Julkaisematta jäänyt teksti helmikuulta 2021 

Vanhan leidin vuosipäivä 22.02

Etnan 11 vuosi lähtee käyntiin, paljon iloja ja suruja on mahtunut kuluneisiin vuosiin, mutta onneksi elämän ehtoo puoli on kuitenkin jossain määrin hieman tasaantunut. Edelleen pelottavia ja Etnaa kiihdyttäviä asioita tapahtuu ja niitä tulee vastaan ihan arjessakin, mutta niistä on selvitty ihan kohtuudella. 

Halusin löytää muutaman kuvan vertailupohjaksi sille, miten kuluneet vuodet ovat jälkensä jättäneet. Tehtävä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Löytyi kuitenkin muutama kuva, joista vähän pääsee tuota Etnan punaisuutta näkemään.

 Ja sitten toisaalta taa sitä, miten punainen hiljalleen väistyy ja mummo vaalenee pikkuhiljaa aina vain enemmän. Alla olevista kuvista kaksi ensimmäistä on kuvattu toukokuussa 2011, eli Etna kuvissa vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. 

Viimeisin kuva on puolestaan viime vuoden itsenäisyyspäivältä, jolloin päivän teeman mukaan pukeuduin siniseen, ja otin Etnan valkoiseksi asusteeksi. 

Salainen hiljainen toiveeni on se, että saisin Etnan pitää siihen asti, että saisin nähdä sen kokonaan valkoisena. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, tullaanko sitä päivää koskaan näkemään. Edelleen, niin kuin kuluneet reilu 10 vuottakin, me elämme Etnan kanssa päivän kerrallaan. 

En tiedä miksi tämä teksi on jäänyt vain luonnokseksi, villein veikkaukseni on se, että tein sen hyvissä ajoin valmiiksi ja yksinkertaisesti vain unohdin julkaista sen. 

Jossain kohtaa se sitten hautaui uudempien tekstien alle, vaikka niitä ei kovin paljon tänne viiime vuosina olekaan ilmestynyt. 

Tätä luonnosta kirjoittaessani en tietenkään voinut tietää sitä, että vuosi 2021 jäisi Etnan viimeiseksi, että se ei ehtisi koskaan täyttää 12 vuotta. Vaikka 12 vuosi jäikin vajaaksi vain kahdella ja puolella kuukaudella. 

Päätin julkaista tämän tekstin nyt heti sen löytämisen jälkeen, vaikka se ei enää millään lailla olekaan ajankohtainen.