Huhtikuussa saimme ihan mukavia lenkkeilykelejä.. Kevät on aktivoinut liikkeelle niin lintuja, nisäkkäitä, hyönteisiä kun hämähäkkejäkin.. punkkeja unohtamatta. 

Eilen iltapäivästä huomasin koirien vesikupin reunalla kävelevän punkin. Vaikka vain muutama tunti aikaisemmin olin pyydystänyt sisältä kärpäsiä ja siirtänyt niitä ulos (koska en omista kärpäslätkää), niin tällä kertaa päädyin kuitenkin polttamaan kyseisen öttiäisen, ei nyt roviolla sentään, mutta sytkärin liekissä kuitenkin. 

Punkkihavainnosta jäi mieleen sellainen ajatus, että niitä saattaa olla sisätiloissa enemmänkin, Adjan kanssa oli kuitenkin pitkästä aikaa kiire kaverikoirakäynnille ja tarkempi syyni jäi tekemättä. Illalla koirien hoitoitoimenpiteiden yhteydessä tuli sitten todettua Etnan navan vierestä punkki. Hyvin se lähti irti ja kokonaisena sain sen poistettua, mutta ei jäänyt hyvä mieli siitä, etten punkkitarkastusta ollut saanut tehtyä ja punkki oli ehtinyt jo purra kiinni. 

No eipä sille näin jälkikäteen mitään mahda, vaan jatkossa täytyy tehdä punkki syynit tehdä samantien kun tullaan ulkoa sisään. Sen lisäksi tuli todettua se, ettei pelkkä ajatus siitä, että olisi pitänyt alkaa valmistautua punkkikauteen jo hyvissä ajoin, pelkällä ajatuksen tasolla riitä. Kyllä se on niin, että kun se ajatus tulee mieleen, niin pitäisi sitä intuitiota kuunnella. No täytyy toivoa, että jatkossa näitä kulkijoita ei meidän kotiin enää kulkeutuisi. 

Koiralenkeillä on melko aktiivisesti tullut kannettua myös kiikareita mukana. Välillä olen koirille tuumannut, että nyt jätetään kiikarit tarkoituksella pois matkasta, mutta sitten jälkikäteen on saattanut hieman harmittaa... Lintulajeja on listalla nyt hieman yli puolensataa, nisäkäslista huomattavasti lyhyempi. Ensimmäistä kertaa elämässä sain viime viikonloppuna nähdä pääkaupunkiseudulla citykaneja. Siinä kun jonkin aikaa kaneja seurailin, niin aina vain enemmän olen sitä mieltä, että voidakseen hyvin, kani tarvitsee paljon ympärilleen tilaa liikkua ja käyttäyä lajilleen ominaisella tavalla. 

Kauriiden poluilla tulee koirien kanssa kuljettua harva se päivä, sieltä varmaan matkaan tarttuivatkin nuo kaksi punkkia. Koirat nauttivat sydämensä pohjasta kevään lämmöstä, etenkin Etna nauttii jokaisesta ulkona vietetystä hetkestä ja haluaakin ulkona olla mahdollisimman paljon. Pieni aidattu takapiha tekee sen mahdolliseksi, mutta ilman valvontaa tytöt eivät siellä kuitenkaan saa olla. Niistä nimittäin ainakin nuorempi livahtaa aidan yli yhdessä vilauksessa, kun sille päälle sattuu. Kertaalleen se tulikin viime keväänä haettua seinänaapurin keittiöstä, jonne se oli omatoimisesti lähtenyt herkkuja hakemaan, kun naapurit eivät ymmärtäneet niitä lähteä pihalle tarjoilemaan. Ajatukena onkin ollut tuon takapihan aitauksen aitojen korotus, niin etteivät älykääpiöt sieltä pääsisi omatoimi ulkoilemaan enää lainkaan. 

Siinä missä koirat ovat jo hyvän aikaa tarjenneet kulkea ilman vaatetusta, itse joudun entistä enemmän huolehtimaan siitä, ettei paljasta pintaa näy ollenkaan, ja sieltä missä sitä vilkkuu niin sen suojana on suojakerroin 50.

Tällaisia kevätkuulumisia tältä erää...