Huhtikuun puolivälissä mennä porskutellaan ja kelistä riippuen ulkoilessa joko kura roiskuu, tai ilma on niin täynnä katupölyä, että sitä on silmät ja suu täynnä. Tästä kun vielä vähän jatketaan eteenpäin alkavat siitepölykauteen liittyvät allergia oireet. 

Kevättalven kelit ovat olleet mainiot. Hankikanto on ollut upea. ja koira on saanut ihan uudet lenkkimaastot, kun peltoja pitkin on päässyt kulkemaan ihan minne mieli vain on tehnyt. Riistarunsailla alueilla lenkkeillessä on saanut olla tarkkana sen suhteen, ettei vahingossakaan pääse syntymään tilannetta, että koira ottaisi näkölähdön ja pääsisi ajattamaan kantavia metsäkauriita, joita näillä peltoaukeilla ja metsäsaarekkeilla liikkuu runsaasti. Mahtavat hankikannot ovat mahdollistaneet myös sen, että koiran kanssa on voinut lenkkien aikana ottaa epäsäännöllisen säännöllisesti tottisreeni pätkiä. Pikkuhiljaa pitäisi kurkotella sitä tavoitetta kohti, että Undiksen kanssa tulisi suoritettua BH-koe. 

Hallivuorokin olisi ollut säännöllisesti läpi talven, mutta vähän heikosti on Undiksen kanssa päästy halliin reenailemaan. Hävettää ihan tunnustaa, että joulun jälkeen, olemme tähän mennessä päässeet vain kerran. Jospa kesäkaudelle ottaisi vähän suuremman tavoitteen tottisvuorolle pääsemiseen. Vielä joutuu vain hetken aikaa odottelemaan kentän sulamista ja kuivumista, ettei reeneihin tarvitse lähteä kahluusaappaissa.

 Paljon on töitä tehty sen eteen, että saisin Undiksen reaktiivisuutta vähän laskettua alaspäin. Jo edesmennyt Etna koira toimi Undikselle erinomaisena opettajana siinä, miten muita koira kohdatessa ei missään nimessä tulisi käyttäytyä. Undis tietysti otti mallioppimisesta kaiken irti, ja reagoi etenkin yllättäen kulman takaa vastaan tuleviin koiriin herkästi nostamalla pienen metelin. Toki sillä erotuksella Etnaan nähden, ettei Undiksen reagoinnissa ole mukana aggressiota, jota Etnalla puolestaan oli ja paljon. 

Siispä viimeaikoina lenkeillä lyhyiden tottistelujen lisäksi on tavoitteena saada mahdollisimman hyviä ja onnistuneita ohitustilanteita. Suorat kohtaamiset olen pyrkinyt välttämään, tarvittaessa kiertänyt kauempaa, vaihtanut suuntaa tai siirtynyt sivuun odottamaan ellei kohtaamistilannetta pääse välttämään. Näissä tavoitteena on ollut se, että kohdattava koirakko pääsee ohitsemme niin, että Undis keskittyy vain minuun. Tällä hetkellä onnistumisia on enemmän kuin epäonnistumisia. Tämä kuitenkin toistaiseksi vielä vaatii sen, että minun on havaittava toinen koirakko ennen Undista ja ehdittävä itse reagoida ajoissa. Tarpeeksi kaukana oleva koirakko ei Undista juurikaan edes kiinnosta. Pahimpia ovat ne tilanteet, kun vastaan tulee koirakko kulman takaa täysin yllättäin. 

 Tiheään rakennetulta asustusalueelta pois muuttaminen vähentää huomattavasti näitä yllättäviä tilanteita, ja mikä parasta, jatkossa etuovesta pääsee ulos niin, ettei heti ole vastassa muutaman kymmenen metrin päässä toista lenkkeilevää koiraa. Vaikka jatkossakin koirakohtaamisia tulee varmasti olemaan paljon, niin pienen pienet korttelit jäävät kokonaan pois, ellei niihin ihan varta vasten hakeudu lenkkeilemään. 

Tämän kesäkauden tavoitteena olisi myös rakentaan Undikselle toimiva ilmaisu. Alusta asti olen ollut sitä mieltä, että vaikka haluaisin mieluummin koiralle haukku-ilmaisun, tulee Undiksesta rullakoira. En nimittäin usko siihen, että Undiksella riittäisi itsevarmuutta riittävän voimakkaaseen ja pitkäkestoiseen haukkuilmaisuun. Ajatus rullailmaisusta on ollut mielessä oikeastaan siitä asti, kun huomasin miten luontaisesti Undis tykkää kantaa tavaroita suussaan. Noutamista ja kantamista onkin tullut reenailtua ja siitä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin ilmaisun rakentamista. 

Väittävät, että hiljaa hyvä tulee. Aika näyttää, että kuinka hiljaa.