Yövieraita

Sain äitienpäiväviikonlopuksi mukavia vieraita. Yökylään saapui siskon poika, sekä toinen sisko puolisonsa ja kahden koiransa kanssa. Kerkesimme perjantai-iltana käydä 2-vuotiaan ja kääpiöpinsereiden kanssa lenkillä, ennen kuin toinen porukka ajoi pihaan. 

Etna on vuosien mittaa oppinut kohtuullisen hyvin pärjäämään myös lasten kanssa, faktaahan on kuitenkin se, että kun samassa tilassa Etnan lisäksi myös lapsia, ei koiralle voi kääntää selkäänsä hetkeksikään.

Siihen nähden, että se vuosia sitten lähti hyökkäämään taaperoita kohti, valmiina puremaan, Etna on hienosti oppinut hillitsimään itsensä. Pääosin sen pystyy pitämään "pakan kasassa", mutta on myös tilanteita, jolloin se pakka hajoaa ja kun näin käy, täytyy aina olla valmiudussa siihen, että joku pystyy asettumaan Etnan ja lapsen väliin. 

Erityisesti nyt tämän 2-vuotiaan kanssa saa olla erityisen tarkkana. Monesti tuntuu siltä, että kaikista koirista, tämä lapsi on kiinnostunut valtavasti juuri siitä, johon sen ei tarvitsisi ottaa kontaktia lainkaan. Näissä tilanteissa, Etna pyrkii aina väistämään, mutta koko sen olemuksesta voi lukea sen tilanteesta tunteman ahdistuksen. 

Useimmiten Etna osaa itse pyytää tukea siihen, että se selvitytyy tilanteesta hyvin. Kun lapsi tai lapset ovat rauhassa, ei usein ongelmiakaan ole, huutamista, juoksentelemista ja tavaroiden heittelyä se ei puolestaan voi hyväksyä tai ymmärtää. Puhumattakaan siitä, jos lapsi yrittää sitä kokeilumielessä potkaista. 

Mietin hieman sitä, että kuormittuuko Etna liikaa, kun viikonlopun viettoon tulee lisäksi vielä kaksi aikuista ihmistä ja kaksi tsekinpaimenkoiraa, sen lisäksi kun hoidossa oli jo hyvin vilkas ja liikkuvainen lapsi. 

Vanhempi tsekinpaimenkoirahan meille oli kylläkin jo hyvin tuttu, ja sen kyläreissut olivat sujuneet hyvin. Toki varmuuden vuoksi koirat ovat enimmäkseen kuitenkin olleet rajattuna eri tiloihin. Ensin paikalle saapui autolla siskonmies, ja sisko tuli kävellen perässä koirien kanssa. Hetken aikaa oli melkoista vilinää vilskettä ja helinää helskettä. Kääpiöpinserit olivat kuitenkin portin takana ja ilta meni niin hyvin, kun se nyt mennä voi, kun talo on täynnä elämää. Etnallakin pysyi pakka ihan hyvin kasassa, jos ei lasketa sitä, kun tsekinpaimenet alkoivat leikkiä keskenään. Siitäkään kääpiöpinserit eivät pitäneet, kun pentu kävi portin yli heitetyn viltin taakse kurkistelemassa. 

Yö sujui hyvin ja Etnallekin oli ihan ok nukkua lapsen vieressä. Seuraavana aamuna siskonpoika sai jäädä toisen siskon miehen ja mummin hoitoon, kun lähdimme lenkittämään koirat. Ihan hyvin sujui poppoon yhteislenkki ja sisään tullessa vain huolehdittiin siitä, ettei koirien aamuruoat aiheuta koirille erimielisyyksiä. 

Päiväksi lähdimme paimenten kanssa mätsäreihin, mukaan lähti tietysti myös 2-vuotias muksu. Tällä kertaa kääpiöpinserit saivat jäädä kotiin. Mätsäripäivä meni mukavasti ja siskonpojalla riitti ihmettelemistä, meinasi reissu hieman käydä pienen voimillekin ja ajomatkan jälkeen lapsukainen nukahti auton kyytiin. Poikkesimme matkan varrella kylään ja palauttamaan siskonpojan kotiinsa. 

Illalla tsekinpaimenet jäivät "mummilaan" hoitoon siksi aikaa, kun kävimme pyörähtämässä kaupungilla. Myöhemmin illalla kävimme vielä lenkittämässä sekä paimenet, että pinserit ja saimme kunnon sadekuuron niskaan. 

Kotiin palatessa, kääpiöpinserit oli nopeasti kuivattu ja saivat vielä "kylpyviitat" niskaan, tsekinpaimenkoirien kuivaaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Paimenet pääsivätkin kuivattelemaan suoraan kylpyhuoneeseen ja kääpiöpinserit hengailemaan meidän kanssamme. 

Illalla pakkasin vähän tavaroita kasaan ja toivoin, että olin riittävästi varustautunut seuraaviin päiviin. Tarkoituksena oli lähteä käymään pikaisesti pohjoisessa.