Pistetään kesä pakettiin instagramin avulla.

Olen huomannut, että blogi on jäänyt hieman taka-alalle siitä johtuen että sen kirjoittaminen on huomattavasti miellyttävämpää tietokoneella kuin puhelimella.

Vanhaa tietokonetta on nyt etenkin kuluneen kesän aikana kuitenkin tullut avattua vain muutamia kertoja ja sen myötä blogitekstien kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Haasteena on myös se, että kuvat ovat pääsääntöisesti puhelimessa, mutta kun jaksan käynnistää koneen (johon saa ladattua virtaa kun saa virtajohdon sujautettua koneeseen  juuri oikeassa kulmassa ja tuettua pysymään oikeassa asennossa, mutta tietokoneeseen  ei käytännössä enää sen jälkeen voi koskea) tulee tyhjennettyä kuvat koneelle. Siispä, kuvat ovat aina väärässä paikassa silloin kun niitä tarvitsisi.

Pikkuhiljaa tässä onkin käynyt niin, että kun toisille instagram on kanava jakaa hienoja kuvia muille, niin minulle se on käytännössä muuttunut pienoisblogiksi jonne mahtuu rajallinen määrä tekstiä kuvan tai kuvien yhteyteen.

Aikaisemmin koin tärkeäksi vetää tiukan rajan minun ja sosiaalisenmedian minun välille. En muista esimerkiksi olenko täällä blogissa koskaan kertonut nimeäni vaikka se ehkä joskus jostain on ilmi saattanut tullakin.

Blogia olenkin kirjoitellut ajatuksella että sieltä on luettavissa yhden ihmisen kokemuksia kääpiöpinsereiden elämästä, mutta sillä kuka tuo ihminen on ei juurikaan ole merkitystä.

Toisinaan olen jakanut tekstejäni myös sosiaaliseen mediaan, lähinnä fb koska siellä olen  jossain määrin kuitenkin pystynyt vaikuttamaan siihen kuka tai ketkä minut pystyvät kirjoittamiin teksteihini liittämään.

Minulle oli kuitenkin tärkeää, instagram pysyy erillään tästä maailmasta. Siitä on johtunut se, etten ole tainnut kertaakaan siellä mainita omien koirieni nimiä. Ehkä.

Ainakin se on ollut tavoitteeni. Toisaalta sieltä on ehkä joskus ollut havaittavissa mahdollisesti minuun liitettävä minulle myönnetty kennelnimi jonka alla ei tosin ole ainuttakaan rekisteröityä pentuetta.

Työstin pitkään ajatusta siitä että linkittäisin instagramini tänne blogiin mutta jokin siinä vain pisti vastaan. Puhumattakaan siitä, että liittäisin linkin blogistani instagramiin.. vieläkin pahempaa.

Ajatusta on kuitenkin tullut kyspyteltyä jonkin verran, etenkin kun olen huomannut sen että instagram on tosiaan vallannut hieman tilaa tältä blogilta. Aikaisemmin ne asiat joita on tullut tänne kirjoiteltua on tullut päivitettyä vain intagramiin tai sitten ne ovat jääneet julkaisematta, koska en ole halunnut viedä julkista intagramtiliä niin henkilökohtaiselle tasolle että minä tai koirani olisivat siellä tunnistettavissa ihmiselle joka ei oikeasti tiedä kuka minä olen.

Aika aikaa kutakin, sanotaan.

Näköjään alan olla valmis siihen, että voin pikkuhiljaa yhdistää intagramia ja blogia. Toistaiseksi vain niin päin, että blogini kautta voin meidän arkea seuraavat ihmiset ohjata seuraamaan sitä myös instagramin kautta. Ehkä joskus vielä siihenkin, että olen kyllin rohkea myös tekemään toisin päin, eli antamaan itsestäni ja koiristani enemmän myös niille jotka seuraavat meitä vain instagramin kautta. Ja siltikin minulle ehkä jää vielä mahdollisuus olla minä ilman että ihmiset tietävät minun nimeni, kuka ja mistä olen, mistä olen tulossa ja minne menossa.

Sillä syystä tai toisesta,  se ajatus on minulle tärkeä.

Yllä olevan pohjustuksen jälkeen tästä eteen päin on siis luettavissa muutamia sattumia ja tapahtumia, sekä ajatuksiani kuluneelta kesältä, tosin vain sanallisessa muodossa. Teksin lopusta on sitten löydettävissä reitti myös kuvapainotteisemmalle instagram tililleni, josta pääsee näkemään muutamia välähdyksiä meidän kesästämme.

28.5
Kun samalle iltalenkille mahtuu aurinko, kuu ja taivaan tähdet, niin se ei voi olla huono lenkki.
Aika pitkään tuli taas odoteltua ennen kuin lähdimme liikenteeseen ajatuksena käydä käpsyttelemässä edes jonkinlainen lenkki.
No nälkä tuppaa kasvaa syödessä, ainakin minulla ja niinhän siinä kävi, että kilometri toisensa jälkeen  tuli vain käveltyä eteen päin. Kun aikansa oli asteltu jäi jo aurinkokin mukavasti monen mutkan, mäennyppylän ja metsän taakse, kuu kipusi kohti korkeuksia ja ilma viileni ihanan raikkaaksi.
Alkumatkasta lauloi satakieli, hetken päästä huuteli turkinkyyhky, niin sepelkyyhky kuin rusakkokin siirtyivät fiksusti vähän sivummalle meidän ryhmä rämän alta ja kaulushaikaran kaihosan, joskin reviirihuutona tunnetun sumutorven ääni kantoi lähes koko lenkin ajan kun se jostakin lenkin keskelle jääneen järven rantaruovikon kätköistä huuteli.
Mielessä ehti pyöriä jos minkälaista miettettä ja ajatusta, niin menneestä kuin tulevastakin. Loppuvista töistä valtameren takaisiin vuoristomaisemiin.
Ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle, koti jo melkein näköetäisyyden päässä ja sitten yhtäkkiä. Aivan yhtäkkiä oli pakko pysähtyä.
En edes ensin tiennyt miksi, luulin sen johtuneen yläpuolella liitelevästä haukasta,  mutta sitten oivalsin.
"Voitko nähdä sä tuulen, voitko koskettaakaan,  silti se puut saa keinumaan, kun kulkee ylitse maan.." laulettiin ala-asteella.
Ja oli vain pakko jäädä kuuntelemaan, siitä huolimatta että vajaan kuuden tunnin päästä pitäisi olla taas pirteänä lenkillä ja valmiina lähtemään töihin.  Siinä minä seisoin ja kuuntelin.

5.6
"Jäi toiset aamulla nukkumaan,
kun otin konttini naulaltaan
ja kiiruhdin karjoteille.
Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,
ne seurasi torveni toitantaa,
ja metsä soitteli meille.

Mä tunnen polkuja paljonkin,
jo kesän karjaani paimensin,
en konsaan eksynyt vielä.
Mä tiedän ruohoiset syöttömaat
ja ahonrintamat marjakkaat
ja rannat siintävät siellä.

Kun eilen rauhassa karja söi
ja pikku vuonaset leikkiä löi,
ma poimin muuranta suosta,
niin susi syöksähti laumahan,
se sieppasi suuhunsa karitsan
ja aikoi tiehensä juosta.

Sen kanssa ma silloin taistelin,
sen kidasta pienoisen pelastin
ja annoin sen äidillensä.
Se susi kättäni haavoitti,
vaan olkoon se sille anteeksi,
se oli kai nälissänsä.

On armas sunnuntaiaamu tää,
se mielessä muistot herättää
nyt toiset on kirkkotiellä.
Mä etsin kirjani kontistain,
sen äitivainaalta muistoks sain
hän on jo tallella siellä.

Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkoni katto on korkeella,
ja ystävä yksi on seurana,
joka muistavi paimenpoikaa." Immi Hellén

Tunnen yhden joka lapsuuttaan muistellen tykkää tätä laulua laulaa, vaan tuota sudesta kertovaa säkeistöä en muista koskaan aikaisemmin nähneeni tai kuulleeni.
Joitakin päiviä sitten perjantai-illan miniajelun ja geokätköilyn ohessa löytyi #metsäkirkko kaunis auringonlaskun aavistus, rutikuiva metsänpohja, metsätähtien ja -mansikoiden kauniita kukkia

Koirista lienee nähtävissä ketkä ovat tottuneita ministelyyn ja kuka ei

8.6
Eilen hain kaupasta varta vasten kahvia ja suodatinpapereita kun töistä oli loppunut ja kahvihammasta tuppaa kolottamaan aika ajoin, töissäkin. Aamulla seurailin oravanpoikasten maailman valloitusta ja päätin keittää kahvit... paitsi että olin unohtanut ne kotiin.
Olen kantanut perintöhopeista teetettyä sormusta mukanani kohta sata vuotta ja muistan kyllä hyvin tarkkaan mihin sen tänään unohdin.
Vanhempieni pihassa hoksasin että koirilla ei ole mukana kaulapantoja eikä tavallisia remmejä. En lähde ikinä mihinkään ilman niitä, tai en siis ole aikaisemmin lähtenyt.

Aamuyöstä piti mennä nukkumaan, arvatkaa löytyikö yövaatteita, tai puoliakaan niistä mitä piti olla mukana. Eikä syy varmasti vähiten ole siinä etten osaa tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun samaan aikaan pakkaa, syö, kastelee ja nyppii kukkia, vahtii pihalla olevaa kania ja komentelee sisällä olevia koiria sekä keskustelee pikkusiskon kanssa voi olla että kävelee ympäri kämppää pyyhe päällä,  housut jalassa, kämppä on täynnä puoliksi hoidettuja asioita, mutta ei yhtään valmista ja sitten yhtäkkiä hoksaa että se pukeminen on jäänyt puolitiehen. Himpun verran säälittävää touhua tämä säätäminen. "Ain laulain työtäs tee..." lie syöpynyt alitajuntaani kun aina laulaen työtäni teen. Viime viikolla laulaa luikautin lapsuuden uimalaulun joka alkaa iloisen pirtein sanoin "Kammastani löysin pienen pienen täin, joka mulle lausui näin. Hei tsuida duida, osaatsä uida, pysytsä pinnalla, napa kiven päällä plums." Jälkeen päin ajatellen olisi voinut jättää laulamatta uudemman kerran, kun yksi lapsukainen kysäisi miten se laulu menikään. Kuluneen viikon aikana olen saanut kuulla useita variaatioita soololaulusta kaikenkirjaviin kuoroversiointeihin ja jopa kaanon esityksiin siitä pienestä puhuvasta täistä ja uimataidosta, puhumattakaan niistä lukemattomista keskusteluista siitä menevätkö sanat "tsuidaduida vai tsuipaduipa"
Tänään on eilisen huomen, kello jo vaikka mitä ja pitäisi nukkua. Saapa nähdä mitä kaikkea tämä päivä tuo tullessaan, eilisen huomisessa kun tässä jo kovaa vauhtia mennään.

10.6

Oli aikoja jolloin reissussa sai raapia itsensä verille, huitoa joka suuntaan ja hoitaa verille purtuja koirien vatsanalusia hyvän aikaan. Oli äkäisiä itikoita ja verenhinoisia mäkäräisiä... On niitä vissiin vieläkin, itikoita ja mäkäräisiä. Riesaksi asti näytti muilla olevan, sääskiä siis. Mäkäräisiä taisin vain yhden nähdä.
Koiria taisi pistää kaksi sääskeä ja minuakin yksi meinasi. Saunan jälkeen oli mukava vilvoitella saunankuistilla kun musta pilvi vain pölisi ympärillä, eikä iholle uskaltanut laskeutua kuin muutama rohkea jotka nekin  päättivät vilikkaasti vaihtaa maisemaa.
Liekö sitten niin huonoverinen etelänemäntä vaiko ehkä sittenkin hyvät, turvalliset ja puhtaat luonnontuotteet joiden kanssa on ilo pelata päivittäin ja läiskäistä vaikka shamppoon sekaan. Öljysinköhän minä koirat kerran vai kahdesti päivässä, en nyt muista, vaan ei niin nälkäistä sääskeä ollut, että se koirien iholle olisi tällä reissulla pyrkinyt.

Aina joskus jää joku oppi mieleen, minä en laita peltiä kiinni ennen kuin on 110% hiipunut hiillos ja musta pesä. Tarvitsevathan ne harakatkin vähän lämpöä tässä kylmässä maailmassa.. toiset ne sitten laittavat vähän aikaisemmin ja vievät harakoilta sen vähänkin lämmön.
Toinen oppi on se jonka isä opetti aikoinaan. Nimittäin se, että ensin syödään kaverin eväät ja sen jälkeen jokainen syö omansa. Pientä pilkettä saattoi olla isän silmäkulmassa silloin, vaan koirat yrittävät monesti soveltaa sitä politiikkaa.
Kolmas oppi on sellainen jota ei hoksaa ennen kuin on vanha, ellei sitten nyt hoksaa. Vähiin käy linnunlaulu joka vanhuksen korvaan kantaa, jos räksän ääni jää lintujen kuorosta ainoaksi jonka kuulee. Onko se sitten niin, ettei kuule häkävaroittimenkaan piippausta, vaikka nuorempi korva kuulee sen ulos asti.
Minä kuuntelin lintujen laulua yötä päivää, ja nautin joka hetkestä. Onni oli myös se että siinä ohessa korvaan kuului häkävaroitin. Siinä olisi ne aamuöiset kahvinkeittohetket voineet päättyä toisellakin tavalla.

11.6

Ettei vain loppuisi matka kesken niin jäimme välille yöksi. Vastahan sitä reipas 12,5 tuntia sitten lähdettiin köröttelemään kotia kohti. Ei voi moittia matkaseuraa, niin on kärsivällistä porukkaa ettei paremmasta väliä.

Vähän lepoa välissä niin jaksaa ajella kotiin asti :) Melkein sitä voisi kuvitella, että minkä taakensa jättää sen edestään löytää.

19.6

Saatiin vihdoin sadepäivä. Toukokuussa jo katselin lenkkeilyn yhteydessä kuivia halkeilleita ojanpohjia miettien mitenhän tässä kasvun herkässä vaiheessa käy. Viime kesänä jäi monta satoa korjaamatta kun märille pelloille ei koneiden kanssa päässyt, nyt mietin että kasvaako tässä kuivuudessa pelloille mitään korjattavaa.
En muista milloin viimeksi olisin nähnyt että ensimmäisiä heinäpeltoja ja rehuja oltaisiin tehty jo toukokuun puolivälin paikkeilla.  Iloinen asia sinänsä, vaan surullisilta ovat näyttäneet monta viikkoa ne pellot joilta ensimmäiset heinäsadot on jo korjattu. Niin kitukasvuisilta, kuivilta ja keltaisilta.
Minä olen aina rakastanut vesisadetta, jos en nyt lapsesta niin ainakin nuoruudestani asti. Silloin on niin helppo hengittää ja tuntuu että luontokin herää henkiin ihan uudella tavalla.
#sadepäivänilo #sadepäivä #sataavettä #vihdoinkinsataa #saasataa #kesäsade #kiitollinen #kesäpäivä #kesäkukkia #kesäkuu #vesisade #annameillemeidänjokapäiväinenleipämme #summerrain #itsfinallyraining #thankful #wegetrain #finland "Saadaanko me mennä autoon istumaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa." Arvatkaa mitä vastasin.
Sateen ropina peltikattoon on yksi rakkaimmista lapsuuteni äänistä. Sitä missä sitä kuuntelin en tiedä, mutta se jätti lähtemättömän jälkensä jonnekin syvälle. Eihän se ole sen enempää tai vähempää kuin elämän ääni.

27.6

Melkein taas hengissä. Nuha lähti kun nöyrtyi allergialääkkeiden edessä, vielä kun saisi tuon yskän yskittyä pois. Toissapäivänä yritin olla reipas, sain yhden huoneen siivottua. Eilisen päivän päätteeksi kävin koirien kanssa kiertämässä parin kilometrin pururadan ja päästin ne sen jälkeen juoksemaan rallia. Ja kyllä ne juoksivatkin kun viikon energiat on päässeet vähän patoutumaan.
Kun viime torstaina pääsin töistä kotiin, pistin nenäni etuovesta ulos seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Juhannus meni tietysti siinä missä nämä muutkin päivät, pohdiskellen että ottaisin seuraavat unet vasemmalla vai oikealla kyljellä koirat alati uskollisina siinä rinnalla.
Tänään yritin vähän jo enemmän ryhdistäytyä, siivosin loppu kämpän ja kävin vähän kyläilemässä, pienen nurmikonpläntin sain äsken lyhyemmäksi ja vielä pitäisi hoitaa pyykit, pölyt, tiskit ja pakkaus... iltalenkillekin pitäisi vielä reippailla kunhan tästä joutaisi.
Jos jotain inhoan niin voimattomuutta, aikaansaamattomuutta ja sairastamista. Näitä on mahtunut viime päiviin yllin kyllin, tunnollisesti niin kuin aina, mutta näinhän ne on lähestulkoon viimeisten vuosien aika aina tullut vietettyä lomapäivät.
Sitten onkin enää jäljellä vain yksi pohdinnan aihe. Mitä ihmettä sitä alkaisi tekemään isona?

2.7

Kun ei tiedä pitäisikö hyökätä vai juosta karkuun, eikä uhkaava tuijotus lakkaa vaikka sydän vavisten yrittää vakuutella hyviä aikeitaan... on neiti sentään jotain oppinut näiden vuosien aikana, nimittäin suoran paniikinomaisen hyökkäyksen sijaan pyytämään apua oikean toimintamallin löytämiseksi.
Kävimme toteamassa baby bornit vaarattomaksi vaikka ne olivatkin koirattomalla vyöhykkeellä.

Tälle koiralle olin vuosia sitten itkun kanssa varaamassa viimeistä eläinlääkäri aikaa, kun siitä ei voinut tietää ketä tai mitä se seuraavan kerran hysteerisenä puree. Ei ollut yhtä tai kahta kertaa kun se hysteerisen paniikkikohtauksen jälkeen  lamaantui täysin toimintakyvyttömäksi, kotona hakeutui mahdollisimman pieneen koloon piiloon eikä tullut pois, kun maailman kävi ylivoimaisen pelottavaksi.
Oli aikoja jolloin uskoin että jättämällä koiran eloon sidon itseni kotiin niin kauan kun se elää. Sitä ei voinut jättää hoitoon, se lakkasi syömästä juomasta ja liikkumasta. Valitsi yhden paikan ja jähmettyi siihen, puri jos siihen yritti koskea ja huusi ja rimpuili henkensä edestä kun sen otti kiinni.
Sanotaan että aika kultaa muistot, vaan on sellaisiakin muistoja joita ei voi kaunistella edes kultareunuksella.
Kymmenet olivat ne kerrat kun minulta kysyttiin miksei koiraa ole vielä ammuttu tai viety ladon taakse. Muut näkivät siinä hirviön, mutta minä tiesin että se hirviö asui koiran pään sisällä ja sai vallan vain silloin tällöin, muulloin  se oli mitä mainioin pieni nauravanaamainen koira joka rakasti koko maailmaa ellei muita ihmisiä laskettu mukaan. Jos se olisi ihminen olisi asioiden diagnosoiminen mahdollista, mutta ihan mutullakin minä olen sen diagnosoinut, moni asia on silloin helpompi selittää. Kaksisuuntainenmielialahäiriö, autismi ja skitsofrenia, siinä muutama sana joihin liittyviä piirteitä löytyy tästä koirasta osittain hyvinkin voimakkaina ominaisuuksia. Taustalta löytyy myöskin erittäin voimakkaita käytöshäiriöitä ja virallisesti diagnosoituja neurologisia ongelmia. Meiltä ei löydy muuta virallista kuin ajatus siitä että niin kauan kun elämä on enemmän hyvää kuin pahaa, sitä eletään päivä kerrallaan.
#kääpiöpinseri #vanhakoira #kunpelottaa

5.7

"Hups, voi ei." Kiitos suplaudan lainasta, oli mukavaa.
Muutahan tästä ei juuri näe, kuin että keli oli minulle paras mahdollinen.
Tuli käytyä uimassa tälle kesälle jo toista kertaa, eipähän pääse taito ruostumaan.
#firsttimeonsupboard
#firsttime #onsupboard #oops #hups #oho #somuchfun #summerday #bestweather #forme #thebestweatherforme
#greyday
#vettäkorvassa #kesäkuu

Ps. Käärin lahkeet ettei housut kastu.
Pinnalta pohjalle oli aika lyhyt matka 😊

8.7

Se hetki jota ennen olet juuri ajatellut ääneen että toivottavasti ei satu käärmettä kohdalle, unohdat hetkeksi kaiken ympärillä olevan, kuulet rauhallisen "käärme" kommentin ja se mitä näet on n 5 cm koiran kuonon ja luikeron välissä.
Paikalla olijat voivat halutessaan kertoa miltä kuulostaa kun allekirjoittanut alkaa huutamaan aivan hysteerisenä, ei se varmasti mitään kaunista ollut.
Luikero sen sijaan oli, eikä se #ikuisestikiitollinen ollut kyykäärme vaan jotain sellaista mitä en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt elävänä.
 #vaskitsa on hämäräeläin, mutta voi pilvisellä säällä liikkua myös päiväsaikaan, etenkin sateen jälkeen, kun sen mieliruokaa kastematoja ja etanoita on liikkeellä runsaasti. Auringon paahtaessa vaskitsa piilottelee kivien alla ja kuivien lehtien seassa. Tämän vuoksi vaskitsa suosii seutuja, joissa on runsaasti pintakasvillisuutta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat metsien aukkopaikat, pensaikot, rehevät multavat lehdot, ruohikot, laidunmaat, teiden varret ja lämpimät rinteet.

Uhattuna vaskitsa pystyy katkaisemaan häntänsä kuten sisilisko. Vaskitsoja käyttävät ravintonaan muun muassa siili, kettu, supikoira ja mäyrä sekä varis- ja petolinnut. Vaskitsa voi elää luonnossa jopa 30-vuotiaaksi. Vankeudessa vanhin yksilö on saavuttanut peräti 54 vuoden iän.

Näin kertoo wikipedia
https://laji.fi/taxon/MX.37632

Vaskitsa pääsi turvallisesti tien yli ja mekin selvisimme pelkällä säikähdyksellä. #adrenaliinipiikki
#säikähdin #kätköilemässä #anguisfragilis
#ihmettelenluojantöitä #suomenluonto #elämänpieniäihmeitä

10.7

Kävimme reeneissä häiriökoirakkona, häiriköimme enimmäkseen vähemmän, kun ruskuainen sai taas todeta että kyllä sitä hengissä säilyy vaikka ympärillä onkin vieraita koiria. Loppua kohden se meinasi jo ottaa vähän rennomminkin, kotona se sitten päätti kirjaimellisesti painua pehkuihin.
#koiranelämää #koiranelämää🐾 #kääpiöpinseri #kääpiöpinserit #ainaeivoiymmärtää #pienenkoiranelämää #instakoirat #instakoira #instadogs #miniaturepinscher #minipinscher #kesäpäivä

12.7

Heräsimme viideltä ja hyppäsimme bussiin.. joskus on ihan kivaa olla vähän hölmö. Lähdimme etsimään härkälintuja, jotain tipuja löydettiinkin ja päädyimme lopulta aamukahvin jälkeen pitämään sadetta käsityöläiskortteliin. Täällä on ihan mukava istuskella, kuunnella kaupungin ääniä ja ihmetellä elämää. Tosin ruskuaisen mielestä meidän kohdalle sattui äärimmäisen kauhistuttava näyteikkuna jolle se murisi pitkän aikaa vielä senkin jälkeen kun kävimme sitä vähän lähempääkin katsomassa.
Jos ei ole muuta tekemistä, voi vaikka epäillen ihmetellä miten sadevesi valuu kivetyksen saumoja pitkin ja pohtia onko se mahdollinen uhkatekijä vai ei.
#bussillakaupunkiin #hullullaonhalvathuvit #kääpiöpinserit #kaupungilla #kaupunginpuisto #kaupunkiheräilee #hengaillaan #sataavettä #sadepäivä #elämänpieniäiloja #rainyday #miniaturepinscher


18.7


Iltalenkillä koirien kanssa rauhallisissa maisemissa. Eilisen alku yön saldo oli neljä ketunpoikaa ja metsäkauriita.
Tälle illalle ei kettuja nähty, metsäkauriita senkin edestä ja lähimmillään vain muutaman kymmenen metrin päästä.
Aikamoisia hirnuloikkia loikki kauriista lähin kun yhtäkkiä toisemme havaitsimme. Sujuvasti hevostarhaan lankojen yli ja tarhasta pois lankojen välistä. Yritimme koirien kanssa odotella sen aikaa, ettei ihan sydän syrjällään tarvinnut kauriin meitä paeta.
On ne kauniita.
#iltahetki #iltalenkillä #kesäillat #hyvintarkenee #suomenkesä #kesäyöt #finlandssummer #finland #summerevenings #summernights

8.8

#ontheround #raumalle #herewecome #olddog #dogs #instadogs #miniaturepinscher #tienpäällä #kesäpäivä #elokuu #matkallakätköilemään
Ettei vain palele, niin tuli varmuuden vuoksi käärittyä koirat vilttiin. #aamupäivä menee "avoautoillessa". Hattu pysyy ainakin toistaiseksi päässä sukkapuikon avulla, toivotaan että se riittää loppu päiväksikin.
Koirille varattu mukaan pakastetut kylpyviitat ja kylmäkalleja. Vaikuttaisi tulevan #lämminpäivä saapa nähdä millaiset kasvot #rauma meille tänään näyttää

#liikenteessä #minillä #hyväpäivä #koiratnukkuu #suomenkesä #elokuussamennään #vieläonmatkaajäljellä #vieläonkesääjäljellä
 #keskiviikko #kesä
#hyväseuraparempimieli

9.8

"Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elämän,
Sen lapseksi ainiaaks jään."
-J.K.- Enemmän kuin kiitollinen tästä päivästä, tunneista, minuuteista, oikeastaan ihan jokaisesta sekunnistakin. Kotimatkalla huomasin ilahtuneena erään kätkön läheisyydessä touhukkaana  viipottavasta päästäisestä. Siellä se mennä touhotti, ruohonjuuri tasolla, onneksi rottakoirat olivat autossa. Kohta oikealla oli peura metsän reunassa. Oikein sydän sykähti, vaikka peurahan se vain oli. Kohta niitä näkyi vähän enemmän, sitten reilusti toistakymmentä kaurista ja vielä useita pieniä peura laumoja.
Jollekin matkalle sitä kertyy kymmeniä havaintoja, toisille ei tunnu riittävän ainuttakaan. Silti joka kerta sitä huomaa iloitsevansa yhtä paljon, niin isoista kuin pienistäkin kohtaamisista. Tämä päivä meni mukavasti Raumalla, viikko sitten tuli pyörähdettyä Porissa. Päiväretkelläkin ehtii aika paljon kun lähtee varhain liikkeelle. Tänään ei sentään noustu yhdessä auringon kanssa vaan otettiin lepoa vähän pidempään. Vuosien saatossa kätköilyyn on näemmä tullut mukaan jonkinlaista viisautta ja harkintaa, tai sitten laiskuutta. Ihan miten sen nyt haluaa tulkita, kun me neitokaiset istua törötimme katukivetyksen reunalla, jota rotvalliksi joskus kutsutaan ja pohdimme että viitsimmekö nousta ylös ja siirtyä lähimmälle kätkölle, jonne kuitenkin oli matkaa ainakin 150 metriä vai olisikohan olut jopa toista sataa. Ennen muinoin sitä mentiin pää kolmantena jalkana ja heti kohta oltiin jo 15 km päässä lähtöpisteestä. Semmoista se on joskus, ja toisinaan sitten tämmöistä.
Välikuolemakin tuli käytyä läpi, aterioitsemisen jälkeen sopi hyvin lamaantua sopivan viileään varjoisaan paikkaan parkkipaikalle ison kahvin kanssa ja olla vain hetki ajatuksiin vaipuneena.
Anyways, Kouvolan kebab voittaa Rauman kebabin mennen tullen ja parasta pitsaa talonkastikkeella saa edelleen Torniosta. Pitäisiköhän tuota ruokakulttuuria koittaa joskus vähän jalostaa hienostelevampaan suuntaan #kiitollinen
#reissussarähjääntyy #reissussa #tulipahankäytyä #hyväpäivä #kokopäivä #tienpäällä #koirienkanssa #raumalla #lapissa #siellätäällä #kaikkialla

12.8

Iltalenkillä syvissä mietteissä, luonnon lumoamana.
Huomaamassa sen, että vain hitaasti kiiruhtamalla ymmärtää sen, ettei tärkeintä ole päästä mahdollisimman nopeasti perille, vaan nähdä, kokea ja nauttia kaikesta siitä mitä matkan varrella meille annetaan.
Tänään auringon kultaamat viljapellot ja aikaisemmin lukemani artikkeli siitä, miten ihmiset ottavat mieluummin sähköshokkeja kun jäävät yksin ajatustensa kanssa, saivat minut taas pohtimaan sitä, että mihin tämä maailma on menossa ja miksi meillä on niin kiire. Koko ajan, kaikkialla.
Mihin minä joutuisin ellei vilkas mielikuvitukseni saisi juosta vapaasti tai jos ajatusteni formularata katkaistaisiin.
Mitä minä tekisin, ellen saisi illat pitkät kuljeskella pitkin poikin pientareita ja toivoa että polkuni risteäisivät muiden yössä liikkuvien kanssa.
Vaikka minä viihdyn ihmisten seurassa enimmäkseen vähemmän, vaikka toisinaan unohdan kuunnella ja puhun enemmän kuin pitäisi, niin siltikin olen kiitollinen siitä että ympärilläni on ihmisiä, perheenjäseniä, ystäviä, tuttavia, satunnaisia kulkijoita.
Olen onnellinen että saan olla minä ja viihtyä omien ajatusteni kanssa, kotona, kylillä ja vaikka pellon reunalla istumassa nauttien siitä, miltä elokuun yöt ja kypsyvä vilja tuoksuvat.
Joku on joskus kysynyt, että miksi me pelkäämme hiljaisuutta. Mikä on se ääni, jonka jatkuvalla taustamelulla ja hälinällä haluamme peittää.. tiedätkö sinä sen?
#ihmettelentässä #iltalenkillä #elokuunillat #viljaa #pellonreunalla #auringonkultaa #iltahetki #evening #justwalkingaround #inmyhoodie #mietiskelemässä #milloinmitäkin #kesäillat #iltayö #vieläonkesääjäljellä #nämähetket #suomenkesä #elokuu
#august #summerevenings #finland
#ilovemycountry
#ilovemyhood #myhoods "Päivästä päivään, vuodesta toiseen mietit, ootko nyt onnellinen.
Lapsena aika ei riittänyt moiseen,
täytyi ehtiä elää." -K.K & I.K-

30.8

Niin sitä tuli hypättyä kohti uusia haasteita niin vauhdikkaasti ettei meinannut itsekään perässä pysyä ja meinasi tuskan hiki puskea pintaan ja luonteen visusti kurissa pidetyt ja salatut kipunat alkaa taas sinkoilemaan.

Nyt tämä on tästä taas vähän alkanut helpottaa, kun arki alkaa asettua uusiin uriin.
Työssäkäyvästä, työttömäksi työnhakijaksi ja siitä opiskelijaksi hyppäämisessä oli kaiken näköistä pientä haastetta ja kompastuskiveä, mutta nyt on viikko opiskelijan elämää takana ja kolme viikon oppimäärä kirittävänä.

Heikoille hermoille ja stressinsietokyvylle tekee hyvää tämä julkisen bussiliikenteen varassa oleminen. Pakko kai se on joskus oppia hyväksymään, ettei itse voi vaikuttaa kaikkeen vaan joskus pitää vain heittäytyä virran vietäväksi ja toivoa että pää pysyy pinnalla.
Ihmeellisesti tuo opiskelu ja henkinen kuormitus vie voimat. Koulupäivän jälkeen on ihan puhki ja kotona odottaa ihan innosta piukeena olevat koirat, vaikka väsyttää kuinka niin ulos on mentävä.
Pientä helpotusta toi hetken evakossa olo, kun siskolikka hyvin huolehti koirista. Ite sai sitten kouluhommia tehtyä. Jonkinlaista kohtuullisuuttakin pitäisi opetella. Ensimmäisen kotitehtävän tekemiseen tuli uhrattua 4 päivää, liki 20 tuntia. Kohta bussilla kotiin, lenkille ja kohti vanhainkotia. Niin se elämä vain rullaa taas ja vieläpä sellaiseen suuntaan johon en vielä 10 vuotta sitte  olisi voinut edes kuvitella kulkevani. #kohtiuusiahaasteita
#elämävie #koulutiellä #kaikennäköstä #läksyjä #hyväpäivä #koulustakotiin #oppiaikäkaikki #alanvaihto #sadepäivä #tulejobussi #elokuu #syksytulee #leppäkerttu #viljapelto

31.8

#hämeenlinna #linnanmuuri #elokuunvika #etäpäivä #kello #kukkanen #hämeenlinnassa #reissupäivä #syksytulee #vieläkukkii #kesänviimehetket #ihmettelyä
#lapsensuusta
#aikavanha
#täti
Tänään reissupäivä äidin ja veljentytön kanssa. Seikkailimme mm. Hämeen linnassa ja ihmeteltiin kaiken näköistä, mm 12 metriä syvän kaivon pohjalla olevia kiiltäviä kolikoita.
Silloin tällöin luin opastetauluista jotain ääneenkin. 5-vuotias kiipeili puuhevosen selässä ja kuunteli toisella korvalla kun lueskelin ääneen taitavista ratsumiehistä myöhäiskeskiajalta. Tyttö taisi kuunnella tarkemmin kuin arvasin, kääntyi lopulta minuun päin.  Katseli kuin arvioiden ja kysyi lopulta. "Jaa eliksää niinku silloin

1.9

Heitin saunavieraille pyyhkeen lauteille toimittamaan laudeliinan virkaa.. älykääpiöt kiittivät kauniisti ja kiipesivät ylälauteille lämmittelemään. Nämä saunoisivat vaikka joka päivä 😅
#saunapäivä #saunanlämmitys #tytötlauteilla #koiratsaunoo #ylälauteilla #nyttarkenee #kääpiöpinserit #saunassa #koirasaunoo #saunakoira #ulkonasataa #saunassaeisaapalella #koirattykkää #sadepäivänilo
On nämä aika veitikoita nämä kaverit. Oli vaihe jolloin saunaa ei voinut edes ääneen mainita kun koirat jo olivat oven takana jonottamassa. Naapuritkin tietävät näiden saunainnon. Seinänaapurilta tuleekin monesti viesti, että sauna on lämmin ja tytöt saavat mennä saunomaan. Siellä ne sitten nautiskelevat jälkilämmöstä sydämensä kyllyydestä.
#miniaturepinscher #minipinscher #instakoirat #instadogs #doglovessauna

2.9.

Niin se tulla paukautti syyskuu. Kiirettä on pitänyt välillä enemmän, välillä vähemmän mutta jatkuvasti ihan riittävästi kuitenkin.
Tämän pienen kaverin kanssa on tullut vierailua vähän siellä sun täällä ja vaikka tämän kanssa on mukava mennä touhottaa, niin kyllä mulla toisinaan on niin ikävä sitä uljasta mustaa joka oli ja eli tekemättä koskaan itsestään sen suurempaa numeroa. Olematta sen enempää kuin oli ja  silti olemalla kuitenkin aina ja kaikkialla väkevästi läsnä ihan jokaiselle.
Jos voisin yhden ominaisuuden siirtää isältä tyttärelle (näistä koirista kun puhutaan) niin valitsisin itsevarmuuden.
Arvatkaa mitä, mun tarttis saada kotiin kasvaan uus koira tää ikuinen pentu täyttää jo kohta 7 vuotta 🙈. Ihan aina ei pysy kärryillä siitä että miten tää aika vaan koko ajan kulkee kovempaa, mä en ehkä kestä... #kaverikoira
#kaverikoiratoiminta #kennelliitonkaverikoira #koiranvirka #työtekijäänsäkiittää #iloaelämään #jaettuiloonparasilo #kohtisyksyä #kohtaamisia #kääpiöpinseri #blackandtan #instakoira #instadog #mytinylittlelove #munmuru #kiirettäpitää #hyvähomma #hyväpäivä #hyväpäiväjokapäivä #siellätäällä #törmäillään

Ja täältä löydettävissä mahdollisuus päivitysten yhteydestä löytyviin kuviin..

@AnKgas