~~JOULUKALENTERI~~
1. Luukku
Paljastaa ensimmäisen blogissa julkaistun kuvan meidän lauman tulevasta uudesta jäsenestä. Jospa tästä pikkuhiljaa uskaltaisi alkaa jo ääneen puhumaan, että meille muuttaa tsekinpaimenkoira vähän reilun viikon päästä.
2. Luukku
Viikon päästä meille muuttavan pennun sukupuoli ei liene arvoitus kenellekään. Nimi sen sijaan saa pysyä salaisuutena siihen asti, että tyttö on tullut kotiin.
3. Luukku
"Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan..."
No pentu ainakin voi, lumesta tai lumettomuudesta huolimatta. Mietinnässä vielä on, tuleeko pennun kanssa lähdettyä joululomalla talven ihmemaahan, vai olisiko sittenkin parempi pysytellä näillä leveysasteilla.
4. Luukku
"Lumi on jo peittänyt, kukat laaksosessa. Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa..."
Saapa nähdä, miltä viiden päivän päästä näyttää, kun pentu kotiutuu. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa jo katselemaan paikkoja sillä silmällä, että mitä muutoksia ennen pennun tuloa pitäisi tehdä.
Ajatuksena on ainakin isoimmat matot kääriä rullalle ja pois tieltä, sekä rakentaa pennulle turvallinen pentuaitaus, jossa se saa viettää aikaansa silloin, kun sitä ei ehdi koko aikaa pitää silmillä.
5. LUUKKU
Pikkupennun pesäkolo tuli tänään laitettua melkein valmiiksi. Pienellä järjestelyllä se mahtui ihan mukavasti makuuhuoneeseen. Vielä täytyy katsoa kaikki paikat läpi, että pentuajasta selvittäisiin mahdollisin pienin vaurioin.
Vuokra-asunnon lattian suojaksi on levitelty ensin sanomalehti ohivuotojen varalta. Papereiden päälle laitettu aiemmin kanilan pohjalla ollutta paksua kumimattoa ja sen päälle vanha marimekon lakana. Pistorasia on piilotettu hylllylevyn ja verkon taakse.
Eihän tuo aitaus mikään kedon kaunein kukkanen ole ja käytännöllisyyskin selviää vasta käytän kanssa. Toivon kuitenkin, että se ajaa asiansa siihen asti, ettei sitä enää tarvita.
Perinteisesti Etna koeajaa aina uudet viritelmät, niin tälläkin kertaa.
Etnan mielestä nukkua voi missä, vaan mihin mahtuu. Vaikka pelilaatikossa. (kuva vuodelta 2011)
Adjan pentupedin testaaminen käynnissä. (Etna 2011)
6. Luukku
"Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.
Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
kiitos teidän, se on sinivalkoinen."
(linkin takana itsenäisyyspäivän postaus)
7. Luukku
"I dropped to my knees and I started to cry. The soldier awakened, I hear his ruff voice.
"Santa don't cry, this life was my choice.
I fight for freedom, I don't ask more.
My life is my God, my country, my core.""
Meidän veteraanimme ovat jo iäkkäitä. Yhdysvalloissa sotaveteraani voisi olla kuka tahansa meistä.
Yhdysvaltojen käymien sotien oikeellisuuksiin tällä postauksella ei ole tarkoitus ottaa sen enempää kantaa.
Kunhan tuoda esiin hieman toisenlaisia näkökulmia avaava jouluruno.
8. Luukkku
Alamme olla jännän äärellä, ystävät hyvät.
Huomenna tähän aikaan, on enää 8 tuntia siihen, että meidän laumamme tuorein tulokas pääsee kotiin. Vasta silloin selviää sekin, millaisen vastaanoton tyttö tulee samaan, meidän nelijalkaisilta neitokaisilta. Oletusarvona on sellainen, että Etna on valmis rakastamaan pennun maasta taivaisiin, ellei sen hoivavietti ole iän myötä mystisesti kadonnut.
Adja puolestaan tulee inhoamaan pentua, ainakin ensi alkuun. Inhon pystyy varmasti näkemään sen naamasta. Hitaasti lämpenevän Adjan mielestä koiranpennut ovat nimittäin kuvottavinta,
mitä maa voi päällänsä kantaa.
9. Luukku
Tänään tuli poikettua Ikeassa ja ostettua kokeilumielessä tällainen.
Ajatuksena oli, että jos tästä saisi Adjalle sellaisen pesäkolon, ettei se jatkuvasti vaatisi peittelyä.
Ensimmäinen viritelmä ei neidille kelvannut, mutta tässä se nyt on pitkin iltaa ihmetellyt tuntojaan. Tänään käytiin lekurissa ja neiti pääsi taas untenmaille. Tällä kertaa piti kolmesta kynnestä nyppäistä kuoriosat irti ja sain eläinlääkäriltä ohjeeksi nostaa Biotiini lisän takaisin entiselle tasolleen.
Adjan kynnet olivat nimittäin pitkään taas tosi hyvät. Kerkesimme taas käydä kaverikoirailemassakin kerran, kun sitten taas huomasin, että kynsissä alkoi olla muutoksia näkyvissä. Nyt on hajoavat kynnet taas hoidettu niin hyvään kuntoon lekurissa, kuin se oli mahdollista ja tästä jatketaan taas. Toivotaan, että nostettu Biotiini lisä pitää kynnet jatkossa paremmassa kunnossa.
10. Luukku
Saanko esitellä, meidän lauman vahvistus, topakka tyttö nimeltään Undis.
Kun pennun varausmaksu oli maksettu, aloin makustelemaan vanhalta ja pitkältä listaltani eri nimi vaihtoehtoja ja totesin, ettei mikään niistä sovi meidän litaniamme jatkoksi. Mietipä vaikka nyt itsekin, niin ei oikein mikään nimi sovi Zeuksen, Etnan ja Adjan jatkoksi.
Useista nimivaihtoehdoista valikoin muutaman ja makustelin niitä aikani. Yli 11 vuotta sitten olin jo päättänyt, että kun seuraava saksanpaimekoira kotiutuu, siitä tulee Undis. Vuodet ovat viereneet, saksanpaimenkoiraa ei tullut, mutta tuli paimen kuitenkin.
Undis olkoon siis Undis, ei Kundi, niin kuin joku jo kuuli.
Aika näyttäköön sen, säilyykö työnimi samana.
11. Luukku
Aamulla huomasin, että Undiksen korvat olivat terhakkaasti pystyssä.
Keskiviikko päivässä mennään, paljon ei ole vielä harjoiteltu, vähän jotain kuitenkin. Tänään illalla tuli Undiksella täyteen kaksi vuorokautta täällä meillä.
Neiti on ihanan avoin ja rohkea.
12. Luukku
Onko se väärin, jos tykkään ihan hirveästi tuosta uudesta tulokkaasta. Jos nyt näin 3 vuorokauden ja kolmen tunnin perusteella voi sanoa, niin vaikuttaa siltä että olen saanut ihan hurjan hienon pennun.
Eilen ja tänään iltavuorosta tullessani kotiin, pentu odotti omalla rajatulla alueella ja tytöt kahden portin takana.
Tiesin, että ulos on varmasti kiire, kun pennun hoitajan lähdöstä oli jo aikaa, eikä pentuaitaukseen oltu tehty tarpeita.
Ei siis muuta, kuin nopeasti portit auki ja koko juuri herännyt kööri takapihalle pissalle ja Undis myös kakalle. Sitten rauhaksiin koirille ulkokamppeet päälle ja pienelle iltakävelylle tähän naapurustoon.
Nälkäkin oli ihan hirmuinen, ja sen jälkeen tietysti leikitytti. Ja kun illan aikana kerääntynyt energia oli purettu pois kävi Undis isompien tyttöjen mallin mukaan hakemassa sopivan nukkumapaikan ja kävi nukkumaan.
Toivottavasti ensi yö menee yhtä hyvin kuin kaksi edellistäkin. Ensimmäisenä yönä pentu herätti kaksi kertaa ja kävi ulkona pissalla. Viime yönä vain kerran ja sitten aamulla varhain. Ulkona käymisen jälkeen Undis rauhoittui hyvin takaisin nukkumaan.
Rohkea, reipas, avoin ja jotenkin niin ihanan lunki on tämä pieni naskalihammas, joka iltavuoroihin lähtiessäni on jäänyt omalle paikalleen nukkumaan ja ottanut myöhemmin reippaasti vastaan sitä hoitamaan tulleet ihmiset.
Ohessa pikkusiskon somesta lainattu kuva, Undiksesta joka kävi rauhallisin mielin nukkumaan, kun sai energiansa purettua hoitajan avustuksella työvuoroni aikana.
13. Luukku
Perjantai kolmastoista päivä oli alustavasti se päivä, kun minun piti hakea Undis kotiin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja aikataulua tuli aikaistettua roimasti. Siispä Undis muuttikin uuteen kotiinsa samana päivän, kuin 7 viikkoa tuli täyteen. Uusi arki pennun kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Kääpiöpinsereiden kanssa meni ihan niin kuin oletinkin. Etna olisi halunnut rakastaa pennun vaikka rikki heti alusta alkaen, Adjaa puolestaan inhotti koko pennun läsnäolo ja vihoittelipa se vähän minullekin. Yhteiselo on kuitenkin lähtenyt kaikin puolin hienosti käyntiin ja jääprinsessa Adjakin on sulanut ja leikkii jo hienosti Undiksen kanssa.
14. Luukku
Ennen iltavuoron alkua kävimme koirien kanssa rauhallisella kävelyllä läheisellä harjulla. Tai siis niin rauhallisella, kuin se nyt energisen ja reippaan tsekkiläisen pennun kanssa mahdollista oli. Kääpiöpinsereitä ajatus vesikelissä kulkemisesta ei ollut kovinkaan houkutteleva ajatus, mutta eipä se loppujen lopuksi metsämaastossa niin inhottavaa ollutkaan. Undis ainakin otti ilon irti elämästä polkuja pitkin juostessaan. Iltavuoroon lähtiessä kotiin jäikin kolme hyvin väsytettyä koiraa.
15. Luukku
Sunnuntai aamuvuoron jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa kylään vanhempieni luokse. Koska en ollut ehtinyt käyttää koiria kävelyllä kotiin tulemisen jälkeen, lähdimme ensimmäiseksi pienelle happihyppelylle lehmien aitaukseen. Kääpiöpinserit mennä viuhtoivat omaan tahtiinsa tutulla pellolla ja Undis yritti päättää, haluaako se pysytellä niiden vauhdissa mukana, vai sitenkin kulkea minun kannoillani polkuja pitkin. Happihyppelyn jälkeen siirryimme sisään uuden puolen alaovesta, koska pääsisäänkäynnin takana odotteli kolme yli-innokasta nuorta miestä. Tsekinpaimenkoiria kaksin kappalein ja yksi saksanpaimenkoira. Pääsimme sisään suhteellisen salakavalasti ja sain tytöille viritettyä sopivan oleskelutilan saunakerrokseen, niin että ne olivat kuitenkin jatkuvan valvonnan alaisina. Aika hyvin sisään tulo onnistui, sillä suurimmalla osalla ei ensialkuun ollut aavistustakaan siitä, että olin salakuljettanut kyläreissulle mukaan kolme koiraa.
Päivä ja ilta sujuivat oikein mallikkaasti, Undis oivalsi hyvin nopeasti, että kyläreissullakin voimassa on se sääntö, että ellei mitään tapahdu, kannattaa nukkua. Päivän mittaa se pääsi tutustumaan portin läpi isoihin poikiin, siskoni pieniin poikiin, sekä useampaan uuteen ihmiseen, joita se ei koskaan aikaisemmin ollut tavannut. Kaiken kaikkiaan kyläreissu oli niin itseni, kuin koirienkin kohdalta hyvin onnistunut, ja antoi lohdullista esimakua siitä, ettei meidän joulustamme ehkä tule ihan hullun myllyä. Jos elämä joulun aikaan kuitenkin sattuu käymään liian rauhattomaksi monesta muuttujasta johtuen, ei onneksi tähän kotikulmille ole kymmentä kilometriä pidempi matka. Saattaakin olla, että ilo mielin käymme kotona nukkumassa rauhalliset yöunet ja nauttimassa joulurauhasta.. Will see...
Vaikka, eipä jouluna kylppärin lattialalla nukkuminen koirien kanssa ole minulle
kovinkaan vieras asia.
16. Luukku
Toinen vapaa päivä, sitten Undiksen tulon. Vapaa päivän kunniaksi nukuimme pitkään (siis klo 9 asti, sen jälkeen kun olin käyttänyt pennun ulkona yhden ja viiden aikaan, sekä ruokkinut koko köörin klo 8 aikaan.) Klo 9 aikaan Undis ilmoitteli, että sen virtapankki on ladattu täyteen ja sen on valmis uuden päivän haasteisiin. Suuntasimme aamupäivän kävelylle harjuun ja Undis sai mennä viuhtoi harjun poluilla omaan tahtiinsa, kun me muut sovitimme vauhtimme sen kanssa sopivaksi. Monta oli taas maailmassa ihmeellistä asiaa ja Etna tuumasi tänään, niin kuin muinakin päivinä, että joku muu huolehtikoon pennusta ulkoilun ajan, se keskittyy kaikkeen muuhun. Vaikka se sisällä ja koti pihalla tykkääkin touhuta Undiksen kanssa, kunhan pentu ei pure liian lujaa kiinni naskalihampaillaan, on se kävelylenkeillä sitä mieltä, ettei pennun tarvitsi ihan kylki kyljessä sen kanssa kulkea. Onneksi Undiksella riittää ihmettelyn aiheita ulkona, niin että Etna saa aika rauhassa huolehtia omista virkavelvollisuuksistaan polkujemme varsilla.
17. Luukku
Tänään oli viimeinen aamuvuoro ennen joululoman alkamista. Tytöt jäivät kotiin rauhallisin mielin ja Undiskin rauhoittui omaan torppaansa aika nopeasti. Olen todennut toimivaksi malliksi pistää se omalle puolelleen hyvissä ajoin ennen lähtemistä, mielellään kylläisenä ja väsyneenä. Hetken se ihan kuin periaatteen vuoksi ilmaisee eriävää mielipidettä siitä aiheesta, että onko aitojen taakse jääminen ja tytöistä verkolla erottaminen aiheellista vai ei, sitten se hakee hyvän asennon ja käy nukkumaan. Useimmiten kotiin tullessa on hiljaista siihen asti, kunnes alan ryskäämään polkupyörää lukkoon varaston oveen. Hieman päivästä riippuen tytöt joko nostavat mellakan tai sitten odottavat hiljaa sisälle tullemista. Viime päivinä tytöt eivät oikeastaan ole pystyneet ennakoimaan sitä, kuka ulko.ovesta tulee sisään ja se on aiheuttanut hieman tavallista enemmän levottomuutta. Niin aamu- kuin iltovuorojeni aikana kun on perhepiiristäni käynyt yksi jos toinenkin hoitamassa Undikselle evästä ajallaan, huolehtinut siitä että se pääsee käymään ulkona tarpeillaan ja tehnyt töitä senkin eteen, että pentu jää taas väsyneenä omaan kaksioonsa nukkumaan.
Olenkin saanut kiitollisena huomata sen, että olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut pennun tulosta huolimatta keskittyä 100% ammatillisen osaamisen näyttöjen antamiseen, sillä välin, kun pennusta on pidetty hyvä huoli muiden avustuksella.
18. Luukku
Tänään Undiksella on ollut ekstra jännittävä päivä. Ensin saimme vieraaksemme erään ystäväni ja pienen kaksi vuotiaan tytön. Vieralun jälkeen lähdimme seikkailemaan bussilla ja kävimme Undiksen kanssa hakemassa eläintarvikeliikkeestä vähän lisää syötävää ja pientä palaa purtavaksikin.
Hieman oli tyttö ihmeissään kun jätettiin kääpiöpinserit kotiin ja lähdimme liikenteeseen ilman niitä. Aikamoisen märkää lunta sateli taivaan täydeltä, joten pistin bussia odotellessa Undiksen reppuun ja siihen se rauhoittuikin heti. Menomatkan Undis nukkuikin repussa, eikä se oikeastaan herännytkään ennen kuin vasta kaupassa. Siinä se oli sitten ihmeissään unenpöppörässä, että mihin sitä oikein tulla tupsahdettiin. Alkuihmettelyn ja heräämisen jälkeen neiti alkoikin olla ihan oma itsensä ja lähti reippaana tyttönä häntä heiluen kohtaamaan ihan vieraita ihmisiä.
Kotimatkalla bussissa soi puhelin ja saimme illaksi vielä yhden kyläilijän. Sen verran jännitävä päivä oli tänään, että sisään tuli tarkasta valvonnasta ja jatkuvasta ulkona ravaamisesta huolimatta useammat pissat. Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä olisi vain yksi poikkeus päivä muiden joukossa ja sisäsiisteys asiat jatkuisivat aiemman mallin mukaan, eli pääasiassa niin,
että kaikki tarpeet tulisi tehtyä ulos.
19. Luukku
Tänään aamukävelyn jälkeen kävimme Undiksen kanssa hakemassa eläinlääkäriasemalta Adjalle lisää kipulääkettä, niin ettei se pääse joulunpyhinä loppumaan, jos tarve kipulääkkeelle jatkuu. Samalla reillussa pentu kävi minulle tulonsa jälkeen ensimmäisen kerran puntarilla. Hieman hätkähdin, sillä oletin pennun painavan lähemmäs 5 kiloa. Painoa oli kuitenkin vain 4.2 kg. Ruoka on kuitenkin maistunut alusta asti hyvin, ja enemmänkin pentu söisi jos vain saisi.
Undis on oppinut jo hienosti odottamaan ruokaa, vaikka se etenkin aamuisin on jo melko nälkäinen. Eilen illalla maistui hyvin myös kuivattu naudan ruokatorvi, joita toin koko laumalle tuliaisiksi eläintarvikeliikkeestä.
Tänään päivällä olimme jännän äärellä kun lähdin koirien kanssa pienelle lenkille läheisille pelloille. Erityisen jännittäväksi asian teki se, että siellä on tehty havainto villisiasta. Järjellä ajatellen villisikaa ei tarvitsisi edes päivänvalon aikaan pelätä, mutta huomasin kuitenkin tarkkailevani ympäristöä erityisen tarkasti joka suunnalta jatkuvasti sekä seuraavani lumessa näkyviä jälkä. Kauriiden jälkiä näkyi useammassa paikassa, mutta arpomiseksi jäi se asia, että olisiko siellä viime yönä kulkenut myös villisika. Henkilökohtaisesti ainakin toivon, että kyseinen villisika olisi ollut vain ohikulkumatkalla, eikä suinkaan jäämässä meidän lähimaastoihin pidempi aikaiseksi asukkaaksi.
20. Luukku
Kyläreissulla. Tänään Undis pääsi tutustumaan ilman väliaitaa valvotusti saksanpaimenkoira Sooloon sekä isäänsä Bastiin. Hienosti onnistui, vaikka ihan ranttaliksi ei voinut antaa koirien laittaa, kun Undis on niin paljon isompiaan pienempi.
21. Luukku
Tytöt 💕
22. Luukku
Lähdimme Undiksen kanssa ystäväni syntymäpäivän viettoon luonnon rauhaan pienelle mökille metsän siimekseen. Hienosti jaksoi pentu matkustaa, vaikka niin menessä kuin palatessakin autossa vierähti 1,5 tuntia. Päästyämme perille riittäkin automatkan ajan nukkuneella Undiksella ihmtellemistä, kun olimme ihan uudessa paikassa. Aika pitkään kesti, ennen kuin pentu malttoi kaikelta ihmettelyltään tehdä tarpeensa metsän siimekseen, mutta seuraavalla kerralla se onnistui jo paremmin. Tänäänkin oli monta uutta ja ihmeellistä asiaa, jotain taisi kuitenkin jäädä myös huomaamatta. Ei tainnut Undis arvata, että se kissa, jonka ruokakipon se mökiltä löysi, tarkkaili sitä vain muutaman kymmmen sentin päästä, lipaston alta.
23. Luukku
Tein itselleni lupauksen eilen illalla, että joulukiireet on nyt kiirehditty ja juoksut juostu ja on vihdoin aika rauhoittaa niin itseni, kuin muutkin. En tiedä oliko se oikeasti ensimmäinen aamu tänä vuonna, kun en oikeasti laittanut kelloa soimaan. Monta kertaa olen luvannut itselleni, etten laita vapaa päivänä kelloa soimaan, vaan herään sitten kun ei enää väsytä. Silti olen laittanut, jos en nyt ihan aamulla, niin viimeistään aamupäivällä kellon soimaan, ettei mene koko päivä haaskuun.
No eilen päätin, että nyt hiljennän koko puhelimen yöksi ja aamuksi.
Undis herätteli aamuyöstä ja kävi pissalla puoli kuuden aikaan. Kömmimme takaisin nukkumaan ja sitten se alkoi herätellä uudelleen siinä kahdeksan tietämillä. Oli ihana herätä hyvillä mielin, kun tiesi ettei ole kiire mihinkään. Laitoin joululaulut soimaan ja keittelin kahvit. Annoin koirien touhottaa niin, että sopivasti puolentoista tunnin päästä pentu oli valmis pienille päikkäreille.
Päätin lähteä ensimmäisen kerran Undiksen tulon jälkeen lenkille ihan vain "isojen tyttöjen" kanssa ja niinhän me teimme. Täytyy sanoa, että lenkki oli kaikin puolin kyllä oikea hyvän mielen lenkki. Etna ja Adjakin saivat kaikessa rauhassa jolkotella menemään omaan tahtiinsa, ilman että Undis roikkui kiinni remmeissä, mantteleissa tai Adjan tossuissa.
Kun palasimme takaisin, otin mukaani puolestaan Undiksen ja jätin isommat tytöt kotiin. Undiksen kanssa kävimme pienellä seikkailulla metsässä. Siellä lumetonta maisemaa katsellessani alkoi päässäni soida seuraavat sanat:
"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.
Joulumaa jos jokaiselta,
löytyy sydämestä."
Ja niinhän se on. Vaikka olisi kuinka hienoa olla joulunvietossa Äkäslompolossa, niin tulee se joulu tännekin. Ja mikä parasta, tänään ei ole satanut vettä.
24. Luukku
Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
"Kun te tänä uutena vuotena, luotte katseenne taakse menneisyyteen..." 
Lapsuus on jäänyt kauaksi taakse, mutta kovin värittömältä ei tulevaisuus kuitenkaan vaikuta. 
Yksi näistä asioita on luonnossa liikkuminen ja retkeily. Kuluvana vuonna useampi pieni retki ja patikointi reissu lähi maastoihin jäi tekemättä, kun aamulla väsytti liikaa. 
Omaksi ilokseni jatkan lintubongailua tulevana vuonna. Toivon myös saavani nisäkäs listalleni edes yhden uuden havannon. Tänä vuonna listalle sain ensimmäistä kertaa lisätä kontiaisen. Vuosien mittaan olen kyllä nähnyt niiden tekemiä multakekoja paljon, eivätkä ne yleensä kovin paljon maan pinnan yläpuolella viihdykkään. Siksipä havainto olikin niin ilahduttava.
Olen aina ajattelut, että miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun läheltäkin löytyy niin paljon. Viime ja toissa vuoden aikana on kuitenkin Etnan ja Adjan kanssa tullut käytyä muutamalla tunturilla ja nauttimassa lapin hiljaisuudesta turistikauden ulkopuolella. Toivoisin tulevana vuonna pääseväni lappiin edes kerran. 
Vaikka en ole geokätköilyn (tai koiraharrastustenkaan suhteen koskaan ollut kovinkaan tavoitteellinen) niin toivon, että geokätköilyn merkeissä eksyn tulevana vuonna edes kerran johonkin ihan uuteen ja upeaan paikkaan. 
Näiden ajatusten myötä ajattelin toivottaa oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta kaikille. Pitäkää toisistanne huolta. 
