"Kun te tänä uutena vuotena, luotte katseenne taakse menneisyyteen..." 

Aloitti aikoinaan lapsuuttani värittänyt Papukaija G. Pula-aho vakuuttavan puheensa ja pakeni ensimmäisen ja viimeisen lauseen jälkeen paikalta heti tilaisuuden tullen.  Minäkin ajattelin vielä kuluvan vuoden puolella luoda katseeni nin menneisyyteen, kuin tulevaisuuteenkin. 

Lapsuus on jäänyt kauaksi taakse, mutta kovin värittömältä ei tulevaisuus kuitenkaan vaikuta. 

Kuluva vuosi, jonka viimeistä päivää vielä elämme, oli vaiherikas. Kuitenkin moni suunnitelma jäi vain ajatuksen asteelle. Se tarkoittaa sitä, että tulevana vuonna on entistä enemmän asioita jotka haluaisin osaksi jokapäiväistä elämääni. 

Yksi näistä asioita on luonnossa liikkuminen ja retkeily. Kuluvana vuonna useampi pieni retki ja patikointi reissu lähi maastoihin jäi tekemättä, kun aamulla väsytti liikaa. 

 Tulevana  vuonna aion ryhdistyäytyä ainakin tässä asiassa. Olen huono tekemään lupauksia, tai ainakin pitämään niitä. Siksi on helpompi olla lupaamatta mitään. 
Ajattelin kuitenkin, ettei se ole huono lupaus, jos lupaa liikkua luonnossa enemmän ja kuluttaa vähemmän. 

Omaksi ilokseni jatkan lintubongailua tulevana vuonna. Toivon myös saavani nisäkäs listalleni edes yhden uuden havannon. Tänä vuonna listalle sain ensimmäistä kertaa lisätä kontiaisen. Vuosien mittaan olen kyllä nähnyt niiden tekemiä multakekoja paljon, eivätkä ne yleensä kovin paljon maan pinnan yläpuolella viihdykkään. Siksipä havainto olikin niin ilahduttava.

Olen aina ajattelut, että miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun läheltäkin löytyy niin paljon. Viime ja toissa vuoden aikana on kuitenkin Etnan ja Adjan kanssa tullut käytyä muutamalla tunturilla ja nauttimassa lapin hiljaisuudesta turistikauden ulkopuolella. Toivoisin tulevana vuonna pääseväni lappiin edes kerran. 

Luontoa ja liikuntamahdollisuuksia löytyy onneksi myös lähempää. Vielä on minulla ja meidän laumalla käymättä ihan lähi kansallispuistokin ja sinne suunnalle olisi tarkoitus suunnata tänä vuonna edes kerran. Patikoimaan olisi tarkoitus lähteä useamman kerran ja miksei yön yli reissullekin. 

Kääpiöpinserit ovat tottuneita retkeilijöitä ja niiden kanssa on tullut yövyttä niin teltassa, kuin avomaastossakin. Niille ei paikalla ole niin väliä, kunhan pääsee makuupussiin nukkumaan. 

Tulevana keväänä tai kesänä olisi tarkoitus myös opettaa Undis vesille. Eipä haittaisi, vaikka intiaanikanootin lisäksi neiti oppisi tasapainottelemaan myös sup-laudan päällä. 
Edellisestä melonta reissusta on jo aikaa, enkä tainnut viime tai toissa kesänä käydä vesillä kunnolla kertaakaan. Saapa nähdä minkä kokoinen Undis keväällä on, lähinnä sen suhteen, että löytyykö sille heti kerrasta sopivat pelastusliivit, vai täytyykö ostaa kahdet. 

Vaikka en ole geokätköilyn (tai koiraharrastustenkaan suhteen koskaan ollut kovinkaan tavoitteellinen) niin toivon, että geokätköilyn merkeissä eksyn tulevana vuonna edes kerran johonkin ihan uuteen ja upeaan paikkaan. 

Huomenna olen hieman viisaampi sen suhteen, mitä Undis tuumaa uudesta vuodesta. Toivottavasti tänään sen kanssa kaupasta haetut naudan nilkat pitävät sen huomion kiinnittyneenä johonkin muuhun, kuin räiskeeseen ja paukkeeseen. 

Näiden ajatusten myötä ajattelin toivottaa oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta kaikille. Pitäkää toisistanne huolta. 




Tulkoon tulevasta vuodesta, onnen täytteinen ja tuokoon se tullessaan rikkautta, rakkautta ja runsautta meille jokaiselle.!