Tammikuu ja aurinko, sillon ei pikku pakkanen, tai edes vähän kireämpi pakkanen haittaa mitään. Ainakaan Undiksen mielestä, joka rakastaa talvea ja jokaista ulkona vietettyä hetkeä. Siinä kun Etna ei haluaisi poistua auratuilta teiltä, eikä varsinkaan poiketa polulta pellolle, niin Undis hakemalla hakee syvimmät lumiset ojien pohjat, sukeltee hangessa ja könyää kylkimyyryä pitkin pientareita. Lumisilla pelloilla parhaiten toimivaksi leluksi on todettu fresbee, joka ei ainakaan tähän mennessä ole pallon lailla hukkunut hankeen. Toisaalta välillä on Undiksen kanssa saatu hyviä nenänkäyttöharjoituksia, pallon hävittyä peltoon ja aina se on sieltä lopulta löytynyt. 

Viime päivinä meillä on ulkoilutettu fresbeetä melko aktiivisesti. Siinä kun Etna köpöttelee polkuja pitkin, Undis urheilee moninkertaisen määrän fresbeen kanssa. Alla muutamia kuvia Undiksesta viime lauantaina, kun kävimme nauttimassa aurinkoisesta päivästä läheisellä pellolla. 

Undiksen kanssa on "opiskeltu" välillä viikkoreeneissä, välillä ihan keskenämme ja minä olen tulevaisuutta ajatellen yrittänyt jonkin verran opiskella etäyhteyksien välityksellä mm. etsintäsuunnitelmien perusteita ja PEKO-t kokeen suorittamista. Aiheellista olisi myös alkaa opettelemaan BH-kokeen kaaviota ulkoa, vaikka koira ei vielä lähellekään ole valmis BH-kokeeseen.

Kiirehän meillä ei ole mihinkään, varsinkaan kun itse olen näissä koiraharrastuksissa täysin kunnianhimoton. Odottelua tässä on vähän muutenkin ollut jo viime vuoden lopulta lähtien, kun olen odotellut Undiksen juoksuja. Jotain merkkejä niiden lähenemisestä on ehkä aistittavissa, mutta itse juoksuja ei vain kuulu. Syyskuussa olin varma, että ne osuvat pohjoisen reissun yhteyteen. Jouluna olin taas varma siitä, että juoksuvat alkavat mökkiloman aikana. No eipä alkanut kummallakaan reissulla, eikä ole alkanut vieläkään. Saapa nähdä alkaako ollenkaan, kaipa ne tulevat, jos ovat tullakseen. 

Ihan hetkeen ei ole tullut tehtyä Undikselle jälkeä. Pitäisi aktivoitua taas sen suhteen, kun olosuhteet eivät ole liian kovat. Viikkoreeneissä loppu vuosi ja tämä alkanut vuosi on nyt keskitytty hakuun. Minulla on vielä päättämättä kumman ilmaisun valitsen Undikselle. Oikeastaan alusta asti olen ajatellut siitä tulevan rullakoira, koska sillä on valtava luontainen halu ja tarve kantaa esineitä suussaan, lisäksi ajattelen, ettei sillä riittäisi itsevarmuus riittävän kestävään ilmaisuun haukulla, vaikka siitä ääntä lähteekin ja haukkukin on toisinaan aika ponnekasta. 

Ainakin toistaiseksi Undis on hyvin helppolukuinen koira josta näkee ihan samantien kun se on hajulla. Se menee ihan onnesta soikeaksi, eikä meinaa pysyä nahoissaan, samalla kun tekee kovasti töitä sen eteen, että saa tarkennettua hajun lähteen. Viimeisimmissä reeneissä Undis käytännössä törmäsi maalimieheen ja säikähti tehden aika ison väistöliikkeen. Se kuitenkin palautui oikeastaan saman tien ja palasi maalimiehen luokse. Toiselle maalimiehelle mentäessä mitään ongelmaa ei ollut, mutta sinne mennessä Undis olikin hyvin hajulla. Hyvää näissä reeneissä oli erityisesti se, että vaikka Undis maalimiestä säikähtikin, niin se palautui siitä kuitenkin välittömästi, eikä asia jäänyt sitä vaivaamaan, toisin kuin koiranohjaajaa. 

No onneksi tästä on selvitty ja pikkuhiljaa voisi alkaa miettiä seuraavan treenin tavoitteita. Toistaiseksi taidamme kuitenkin jatkaa sopivan, mutta ei liian haastavilla hakureeneillä ja seurailla sitä vaikuttaako juoksujen tulo tai tulemattomuus jotenkin tämän talven reenaamiseen.