tiistai 29. huhtikuuta 2014

Sattuneista syistä viime aikoina on tullut pohdiskeltua monenlaisia asioita hiljaa pienessä mielessä. Monia asioita on tullut puntaroitua ja mietittyä mikä vaakakuppi painaa eniten ja miksi. 

Ehkä suurimmaksi kynnyskysymykseksi tuntuu nyt nouseva sterilointi. 

Pitäisikö Adja steriloita vai ei. Tarkoitukseni oli alunalkaen teettää Adjalla ainakin yksi pentue. Viime aikaisten tapahtumien seurauksena olen kuitenkin joutunut miettimään sitä, että onko se eettisesti oikein? 

Tuo Zeuksen silmä sairaudesta on hyvin hankalaa löytää tietoa. Koetin siitä kysellä eläinlääkäriltä lisää tietoa, mutta ei hänkään osannut siitä sen enempää kertoa. Kukaan ei ole siitä koskaan kuullutkaan eikä varsinkaan siitä miten se periytyy. Lieneekö jopa niin, että Zeus on ensimmäinen kääpiöpinseri, jolla tämä on todettu. 

Niin tai näin, en halua olla se ihminen, joka rotuun tätä sairautta lisää. Käytännössä se taas tarkoittaa sitä, että kaikki suunnitelmani on haudattu. Siitä syystä olen alkanut pohtia, pitäisikö Adja sterkata, ettei kiusaus myöheminkään kasva liian suureksi. 

Hieman ristiriitaisuutta se ajatus kuitenkin aiheuttaa, koska olen aina periaatteesta ollut turhia steriloimisia ja kastroimisia vastaan. Toisaalta taas ajatus kokonaan juoksuttomasta arjesta kyllä houkuttelisi. Etnaan tuo sterilointi on ainakin vaikuttanut ainoastaan positiivisesti, ainakin toistaiseksi. Ja mikä parasta, tytöistä on tullut todella hyviä ystäviä.

Ja ainakin arki muuttuisi helpommaksi siinä mielessä, ettei ainakaan jatkossa tarvitsisi miettiä juoksujen ajaksi hoitopaikkaa Zeukselle.

Ihmisten ilmoillakin pitäisi kai koirien kanssa käydä ja tämän vuoden "ensimmäinen julkinen esiintyminen" meidän sekameteli sopalla on Tampereen Kansainvälisessä koira näyttelyssä. Mukaan on tulossa Emra pentu kehään, Adja Avo narttuihin ja Zeus Avo uroksiin. Lisäksi Zeus on paikanpäällä kaverikoirailun merkeissä molempina päivinä.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä pohdintaan ja uskon, että löydät oikean ratkaisun!
    Mahtavaa silti lukea (tästä ja aiemmasta) postauksesta, että asiaa oikeasti pohdit etkä vaan "unohda mainita" tai "ei se niin vakavaa ole" ajatusmallilla sysää asiaan sivuun. Arvostan suuresti!

    VastaaPoista
  2. Sanottaisiinko, että olen pienestä asti pohtinut ja pyöritellyt erilaisia asioita mielessäni paljon. Ja mitä kauemmin eläimet ovat elämääni kuuluneet, sitä enemmän tuntuu pohdittavia aiheita löytyvän.

    Työni puolesta pääsen valittettavan paljon näkemään sitä, mihin ihmisen itsekkäät päätökset voivat pahimmillaan johtaa. Siksi haluan pystyä katsomaan vanhanakin itseäni pelilistä suoraan silmiin ja pystyä toimimaan arvojeni mukaan. Monesti se tarkoittaa juurikin omien haaveiden hautaamista, tai vaikeiden asioiden kanssa kipuilemista ja sitä että minkä taaksensa jättää, sen edestänsä löytää.

    Sellaista on elämä ja toisinaan se koettelee vähän kovemmalla kädellä. Vaan kun on tarpeeksi kolhittu, niin toivottavasti siitä on suunta vain ylös päin :)

    VastaaPoista