Niinhän tässä on nyt taas aikaa vierähtänyt kohta kolme viikkoa siitä, kun Etnalla alkoi yskän oireet, kolme päivää mustuaisten jälkeen. Se sairasteli yskän läpi aivan yhtä perusteellisesti kun Zeus ja Adjakin, mutta oli ehkäpä aavistuksen verran kipeämmän oloinen, kun mustuaiset. 

Sairastelun aikana koirat ulkoilivat pääasiassa vain takapihalla sen pienen hetken verran, minkä tarpeiden teko vaati ja palailivat sitten takaisin sisälle. Aamuin illoin kävin kuitenkin niiden kanssa kiertämässä tuon pienen korttelin ympäri. Näin sitten mentiin mukavasti yli puolitoista viikkoa. Sitten kun oireet olivat loppuneet kokonaan, eivätkä alkaneet edes ulos siirryttäessä, lähdettiin varovasti liikkumaan vähän enemmän. 

Nyt ollaan oltu vielä koirien kanssa "karanteenissa" kaksi viikkoa sen jälkeen kun kaikki oireet ovat loppuneet ja nyt hiljalleen aletaan palailemaan taas ihmisten ilmoille. Lähinnä siis siltä osin, että Zeus pääsee taas kaverikoira keikoille mukaan. 

Tänään sunnuntaina 27.11 lähdin käymään mätsäreissä. Omat koirat jäivät tietysti vielä kotiin, mutta oli mukava lähteä paikan päälle ihan turistina vaan. Pienten koirien kehät olivat olleet jo aikaisemmin ja jotenkin tuntui siltä, että siinä isojen koirien kehällä oli huomattavasti rauhallisempi tunnelma, kun pienten koirien kehällä yleensä. Mukavan leppoisen näköistä puuhaa, toki siihen vaikutti sekin asia, että ilmoittautuvien koirien määrää oli rajattu, ja kaikki kehät eivät pyörineet samaan aikaan, vaan yksi kehä kerrallaa. 

Hienosti siskon koira esiintyi, huomioiden vielä se, että kyseessä oli puolivuotias pentu. Sattuipa paikalle toinenkin tsekinpaimenkoira, ja pienen praattailun jälkeen kävi ilmi, että kyseisen koiran oli aikanaan kolme vuotta sitten tuonut Suomeen juurikin tuon siskoni koiran kasvattaja. Maailman pienuus tuli taas näin ilmi. Tai ainakin maailman pienuus näiden tsekkien kannalta. 

Sisko vähän tuumaili, että mahtaakohan koira jäädä "pieneksi" ainakin sakemanniin verrattuna, mun mielestä se on kyllä just passelin kokoinen, hyvin kompakti. Semmonen jonka saattaisi ottaa ehkä kääpiöpinserin kaveriksi, ehkä. 

Välillä sitä miettii enemmän, välillä vähän vähemmän, sitä siis, että minkähän koiran sitä seuraavaksi laittaa, jos laittaa. Sitten kuitenkin yritän muistutella itseäni siitä, ettei se vielä pitkään aikaan tule olemaan ajankohtaista. Siltikin niitä eri rotu vaihtoehtoja on mukava pyöritellä mielessä, etenkin kun sen jo tietää, että rotu on kyllä menossa vaihtoon luonnollisen poistuman myötä. Sikäli mikäli, kun jotain laumanjatketta on ylipäätään tulossa. 

Tällä hetkellä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa meille muuttavalla koiralla on vain yksi ehdoton kriteeri ja se on säänkestävyys. Tällä hetkellä pyrin olemaan kaikelle muulle melko avoin, jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että ajatukset askartelee kaikista eniten FCI ryhmän numero 1 ympärillä.

Tämän vuosi alkaa olemaan koirailun osalta aikalailla paketoitu, kovin tuloksellinen vuosi ei ole ollut kyseessä, eikä niitä tuloksia ole kyllä yritetty hakeakaan. Otinkin pitkästä aikaa yhteyttä Emran kasvattajaan pahoitellen sitä, ettei kyseistä urosta ole tullut näyttelyissä juoksuteltua, vaan eipä tuo kuulemma haitannut. Siltä osin olisi kuitenkin tarkoitus mahdollisuuksien mukaan aktivoitua ensivuoden puolella ja mahdollisesti pyörähtää tuon oman laumanvanhimman kanssa muutamassa veteraaniluokassa.

Ties vaikka sitä innoistuisi uudelleen tuosta näyttelymaailmasta vähän tuon siskon tsekinpaimenkoiran osalta, varsinkin jos näyttelyreissuihin saisi vähän yhdistettyä kotimaan matkailua asuntoautoilun merkeissä. 

Suurella mielenkiinnolla jään siis odottelemaan tuotua tulevaa vuotta, ja sitä mitä kaikkea se mahdollisesti tuo tullessaan, 

vaikka tässä vasta marraskuun lopulla mennäänkin. 

Mahdollisesti tässä vielä tämän vuoden puolella tulee käytyä Zeuksen kanssa kaverikoirailemassa, muuten me ei yritetä aktivoitua muuten, kun lenkkeilyn ja arjen askareiden äärellä.