Meillä alkoi molemmilla tytöillä juoksut, itse asiassa hieman yllättäin niin, että Etnalla alkoivat ensin ja Adjalla 5 päivää Etnan jälkeen. Adjan juoksuja olin osannut odottaa, ja niiden alkamisen jälkeen myös Etnan juoksuja, joten yllättyin kun Etnalla ne sitten alkoivatkin ensin, kun mitään varsinaisia merkkejä niiden alkamisesta en ollut huomannut. Adja puolestaan oli alkanut merkkailemaan selkeästi enemmän jo huomattavasti ennen juoksujen alkamista ja alkoi olla todella kiinnostunut kaikista hajuista lenkkipolkujen varsilla. 

Toisaalta nyt kun ajattelee, niin Zeus ehkä saattoi olla aavistuksen verran kiinnostuneempi Etnasta kuin Adjasta, ja isän Roni koira oli kyllä iskenyt silmänsä Etnaan muutama päivä ennen juoksujen alkamista.

No niin tai näin, nyt on menossa Adjalla 6 vrk ja Etnalla 10 vrk. Sikäli mikäli, kun Etnan käytöksestä mitään ymmärrän, niin sillä alkaa olla tärppipäivät päällä parasta aikaa. Se on jatkuvasti pyytämässä Adjaa leikkimään kanssaan ja tarjoilee itseään häntä sivussa. Adja on tilanteesta hieman hämillään, toisaalta innoissaan kun on joku jonka kanssa leikkiä, toisaalta suhtautuu tilanteeseen vähän varautuneesti, koska Etnaa on monesti niin vaikea ymmärtää ja se saattaa suuttua niin helposti. 

Molemmat tytöt nauttivat myös siitä, kun ovi on takapihalle auki ja ne saavat nauttia siellä auringosta oman tahtonsa mukaan. 

Viime viikonlopun ajan tytöt olivat äidilläni hoidossa ja oli kyllä todella mukava kuulla, että koirien ja etenkin Etnan kanssa oli mennyt kaikki hyvin ja tällä kertaa selvittiin ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Zeus puolestaan oli minun kanssani mökkeilemässä. Sekin taisi nauttia, kun sai isolla mökkitontilla kuljeskella vapaasti mielensä mukaan, eikä sääskiä tai mäkäräisiäkään ollut vielä haitaksi (tai siis ollenkaan). Yritin houkutella sitä käymään uimassa kun ulkona oli niin kuuma, mutta ilmeisesti joen vesi oli vielä niin vilpoista, ettei se kastanut varpaitaan enempää. 

Pääsipä, tai joutuipa Zeus vkl aikana mönkijänkin kyytiin, kun ei suostunut jäämään mökin pihaan odottamaan, että palaan takaisin ajelulta. Osan ajasta se sai juosta mönkijän takana, mutta pääsi sitten kyytinkin, kun en malttanut koko lenkkiä ajella niin rauhallista  vauhtia. Ihmeen hyvin herra siinä mönkijän kyydissä pysyi ja oli, kun tasaisesti edettiin. Ja hyppäsi kyllä ihan reippaasti käynnissä olevan mönkijän päälle, vaikka varmasti ei koko ajatuksesta pitänyt.

Kyllähän se Zeus sitten kasteli talviturkkinsa viime viikonloppuna kuitenkin, kun lähdin käymään sen kanssa melomassa. Ihmeen hyvin haki herra taas tasapainoa kajakin kyydissä, aallokosta ja melko voimakkaasta tuulesta huolimatta. Osan matkasta se seisoi kajakin päällä edessäni ja osan matkan istui sitten sylissäni. Vähän liikkeelle lähtiessä jännitti, että kuinkahan siinä käy, kun ei koiralle sattunut pelastusliivejäkään mukaan, mutta hyvin pysyi Zeus kyydissä. Rantaan palaamisen jälkeen Zeus kävi sitten useamman kerran noutamassa keppiä järvestä, niin että pääsi uimaan ihan kunnolla. 

Sunnuntai-iltana paluun jälkeen tein sitten vaihdon vanhempieni pihassa, eli pakkasin tytöt autoon ja jätin Zeuksen puolestaan hoitoon, niin että arki näiden juoksuisten tyttöjen kanssa sujuu vähän paremmin.

Tosin useamman lenkin aikana olen kyllä todennut, että sääliksi käy kaikkia ympäritön uroskoirien omistajia. Molemmat tytöt merkkailevat kilpaa tien varret ja voin vaan kuvitella, millaista uroskoiran kanssa on kulkea noita samoja reittejä...