Helmikuun puoliväli tuli ja meni  ja itseasiassa kohta mennään jo maaliskuun puolivälissä. 

Tässä on ollut kaikenlaisia kiireitä niin koulun, kuin vapaaehtoistoiminnankin puitteissa ja siihen päälle vielä muutamat muutkin hoidettavat velvollisuudet. 

Talvi on ollut kaiken kaikkiaan aika hieno ja toivottavasti jatkuu vielä hyvän aikaa. 

Edessä alkaisivat olla talven parhaimmat ajat, jos kelit vain jatkuisivat suosiollisesti. 

Kiikareita on tullut ulkoiletettua lähes yhtä paljon, kuin koiriakin, mutta lintuhavaintojen määrä ei tunnu kasvavan miksikään. Päin vastoin, päivittäin tulee nähtyä samat lajit useaankin kertaan, mutta kaikki uudet havaittavat pysyttelevät lahjakkaasti piilossa. 

Lintujen bongailu lähti alusta tietysti heti vuoden vaihteessa. Mökkimaisemissa ei näkynyt juuri muuta, kuin utelias talitiainen ja rohkea sinitiainen. Oulun ohikulkumatkalla listaan sai lisätä Harakan (3), Kesykyyhkyt (4) ja Naakan (5) ja ennen Kärsämäkeä Korppi (6) sekä Teeriä (7).

Kotopuolessa listaan sai lisätä pikkuvarpusen (8), variksen (9), sekä varpushaukan (10). Uusien lintujen havaitsemiseen tulikin sitten monen viikon tauko, mutta helmikuun alussa geokätkön hakureissun yhteydessä polut sattuivat risteämään ensin käpytikka (12), sekä palokärki (13).

Seuraavalla viikolla listalle sai lisätä urpiaisen (14), ja viikkoa myöhemmin punakylkirastaat (15) 

Kauriistakin näkyy useimmiten enää vain jäljet hangessa. Viime viikkojen aikana, niillä on vaikuttanut olevan aika haastavat olosuhteet, kun peltojen keskellä olevilta metsäsaarekkeilta toisille, pääsee vain syvää, upottavaa hankea pitkin, eivätkä niiden sirot pienet sorkat ainakaan kovin paljon helpota kulkemista. 

Pienet pinserit pellolla. 

Adja ja omenapuut. 

Harmaahapsi kauriiden jäljillä.

Kani takapihalla nauttimassa kevättalvesta. 

Etnan syntymäpäivänä takapihalla ilahdutti pihakuusen rungolla kivunnut puukiipijä (16) ja seuraavana viikonloppuna lajimäärä kasvoi taas muutamalla linnulla. 

Mustarastas (17), Viherpeippo (18), Pyrstötiainen (19), Keltasirkku (20), sekä Tikli (21) tuli lisättyä listaan kaikki saman päivän aikana. Maaliskuun kunniaksi listalle pääsi lauantaina sinisorsa (22) ja sunnuntaina hömötiainen (23). Maanantain närhiparven (24) sai pääkivun häviämään ja saman viikon sunnuntaina tuli nähtyä tälle vuodelle ensimmäinen sepelkyyhky (25). 

Viikko takaperin, samana päivänä kun listalle sai lisätä hömötiaisen, tuli käytyä perhepiirissä pienellä retkellä. Mukaan kauniista maaliskuisesta kevättalven päivästä pääsivät ihmisten lisäksi nauttimaan myös koirat. Tällä kertaa mukaan pääsivät Etna, Adja, Emra sekä Soolo.

Muut jäivät vielä nauttimaan niin nuotion kun auringonkin lämmöstä, kun minä ja tyttökoirat hyppäsimme yhden tuttavan kyytiin ja suuntasimme kohti kaverikoirien yhteislenkkiä. Keli oli mitä mainioin, eikä seurassakaan ollut mitään moittimista. Omien koirieni lisäksi mukana oli 12 muutakin koiraa ja hyvin nuo pikku pinserit pärjäsivät siellä muiden seassa. Alun jännittämisen jälkeen Adja irtaantui aika mukavastikin ja meni muiden mukana, vaikka pitikin sopivasti yhteyttä koko ajan. Etna puolestaan ei ollut ihan mukavuusalueellaan, mutta pärjästi silti hyvin ilman minkäänlaisia rähinöitä tai murinoita.

Puolitoista tuntia meni metsässä mukavasti ja toivottavasti maalis- tai huhtikuussa lenkkeillään uudemman kerran. Toukokuussa lenkkeillään ainakin, se on varmaa!