Kesää kohti kuljetaan,

Adja alkaa olla omatoimisuudessaan jo täysin hävytön.

Pikkuneiti on sitä mieltä, että jollei naapuri hoksaa heti kohta välittömästi olla tuomassa herkkuja kun naapuri on havaittu, niin herkut käydään hakemassa sitten vaikka väkisin.

Tästä syystä neidit ovat alkaneet ulkoilla takapihan aidan sisällä kytkettynä. Siinä ei muuten kauan nokka tuhise, kun ahne ottaa ja hypätä heilauttaa aidan yli herkkupatojen äärelle.

On ollut lämmintä, lämpöä ja aurinkoa tuntuu piisaavan aamusta iltaan. Niin itseni kuin koirienkin takia lenkit on tullut viivästytettyä iltaan asti. Ilta yhdeksän aikaan rupeaa olemaan jo sopivan viileää, eikä aurinkokaan enää niin kuumasti paista, että minäkin uskallan lähteä useamman tunnin lenkille niin että lähtiessä lisätään vielä suojakerrointa 50, eikä loppu lenkistä tarvitse enää miettiä että vieläkö tehot riittää.

Työpäivän jälkeen on saattanut tulla kierrettyä joku kortteli ympäri, mutta enimmäkseen niin koirat kuin kanikin ovat saaneet tyytyä takapihan ihmeelliseen maailmaan ja olohuoneen sohviin.
Silloin tällöin on pientä viilennystä haettu jäisten broilerinkaulojen merkeissä, joskaan kanille niitä ei ole tullut tarjottua.

Sen sijaan kun kanille tarjoaa mitä hyvänsä, pyrkivät koirat jaolle saman tien. On se kumma kun ei rauhassa saa syödä edes yhtä porkkanaa, kun se täytyy jakaa koko lauman kesken.

Alkukeväästä tuli vietyä kania silloin tällöin metsään ja koirien kanssa hengailua siellä. Monin kerroin enemmän se kuitenkin tulee liikkuneeksi tuolla tutulla takapihalla, kuin mitä se koskaan metsässä uskalsi liikkua.

Ajattelin että se kanilauman viimeisenä saa sopeutua reissukanin rooliin, mutta voi olla ettei sen tarvitse. Se lienee kuitenkin enemmän "kotoilija" kuin reissaaja. Aidatusta takapihasta se kuitenkin nauttii paljon ja etenkin kun ilta alkaa viiletä se antaa palaa ja juoksee sydämensä kyllyydestä. Ei se samanlaista rallia ole koskaan sisällä vetänyt, kuin mitä se ulkona harrastaa. Kaipa se sydämessään on vieläkin 100% ulkokani vaikka sisällä onkin asustellut jo monta vuotta.

Toivottavasti ulkoilu samaan aikaan koirien kanssa säilyy mahdollisena myös kun Emra tulee kolmeksi viikoksi hoitoon. Aika huolettomasti noiden koirien ja kanin kanssa tulee rinnakkaiseloa harrastettua, aika vapaasti ne saavat keskenään olla aina kun olen itse kotona. Silloin taas kun elukat ovat kotona keskenään on niiden välissä aina pari porttia, ihan vain varmuuden vuoksi. Vaikka toisinaan olen miettinyt sitä, että varmaan kani voisi olla vapaasti myös silloin kun en ole kotona, kun koirat kuitenkin ovat portin takana. Jotenkin sitä kuitenkin ajattelee, että tilanne kotona pysyy paljon levollisempana kun kani ei pääse juoksentelemaan eteisen käytävää pitkin edes takaisin.

Yksinjäämiset ovat Etnalla alkaneet sujua. Adja jo hyvin tietää mitä tarkoittaa kun henkarista otetaan kaverikoiraliivi ja vetäistään päälle. Etnakin on oppinut tietämään sen.

Toinen meinaa revetä liitoksistaan, toinen kömpii sängylle odottelemaan kiitosta siitä että osaa nätisti jäädä odottelemaan. Kyllähän sen tietää, ettei se Etnasta mukavaa ole kun jää matkasta pois, mutta enää se ei onneksi jää perään itkemään. Ihan hyvä koira se on, vaikka kantaakin prinsessan arvonimen ohella myös nimeä "murheenkryyni"

Punkkeja ei ole näkynyt sitten viimeisimmän jälkeen. Kahteen kertaan on tullut lakanat vaihdettua hyvinkin äkäiseen, kun ensin käsivarrella ja sitten reittä pitkin kiipeili punkki.

Onni on siinä että siinä missä koiratkin, tai oikeastaan vielä enemmänkin on tullut öljyiltyä itse. Joka toinen päivä on tullut jossain kohtaa vuorokautta lisättyä koirille annokset öljyä pitämään vaikutusta yllä. Samaa öljyseosta sitten on tullut sipaistua itsekin, milloin nilkkoihin, milloin ranteisiin. Toivottavasti tänä kesänä ei tarvitsisi enää punkin punkin nähdä, niin ensimmäinen kuin toinenkin punkki olivat jo mielestäni liikaa. Oletettavaa on se, että kun me peurojen ja kauriiden polkujen tuntumassa ja laidunmaiden vieriä kuljetaan, niin sieltä nuo pari punkkia ovat matkaan tarttuneet.

Ensimmäinen punkki tosiaan löytyi ennen koirien öljyilyn aloittamista ja jälkimmäinen sitten kömpi reittäni pitkin varmaan viikko tai pari sen jälkeen. Joka päivä on koirat tullut koluttua läpi ja toivottavasti punkkeja ei ainakaan minun sänkyyni enää päätyisi.

Onni on haista niin pahalle, etteivät punkitkaan siitä tykkää. Vaikka todellisuudessahan kyse ei ole pelkästään siitä.

Uusimmassa Cottonit lehdessä 1/2018 on laaja artikkeli siitä mitä eteeriset öljyt ovat, miten niiden käyttö koirien  kanssa kannattaa aloittaa ja muutamia vinkkejä siitä miten niitä käytetään. Itse tilasin yksittäisen kappaleen itselleni juuri tämän Merja Vidgrenin kirjoittaman artikkelin takia.

"Kysymys on muustakin kuin pelkästä eteeriset öljyn tuoksusta. Kysymys on pikemminkin ihon ja iholle päätyvien aineenvaihduntajätteiden tuoksusta. Säännöllisesti eri tavoin käytettyinä eteeristen öljyjen molekyylejä on verenkierrossa koko ajan, ja sieltä käsin ne saattavat muuttaa iholle päätyvien aineenvaihduntajätteiden hajua niin, että ötökät eivät sitä siedä. "

Summaa Merja Vidgren. Niin viime kuin tänä kesänäkin minulle riittää tuo ehdollinen "saattavat muuttaa" sanat sisältävä lause.

Kun öljyjä tilaan ja käytän päivittäin myös itse, en näe ongelmalliseksi öljyillä lähes päivittäin myös koirieni kanssa. Etenkään kun eteeriset öljyt tukevat ja ylläpitävät terveyttä, vahvistavat immuunipuolustusta ja umpieritysjärjestelmää, tukevat tervettä ihoa, ruoansulatusta, suolistoa ja verenkiertoa.