tiistai 5. helmikuuta 2013


Meidän laumassa jokaisella koiralla on omanlaisensa ilta rutiininsa, sellaiset jotka saavat nukkumaan menemisen tuntumaan turvalliselta. Joskus tosin Zeuksen hoivavietti saattaa jopa hieman haitata unta, kun sen huoli siitä, että joku toinen (lue koira) käy anastamassa sen kalleimman aarteen. 

                                   

                                             
Tätä nykyä Zeuksen kallein aarre on sen joululahjaksi saama vinkuva lehmä, eikä se käy nukkumaan tietämättä missä lehmä on. Jos Etna tai Adja on lehmän Zeuksen huomaamatta kaapannut. Etna tekee sitä ihan kiusallaan, uskokaa tai älkää, eikä taatusti luovuta sitä vapaa ehtoisesti takaisin. Zeus puolestaan herrasmiehenä ei ote mitään ilman lupaa, (paitsi syö itsensä halkeamispisteeseen Ronin murkinoista, jos joku on jättänyt väärän oven auki), saati sitten väkisin toiselta. Useimmiten se käykin pyytämässä pulmaansa apua, ja pääsee taas huolehtimaan lehmän hyvin voinnista. 



Etnan suosikki unikaveri on valkoinen nalle, juurikin se jonka se viime jouluna itse löysi paketista. Suloisinta siinä oli se, että kun Etna alkoi pakettia avaamaan ja huomasi, että sieltä tulee oikeasti jotain sellaista minkä se saa pitää, syöksyi se sen kanssa yläkertaan ja avasi paketin kaikessa rauhassa siellä loppuun. Toisinaan Etna kelpuuttaa jonkun toisenkin lelun viereensä, mutta tämä nalle on kyllä sen ehdoton suosikki ja se majaileekin Etnan omassa pesässä :)

Hännän huippuna tulee sitten kaikin puolin persoonallinen Adja, Adele, Napero, Kersa, Kerttuli... (miten niin muka rakkaalla lapsella on monta nimeä?!?) Eikä ei ole unikavereidensa suhteen turhan ronkeli, ei ollenkaan. Jos totta puhutaan, niin minun mielestäni se saisi kyllä olla vähän nirsompi. Adjan unikaveri kun vaihtuu oikeastaan päivittäin... Kerran jos toisenkin sitä on tullut herättyä aamulla siihen, että koiran lisäksi kainalosta löytyy käytetty sukka. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti