Näköjään tämä blogi ei päivity itsekseen, vaikka sitä ajatuksen tasolla päivittelenkin. Neiti napero täyttää huomenna jo 10 viikkoa ja pikkuhiljaa pennun mukanaan tuoma väsymys alkaa mennä ohi. Kaipa sitä alkaa hiljalleen taas rutinoitua elämään pennun kanssa.

Enää Adja ei yöllä herätä päästäkseen tarpeilleen, varsinkaan jos illalla tarpeeksi myöhään käydään vielä ulkona. Aamulla neiti herättää minut yleensä siinä kuuden nurkilla kevyesti joko purkeskelemalla korvaa, syömällä hiuksia tai kiipeämällä naaman yli.

Muutenkin pennun mukana oloon alkaa tottua ja pentukin alkaa tottua. Enään sen maailma ei kaadu siihen, jos ja kun se joutuu jäämään yksin. Tai jos ihan totta puhutaan, eihän se kaatunut aikaisemminkaan, neiti vaan kapinoi sitä vastaan varsin äänekkäästi.

Korvat neidillä oli pystyssä jo silloin kun kävin sen vajaa kolme viikkoa sitten hakemassa, mistä lie kodin vaihtamisen järkytyksestä johtuen ne kuitenkin lörpsähtivät kotimatkan aikana alas. No muutaman päin kuluttua ne kuitenkin pongahtivat takaisin pystyyn ja melko tukevasti ne näyttävät pystyssä olevan ja hyvä niin.

Zeus alkaa ponnistella pintaan "syvästä masennuksestaan" Toisin sanoen, sekin kai alkaa uskoa, ettei tuo napero täältä katoa, vaikka kuinka synkistelisi. Alkuaikoina se unohti itsensä sopivasti johonkin nurkkaan ja luimisteli siellä sen näköisenä, että en tule jos et pyydä, ja kauniisti joudutkin sitten pyytämään. Toisinaan se luimuillen tuli syliin, kuin kysyen että tykkäätkö vielä musta. Iltaisin se vetäytyi kärsivän näköisenä häkkiin nukkumaan ja vasta aamuyön tunteinä hiippaili kysymään saisiko sittenkin nukkua jalkopäässä tai kainalossa.

Nyt se kuitenkin välillä saattaa jopa oma-aloitteisesti alkaa leikittämään pentua. Melko tiukat rajat se on kuitenkin pennulle asettanut, eikä Adja saakkaan Zeuksen rakkaisiin leluihin (lue yhteenkään pehmeään, karvaiseen ja vinkuvaan) koskea ilman iskän kurinpalautusta. ¨Ne lelut kun ovat Zeuksen rakkaita pentuja ja paljon arvokkaampia, kuin riiviö joka kohtelee niitä kaltoin.

Autossa matkustaminen sujuu jo mallikkaasti. Ensimmäiset matkat yksinään boksissa se kiljui kuin syötävä, sitten se totesi, ettei siitä ole mitään hyötyä ja alkoi nukkua. Tällä viikolla olen sitten alkanut kuskaamaan neitiä aikuisten kanssa samassa häkissä, aluksi se kapinoi sitäkin vastaan äänekkäästi, boksissa oli kai turvallisemman tuntuista, mutta nyt sekin sujuu jo ihan mukavasti.

Toistaiseksi kevättalvea odotellessa olemme unohtaneet tokon ihan täysin. Sen sijaan vanhempien koirien kanssa meillä on varsinainen temppu koulu käynnissä. Zeuksen kanssa on käyty kaikki vanhat temput läpi ja otettu rinnalle uusia. Etnan kanssa puolestaan ollaan kovasti harjoiteltu kierimistä, haukkumista ja pussaamista. Kovin ronskeja ja kovaotteisempia ovat Etnan pusut  Zeuksen suukkohin verrattuna :) Etna kun meinaa välillä viedä koko nenän mennessään!

Adjan kanssa harjoitellaan pääasiassa seisomista niin pöydällä kuin lattiallakin. Pienimuotoisesti mukana on myös maahan meno, eikä ruokaa tietenkään tule ennenkuin napeo istuu. Kynsien leikkuu sujuu välillä hyvin, välillä se taas on hieman haastellisempaa, aina se on kuitenkin onnistunut.

Ensimmäisten viikkojen kuvat ovat valitettavasti melko heikkoja laadultaan,, siksipä niitä ei juurikaan tänne ole ilmestynyt, lupailustani huolimatta...