Yövieraita

Sain äitienpäiväviikonlopuksi mukavia vieraita. Yökylään saapui siskon poika, sekä toinen sisko puolisonsa ja kahden koiransa kanssa. Kerkesimme perjantai-iltana käydä 2-vuotiaan ja kääpiöpinsereiden kanssa lenkillä, ennen kuin toinen porukka ajoi pihaan. 

Etna on vuosien mittaa oppinut kohtuullisen hyvin pärjäämään myös lasten kanssa, faktaahan on kuitenkin se, että kun samassa tilassa Etnan lisäksi myös lapsia, ei koiralle voi kääntää selkäänsä hetkeksikään.

Siihen nähden, että se vuosia sitten lähti hyökkäämään taaperoita kohti, valmiina puremaan, Etna on hienosti oppinut hillitsimään itsensä. Pääosin sen pystyy pitämään "pakan kasassa", mutta on myös tilanteita, jolloin se pakka hajoaa ja kun näin käy, täytyy aina olla valmiudussa siihen, että joku pystyy asettumaan Etnan ja lapsen väliin. 

Erityisesti nyt tämän 2-vuotiaan kanssa saa olla erityisen tarkkana. Monesti tuntuu siltä, että kaikista koirista, tämä lapsi on kiinnostunut valtavasti juuri siitä, johon sen ei tarvitsisi ottaa kontaktia lainkaan. Näissä tilanteissa, Etna pyrkii aina väistämään, mutta koko sen olemuksesta voi lukea sen tilanteesta tunteman ahdistuksen. 

Useimmiten Etna osaa itse pyytää tukea siihen, että se selvitytyy tilanteesta hyvin. Kun lapsi tai lapset ovat rauhassa, ei usein ongelmiakaan ole, huutamista, juoksentelemista ja tavaroiden heittelyä se ei puolestaan voi hyväksyä tai ymmärtää. Puhumattakaan siitä, jos lapsi yrittää sitä kokeilumielessä potkaista. 

Mietin hieman sitä, että kuormittuuko Etna liikaa, kun viikonlopun viettoon tulee lisäksi vielä kaksi aikuista ihmistä ja kaksi tsekinpaimenkoiraa, sen lisäksi kun hoidossa oli jo hyvin vilkas ja liikkuvainen lapsi. 

Vanhempi tsekinpaimenkoirahan meille oli kylläkin jo hyvin tuttu, ja sen kyläreissut olivat sujuneet hyvin. Toki varmuuden vuoksi koirat ovat enimmäkseen kuitenkin olleet rajattuna eri tiloihin. Ensin paikalle saapui autolla siskonmies, ja sisko tuli kävellen perässä koirien kanssa. Hetken aikaa oli melkoista vilinää vilskettä ja helinää helskettä. Kääpiöpinserit olivat kuitenkin portin takana ja ilta meni niin hyvin, kun se nyt mennä voi, kun talo on täynnä elämää. Etnallakin pysyi pakka ihan hyvin kasassa, jos ei lasketa sitä, kun tsekinpaimenet alkoivat leikkiä keskenään. Siitäkään kääpiöpinserit eivät pitäneet, kun pentu kävi portin yli heitetyn viltin taakse kurkistelemassa. 

Yö sujui hyvin ja Etnallekin oli ihan ok nukkua lapsen vieressä. Seuraavana aamuna siskonpoika sai jäädä toisen siskon miehen ja mummin hoitoon, kun lähdimme lenkittämään koirat. Ihan hyvin sujui poppoon yhteislenkki ja sisään tullessa vain huolehdittiin siitä, ettei koirien aamuruoat aiheuta koirille erimielisyyksiä. 

Päiväksi lähdimme paimenten kanssa mätsäreihin, mukaan lähti tietysti myös 2-vuotias muksu. Tällä kertaa kääpiöpinserit saivat jäädä kotiin. Mätsäripäivä meni mukavasti ja siskonpojalla riitti ihmettelemistä, meinasi reissu hieman käydä pienen voimillekin ja ajomatkan jälkeen lapsukainen nukahti auton kyytiin. Poikkesimme matkan varrella kylään ja palauttamaan siskonpojan kotiinsa. 

Illalla tsekinpaimenet jäivät "mummilaan" hoitoon siksi aikaa, kun kävimme pyörähtämässä kaupungilla. Myöhemmin illalla kävimme vielä lenkittämässä sekä paimenet, että pinserit ja saimme kunnon sadekuuron niskaan. 

Kotiin palatessa, kääpiöpinserit oli nopeasti kuivattu ja saivat vielä "kylpyviitat" niskaan, tsekinpaimenkoirien kuivaaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Paimenet pääsivätkin kuivattelemaan suoraan kylpyhuoneeseen ja kääpiöpinserit hengailemaan meidän kanssamme. 

Illalla pakkasin vähän tavaroita kasaan ja toivoin, että olin riittävästi varustautunut seuraaviin päiviin. Tarkoituksena oli lähteä käymään pikaisesti pohjoisessa. 

 Olen nyt lyhyen ajan sisään nähnyt pariinkin otteeseen sellaista unta, joissa läsnä on ollut suunaton huoli ja ahdistus. Aiheuttajana näille tunteille ovat olleet jostain kumman syystä Zeukseen liittyvissä asioissa.

Ensimmäisessä unessa, Zeus oli kadonnut metsään, eikä sitä päivien ajan etsinnöistä huolimatta löytynyt mistään. Jälkeäkään ei näkynyt, ei pienen pientäkään merkkiä uljaasta mustasta. Sitä kuljettiin etsimässä yötä päivää ja minullakin oli tytöt mukana etsintä retkillä. Niitä sitten haukutettiin pitkin metsiä, jos vaikka Zeus sattuisi kuulemaan ja vastaisi. 

Juuri ennen heräämistäni unessa totesin täysin lopussa, että "pakkohan sen on löytyä, elävänä tai kuolleena, ei se vain voi näin kadota jäljettömiin." 

Unesta herätessäni, unen olotila jäi hetkeksi aikaa päälle. Vaikka tiesinkin, että kyseessä oli vain uni, ja niin ei oikeasti koskaan ollut käynyt, Zeuksen yhtä huomattavasti lyhyempää harharetkeä lukuunottamatta, se olotila jotenkin vain meinasi jäädä päälle. Lohduton pelko, epävarmuus ja hiljalleen hiipuva toivo.

Viime yönä puolestani näin unen, jossa Zeus oli vakavasti loukkaantunut, mutta useista yrityksistä huolimatta emme tuntuneet saavan sille minkäänlaista apua. Meitä oli apua hakemassa useampia aikuisia ihmisiä, jopa Zeuksen ja Adjan kasvattaja oli unessa hyvin voimakkaasti läsnä. 

Jälkimmäisessä unessa oli myös Zeus erittäin voimakkaasti läsnä, juuri sellaisena kuin se oli eläessäänkin. Sillä ei koskaan loppunut usko siihen, ettenkö minä pystyisi sitä auttamaan. Ja vaikka olisi tehnyt kuinka kipeää tahansa, se katsoi minua suoraan silmiin, häntää heiluttaen ja odottaen, että minä saan sen olon helpottamaan. 

Sellainen se oli, kun auto törmäsi siihen 50 km/h nopeudella, ehkä hieman ehtien jarruttamaan ennen törmäystä. 
Sellainen se oli kun se hyppäsi jäiden läpi, tai sen jälkeen kun siperianhusky kävi siihin kiinni tappopurennalla ja ravisteli, niin etten ikinä sen uskonut selviävän siitä. Sellainen se oli silloin kun se loukkasi selkänsä ja sen takapää lakkasi toimimasta. 

Sellainen se oli elämänsä viimeisenä yönä siinä unessa, jossa se oli pudonnut remmiin kytkettynä riippusillalta alas ja minun piti päättää, vedänkö sen kuristumisen riskistä huolimatta ylös, vai päästänkö putoamaan kuohuavaan koskeen. 

En tiedä mistä nämä unet ovat tulleet tai miksi. 

Toivoisin, että ne jättäisivät minut rauhaan. Mieluummin näkisin unia, joissa asiat olisivat hyvin ja ahdistuksen sijaan tunnemaailmaltaan ennemminkin iloisia ja onnellisia. 

"jätä minut rauhaan,

niin minäkin jätän sinut rauhaan.

Ja niin kauan kun elät,

säästä ajatuksesi eläviä varten."