Elokuun puoliväli on taas käsillä ja olen edelleen aika vahvasti sitä mieltä, että aika harppoo eteen päin luvattoman nopeasti. 

Juuri kun pääsin edellisessä postauksessa kertomaan, että Adjan kesäloma on loppunut ja meillä on kiireinen syksy tulossa kaverikoirailun merkeissä, niin neiti joutui sitten uudemman kerran sairaslomalle. Tällä hetkellä syynä on kynsitrauma, jonka seurauksena tällä hetkellä on ainakni yksi kynsi lähtenyt irti ja nyt pienen huolen sävyttämällä suurella mielenkiinnolla seurailen, onko kyseessä vain yksi kynsi, vai lähteekö useampi irtoamaan. 

Kävimme viime perjantaina eläinlääkärillä, jolloin neitokainen rauhoitettiin nyt 16 päivän sisään jo kolmannen kerran. Eläinlääkäri päätyi irrottamaan loputkin jo lähes kokonaan itsesään irtoamaan lähteneenstä kynnestäja jäljellä jäi ehjän näköinen ydin. 

Mukaan kotiin saatiin hoito-ohjeet ja antibiootit, joilla lähdettiin hoitamaan hieman tulehtumaan päässyttä kynttä. 

Tällä hetkellä tosiaan seurailen, eteneekö toisen etutassun tarina samalla tavalla. Mielenkiintoista on se, että jos näin käy, niin miksi. 

Mikä saa yhtäkkiä perusterveen koiran kynnet irtoamaan. Eläinlääkäri sanoi, että kyseessä on trauma, mutta voiko samallainen trauma sattua molempien tassujen kohdalle samaan aikaan. 

Kun palailimme kotiin päivystyksestä anaalirauhas-episodin jälkeen ja haava parani hyvin, niin huomasin, että Adja nuolee jatkuvasti etutassujaan, molempia. Ehkä aavistuksen enemmän toista, kuin toista, mutta molempia kuitenkin. Kävin tassut läpi moneen kertaan, enkä löytänyt mitään syytä nuolemiselle, niin polkuanturat, kuin varpaiden välinen ihokin olivat ehjät, eikä ihorikkoja löytynyt muualtakaan. Jotain oli kuitenkin tapahtunut ja miltei pakkomielteinen tassujen nuoleminen jatkui.

Tiesin, että syyn oli selvittävä ja totesin, että lääkärikeikka tästä taas tulee. Sitten yhtäkkiä huomasin, että kynnen päälikerros oli selvästi lähdössä irti, lääkäri aikaa ei enää samalle päivälle saanut, mutta seuraavaksi aamuksi kuitenkin.

Nuolemista olin pyrkinyt estämään monilla tavoin, mutta lopulta ei auttanut mikään muu, kuin ottaa taas kauluri käyttöön ja sen voimalla tässä on menty nyt taas viime viikon torstaista asti. Antibiootti kuuri jatkuu vielä huomiseen asti ja sitten vain seuraillaan, että miten tässä käy. 

Toiveena on tietysti, että kynsi paranisi hyvin, ja ettei muuta vaivaa nyt ilmenisi. Adjakin alkaa kypsyä tuohon kauluriin ja olisi minustakin ihan mukavaa, jos elämä alkaisi rullata eteen päin ilman mitään ylimääräisiä muttia ja mutkia.