Taitaa olla jotain sananlaskuja joissa sanotaan mm. että tilaisuus tekee varkaan, ahneella on kakkainen loppu ja kyllä sopu sijaa antaa... Sitä sanotaan myös, että ei kahta ilman kolmatta.

Jospa siis lähdetään liikkeelle tuosta varkaus ja ahneus jutusta. Ensimmäinen sananlasku pitää paikkaansa, ainakin noiden koirieni suhteen. Aina kun vain on tilaisuus, ne repivät roskapusseja tai varastavat ruokaa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, ettei roskapusseja voi jättää lattialle ja wcn ovi on pidettävä visusti suljettuna. No varotoimenpiteistä huolimatta näitä tilaisuuksia tuntuu ilmenevän koirille melko usein. Jollei muuten, niin sitten tiirikoija Zeus käy avaamassa Ronin ruoan säilytysastian ja ahtaa nappulaa itseensä minkä kerkeää...

No tänään kun silmä hetkeksi vältti, kävi neiti Etna varastamassa siskoni repusta tämän eväsleivät. Siinä vaiheessa kun huomasin tapahtuneen, ahtoi viisas kääpiöpinseri kuin viimeistä päivää leipää sisuksiinsa, katseilta suojassa häkissä. No puolikkaan leivän sain koiralta takavarikoitua, puolitoista se oli jo kerinnyt syödä.

Vaatimattoman läjän jäänteet sängylläni!



Sinänsä oli helpottavaa, että leivät ahmi teräsvatsa, eli Etna, jonka mahaa on miltei mahdoton saada menemään sekaisin, ja hyvä niin! Niinpä asiaa sen kummemmin ajattelematta jätin koirat huoneeseeni lähtiessäni kauppaan. Takaisin tullessa vastassa oli ylläri, eikä kovin mukava sellainen. Neiti näpsän teräsvatsa ei halunnutkaan vastaanottaa happohyökkäyksen kohteeksi tuoretta ruisleipää, joten neiti oli ystävällisesti oksentanut kaksi kertaa kahdelle eri matolle ja vieläpä kaksi mukavan kokoista läjää myös sänkyyni. Sanoisinko sarkastisesti, että nämä ovat näitiä koiran omistamisen parhaita puolia :D

No eipä siinä auttanut muu, kun parhaan kykynsä mukaan siivota sotkut pois...

Sen suuremmin pentu kuumeilematta, kehittelin joitakin päiviä sitten pennulle pienen pedin pahvilaatikosta ja laitoin sinne jo viltinkin valmiiksi. Laatikon sijoitin makuuhuoneen rauhalliseen nurkkaan. Pieniin pakkoihin nukkumaan ahtautuva Etna tietysti innostui laatikosta.Mikäs sen mukavampaa, kun ahtautua pieneen laatikkoon, jonne on laitettu ihanan lämmin karva alusta. Niinpä Rimpula otti laatikon omaksi paikakseen....

Aiemmin kesällä olin ostanut pennulle pienen lelukirahvin, eikä sinänsä ollut yllätys että sen nähdessään Zeus oli mennyttä miestä. Teräsmiehen kovan kuoren alla kun sykkii lämmin ja hellä sydän, joka rakastaa karvaisten vinkulelujen hoitamista, välillä miltei maanisestikin. Piilotin lelun ylähyllylle odottamaan pentua, jolloin uskollinen ukkeli istui hyllyn edessä odottamassa puolisen tuntia välillä vinkuen ja yrittipä se kertaalleen jopa hyllyyn kiivetäkin.

Saapa siis nähdä, miten tuo kolmas sananlansku sovusta toteutuu, jos Etna on pennun tullessa edelleen sitä mieltä, että peti on sen ja Zeus taas puolestaan haluaa pennun lelut omiksi kakaroikseen... No sitäpä kerkeää sitten seurailla miten tilanne kehittyy :)