Viime vuoden elokuu määritti sen, että aina tästä eteenpäin Etnan syntymäpäivä muistuttaa Zeuksen kuolinpäivästä puolen vuoden heitolla.
Mitäpä muuta sitä onkaan kuin syntymää ja kuolemaa ja näiden kahden välissä elämää. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, määrätyn verran kullakin.
Elämän päiviä elettäväksi, että aikanaan on valmis kuolemaan.
Hitaasti tai nopeasti, odotetusti tai odottamatta, ennemmin tai myöhemmin, mutta siinä mielessä kohtalokkaasti, ettei siltä voi yksikään elävä välttyä.
Mutta enemmän kuin kuolemaa, on aika ajatella elämää, tänään tässä ja nyt. Toivottavasti vielä huomennakin, kun Etna täyttää vuosia, niin kuin joka vuosi tähän aikaan, tai näihin aikoihin.
22. helmikuuta Etna 8-vuotta ja jos joku tuttava sattuu ajoissa tämän lukemaan, niin syntymäpäivän kunniaksi on tarjolla ainakin kakkua, jos nyt harkitusti kahviakin, mutta vain huomenna täällä tarkemmin määrittelemättömään aikaan.
Mukavaa helmikuun loppupuoliskoa ihan jokaiselle kanssakulkijalle toivottelee Etna ja me muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti