Zeus on joskus vuotiaana päässyt kokeilemaan käsivieheen perässä juoksemista Turun vinttikoiraradalla. Silloin se lähti juoksemaan vieheen perässä reippaasti. Sama toistui taas, reippaasti herra lähti viehettä jahtaamaan, mutta kummallakaan kerralla se ei selvästikään syttynyt yhtään niin paljon, kuin mitä Adja syttyi.
Viimeisenä pääsi kokeilemaan Etna. Reppana kiinnostui kyllä vieheestä, mutta pelkäsi sitä samaan aikaan. Se juoksi perässä hyvin varovasti, ja heti saavutettuaan sen kääntyi ympäri ja palasi suoraan luokseni. Toisella kerralla se ei enää innostunut lähtemään vieheen perään, osittain ehkä siksikin, ettei huomannut sitä kunnolla.
Kun kaikki koirat olivat saaneet juosta vieheen perässä pariin kertaan lähdimme vielä metsään lenkille koko porukan kanssa. Mukana oli omien koirieni lisäksi, nuori saksanpaimenkoira, australianpaimenkoira, kaksi tolleria, villakoira, kiinanharjakoira, kaksi italianvinttikoiraa ja kaksi monirotuista. Etnan ja Adjan alkujännityksen / räksytyksen jälkeen lenkki sujui mukavasti ilman sen suurempia ongelmia. Täytyy sanoa, että päivä oli kyllä todella mukava, ja koiratkin saivat vähän vaihtelua arkeen!
Kuvassa juuri vieheen perään lähtenyt Adja.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti