Kävimme keskiviikkona nauttimassa auringon paisteesta järven jäällä. Koirat juoksentelivat riemuissaan jäällä ja aavistuksen verran taisi olla yhdellä jos toisellakin jo vähän kevättä rinnassa! Lauman elämän riemu muuttui kuitenkin hienoiseksi huoleksi, kun jää alkoi poksahdella ympärillämme

Kuvissa näkyy koirien tämän talviset uudet manttelit. Melkoisen loistava keksintö oli ommella manttelin mahakappaleen päälimmäiseksi kerrokseksi vanhojen sadetakkien palasia... hyvin on pysynyt sisäpuoli kuivana. 

Samoilla kaavoilla on valmistumassa kevääksi sadetakit jokaiselle koiralle, niistä ja näistä kiitos pukuompelijallemme!! 

Päivällä lähdin vielä käymään Nokialla ja oli siinä Adjalla ihmettelemistä kun se pääsikin ainokaisena reissuun mukaan. Oli neiti jonkin verran hukassa paikanpäällä, kun ei ollutkaan koko lauma pitämässä sen puolia, vaan se joutui selviämään ihan omin nokkinensa.

Melkoisen mekkalan se saikin aikaan jouduttuaan viettämään hetken verran suljettuna hevosen karsinaan. Myöskin talon koira aiheutti Adjassa pientä jännityksen poikasta, ja melko ihmeellinen oli myös pienen pieni ihminen, joka vuorotellen vietti aikaansa mamskun tai äitinsä sylissä ja välillä jopa lattialla. Hyvin hyvin varovasti neiti kävi siihen tuttavuutta tekemässä. 

Illan päätteksi lähdettiin vielä käymään ponin ajo harjotuksissa metsälenkillä. Oli muuten pikkuisen hienon näköistä kun poni kulki eteenpäin pimeässä metsässä, otsalampun valokeilassa hengitys huuruten.. Alkumatkasta Adja oli sitä mieltä, että oltaisiin kovasti voitu kulkea eri suuntaan poniinin kanssa, mutta loppumatkasta sen jännitys unohtui ja se meinasi kiireissään pari kertaa eksyä vähän liiankin lähelle ponin kavioita! 

Kun lopulta paketoin Adjan auton häkkiin, oli se nukahtanut jo ennen kuin auto lähti liikkeelle. Ilmeisesti kokemus kaiken kaikkinaan isäntäväen lasten, koiran, kissan, ponin, kanien, kanojen ja kukkojen seurassa pitkän, lähinnä laumassa koto-oloissa olon jälkeen oli melko raskas!