Kun sydämet kohtaavat toisensa ja kaksi elämää kietoutuu yhteen ja yhdeksi,

eivät sanat yleensä riitä. 

Ja kun aikaa kuuluu tarpeeksi, ei niitä enää tarvitakaan. 

Tämän päivän kyyneleet johtuivat siitä, ja tästä

Omassa elämässä, elämässä näiden kääpiöiden kanssa olen oppinut huomaamaan senkin, että oikeastaan on ihan sama mitä puhut, tai kuinka väärin puhut, se joka tuntee sinut tai minut läpi kotaisin, ymmärtää aina ja varmasti, eikä koskaan väärin. 

Sellaista se on yhteiselo ihmisen parhaan ystävän kanssa. 

Minulla on sisko jos toinenkin, eikä veljistäkään pulaa. Koiriakin meidän perhepiiristä löytyy tällä hetkellä omat mukaan lukien seitsemän. Ja saattaapi olla, että vuoden ehkä kahden, miksi ei kolmenkin, sisään niitä on yksi tai kaksi enemmän, eikä toivottavasti yhtään vähemmän. 

Onneksi ne asiat eivät ole tämän päivän asioita, eivätkä vielä huomisenkaan. Tällä hetkellä tyydyn pärjäämään parhaani mukaan näiden omien kääpiöideni kanssa ja seuraamaan suurella mielenkiinnolla, kuinka suuriin saappaisiin Soolo vielä astuukaan. 

Harvoin tulee itselle ostettua syntymäpäivälahjoja, mutta niin tuli tällä kertaa tehtyä ja toivottavasti kohta kopsahtaa kotiovelle haamuja tuulessa. Siihen asti täytyy tyytyä lueskelemaan kirjastosta lainattua vastaavaa teosta. Siinä ohella tuli lainattua iltalukemisiksi myös kirja nimeltä Ääni rauhoittaa. Ehkäp siitä saadaan vähän apuja ja eväitä meidän arkeemme, saapa nähdä.