Lailla kylmän syksy tuulen,
lähtevän jo sinun kuulen,
niin kuin kaunis ruskalehti,
kevääsi syksyyn ehti.
Hiljaa kuulen tuulta lohdutonta,
laulua sen kaipauksen,
muistoja on liian monta,
lausetta korutonta.
Poskillani kyyneleitä,
valvon pimenneitä öitä,
aamurusko kivun kantaa,
hiljalleen taivaanrantaan.
Mietin jäikö jotain sanomatta,
kuinka sen nyt kertoisin,
tunne jokin tuntematta,
matkamme kulkematta.
Tuskan pitkospuita pitkin,
valoon kulkiessa itkin.
Vastauksensa tuuli antaa,
elämäntie kyllä kantaa.
Kalleimmastasi sä ethän luovu,
armollinen aika on.
Lahjaksi myös tuska suotu,
tuntemaan minut luotu.
Äkillisesti, odottamatta.
08.07.2007 - 22.08.2017
05.02.2010 - 19.08.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti