkään toiseen urokseen. Omasta mielestään sillä oli auktoriteettiasema kaikkiin muihin nähden ja hyvin itsevarmana uroksena Zeus oli sitä mieltä, että sen nenille ei hypitä. Ei edes ajatuksen tasolla. 

Meidän kaverikoiraryhmän ensimmäiset viralliset lukukoirat kesällä 2017.

Vasemmalta Sina, Cola, Laku ja Zeus. Tästä eteenpäin toiminta menikin siihen, että lukukoirakäynnit söivät kaverikoirakäyntejä ja päinvastoin. Meidän kohdalla siitä ei kuitenkaan ehtinyt tulla ongelmaa ja lukukoirakäyntejäkin taisi Zeukselle kertyä vain kokonaista kaksi kappaletta. Ensimmäisen lukukoirakäyntinsä Zeus teki 10.8.2017 viimeisen kaverikoirakäynnin 13.8.2017 vain kuusi päivää myöhemmin se halvaantui. 

Adjan kanssa kaverikoiratoiminta alkoi ihan toisenlaisella tasolla. Kaverikoiraohjaajana, mutta ennen kaikkea vastuullisena koiranomistajana olin velvollinen huolehtimaan ja tarkasti pitämään huolen siitä, että Adjan kanssa ei mennä epämukavuusalueelle, vaan kaikki kaverikoiratoimintaan liittyvä tekeminen on sille mukavaa puuhaa, johon se halukkaasti lähtee. 

Cola ja Adja.

Kuvassa Undis ja kaksi konkaria. 

Ihan nätisti lähti alkuun Undiksenkin urapolku. Käynnitkin menivät mukavasti, jos ei oteta lukuun Undiksen alkuörinöitä. Alkuörinat olivat kuitenkin yksi niistä minua kuormittavista tekijöistä, jotka lopulta johtivat siihen, että halusin luopua kaverikoiratoiminnasta.

Kuvassa Undis joulukuussa 2024. Hieman hävetti viedä tämä karvaton tsekinpaimenkoira ammattilaiselle kuvattavaksi, se kun ei missään nimessä ollut kauneimmillaan. Kauneus on tietysti aina katsojan silmissä. Jos näillä kesähelteillä saisi valita, ottaisin ilmanmuuta mieluummin tämän pohjavillattoman mallin tsekkiläistä. Tällä kertaa arpaonni ei kuitenkaan suosinut, vaan Undis vasta tiputtelee pohjavillaansa.

Undiksen ensimmäinen ja viimeinen virallinen  edustuskuva. Kaikki tämä on nyt taakse jäänyttä elämää. Vihdosta viimein muutaman pyynnön jälkeen minun yhteystiedot on poistettu Kennelpiirin sivuilta. Eikä siihen onneksi mennyt ihan puoltatoista kuukautta. On mukavaa olla taas ihan nobody. Alun alkaenkaan en olisi halunnut omaa henkilökohtaista puhelinnumeroani kaiken kansan saataville.