Pitkään aikaan ei ole ollut aikaa eikä oikeastaan mielenkiintoakaan päivittää tätä blogia.. monesti olen miettinyt, että pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja rustailla edes jotain ajatuksia tänne.

Jouluaattona ajattelin, että tänne täytyy kirjoittaa siitä miten riemuissaan koirani olivat lahjojen saamista ja etenkin niiden avaamisesta. Huolimatta siitä, miten joku rohkenikin epäillä sitä, etteivät koirat ymmärrä lahjojen päälle. 

Tiukan rahatilanteen takia, en voinut koirille mitään kovin ihmeellisiä lahjoja ostaa, eivätkä ne varmaan mitään ihmeellisyyksiä olisi arvostaneetkaan. Kallein lahja maksoikin viitisen euroa ja se oli Zeuksen uusi vinkuva pehmolelu.

Tytöt puolestaan saivat yhteensä neljä lahjaa, joiden arvo ei kuitenkaan yltänyt edes yhteensä Zeuksen lahjan tasolle. Tyttöjen lahjat muodostuivat kirpputorilta ostetuista halvoista pehmoleluista. Ajatuksena tässä oli se, että tytöt saavat niitä repiä ja riepottaa sydämensä kyllyydestä ja suolistaa ne vaikka samana päivänä. Ne kun tykkäävät siitä niin hirveästi.

Zeus puolestaan kohtelee kaikkia "pentujaan" hellävaroen  kuin tuore isä konsanaan. Niinpä jouluaattona kun lahjojen aavaminen tuli ajankohtaiseksi, päästin koirat yläkerrasta alakertaan. Melkein olisi pitänyt olla videokameran kanssa todistamassa sitä näkyä, kun Zeus tarrasi ensimmäiseen näkemäänsä lahjaan kiinni ja alkoi avata sitä saman tien. Etna nappasi toisen lahjan ja avasi sitä sen verran, että näki vähän mitä se sisälsi ja kiiruhti lahja suussaan yläkertaan, ettei sitä kukaan veisi. Adjakin touhusi yhtä innoissaan lahjojen kimpussa ja pyrki sitten avaamaan taas seuraavan lahjan. 

Zeuksen lahjasta paljastui kuvassa näkyvä lehmä, jota se on huolellisen isän lailla hoivannut  vähän liiallisuuksiinkiin asti. Samaan hoitoon on päässyt myös edellisvuotien seepra/lumileopardi, Etnan lahjaksi saama pieni sinivalkoinen suloinen nalle ja Adjan lahjaksi saama valkoinen joulutonttunalle. Hassua, että tumma isäukolla on neljä lähes kokonaan valkoista "pentua", mutta ehkä se on sitten yksi maailman seitsemästä ihmeestä. 

Ihme tai ei, en ole kummastakaan neitokaisesta huomannut mitään valeraskauteen viittaavia merkkejä, mutta Zeus sitten ilmeisesti "oireilee" niidenkin puolesta! Jos nyt oireiluksi voi sanoa sitä hoiva vimmaa, joka syttyi Zeuksen ensimmäisestä  vinkuvasta pehmolelu leopardista, eikä ole sammunut vuosienkaan jälkeen. On uskomatonta miten sellainen mukamas niin karski äijä onkin piikikkään ulkokuorensa alla sellainen pehmo, joka itkettää eli vinguttaa pehmolelua, jonka jälkeen nuolee sitä hellästi ja painaa sitten itseään vasten, kuin lämmittelemään. Huolellisesti uljas musta suojelee pentujaan tyttöjen teräviltä hampailta, ja vastuun kasvaessa liian suureksi luovuttaa ne minun hoitooni. Herran hätä on melkoinen jos pentu on eksynyt harhateille, teille tietämättömille tai tyttöjen hampaisiin. Melkoisen murinan kera herra yrittää saada lapsukaisensa takaisin, ja taistelun hävittyään tulee hakemaan apua minulta. 

Onneksi herran hoivavimma vähän laskee, kun pennut kerää jemmaan. Mutta aina jos herra saa käsiinsä edes yhden, uusimmasta ja rakkaimmasta lehmästä puhumattakaan, nukkuu Zeus uskollisesti sen vieressä ja hoitaa sitä, kuin kalleinta aarrettaan!