JOUTSENET JÄTTIVÄT JÄÄTYVÄN JÄRVEN.
ENSIN KAHDEKSAN, SITTEN 15.
NIIDEN HUUDOT KAIKUIVAT LÄPI PILVISEN TAIVAAN.
EIVÄT NE HYVÄSTI HUUTANEET,
VAAN NÄKEMIIN,
KOSKA SE TARKOITTAA ETTÄ VIELÄ KOHDATAAN.

VUODEN 2012 ENSIMMÄINEN PITKÄ LENKKI TEHTY LUMISESSA LUONNOSSA JA PIKKU PAKKASESSA. KYLLÄ SE TALVI VIELÄ TULEE, SEN KERTOIVA JUURI JOUTSENET!

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2012!!!


Mielessä on taas käynyt monia asioita, joita blogiin on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta ajatuksen tasolle se on taas jäänyt. No nyt vapaa päivän iltaa viettäessäni voisin koettaa rustailla ylös joitakin ajatuksia. Jos se nyt sitten enää onnistuu...

Uusi vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Vietimme vuodenvaihteen (perjantaiasta sunnuntaihin) ystävieni luona ja koirat olivat tietysti menossa mukana. Kävimme pitkillä rauhallisilla kävelyillä ja nautimme siitä, ettei ollut kiire mihinkään. Uuden vuoden aatto ilta ja yö menivät onneksi suhteellisen kivuttomasti, ellei oteta lukuun sitä, että onnistuin muljauttamaan jalkani jotenkin ja sitä särkee toisinaan vieläkin.

Adja ja Riesa

 Rakettien kovasta paukkeesta huolimatta niihin reagoi ainoastaan silminnähtävästi ja käsinkosketeltavasti vain Etna. Kävimme katsomassa Tampereen kaupungin järjestämän ilotulituksen ja riskin tiedostaen otin koirat sinne mukaan. Oli se sitten järkevää tai ei, ne olivat siellä. Ainoa joka niihin jotenkin reagoi oli siis Etna. Pentu lämmitteli takkini sisällä ja kellon tullessa 22 ja rakettien alkaessa paukkua ja vilkkua Adja käänteli vain päätään kuunnellen ja katsellen. Olin puoli kyykyssä asennossa nojaten toisella polvellani siis maahan. Ensimmäisten kovien paukahduksien kuuluessa Etna kömpi syliini ja tärisi kainalossani koko ilotulituksen ajan. Zeus puolestaan ei reagoinut ilotulitukseen mitenkään, ihan kuin koko ilotulitusta ei olisi ollutkaan. Se seurasi vain hieman kauempana ollutta koiraa silmäkovana, kävi välillä häntä heiluen suukottamassa minua ja jatkoi sitten toisen koiran vahtaamista.

Ilotulituksen päätyttyä lähdimme ajelemaan pois päin. Zeus ja Adja nukahtivat miltei heti auton lähdettyä liikkeelle, Etna puolestaan kuuntoli hetken aikaa ajoittain kuuluneita paukahduksia ja nukahti sitten.

En usko pennun saaneen ainakaan kovin kummoisia traumoja ilotulituksessa käymisestä. Tuskin se muuten olisi nukkunut niin sikeästi ja rauhallisesti keskellä ystävieni keittiön lattiaa puolenyön aikaan, kun ulkkona paukkui ja rätisi ihan kunnolla. Zeus puolestaan nukkui rauhallisesti olohuoneen sohvalla. Ainoa joka taas näytti levottomuuden merkkejä oli tuo ongelmavyyhti Etna. Määrätietoisesti se kuitenkin kiipesi syliini, tällä kertaa tärisemättä ja rauhoittui sitten siihen.

Ilmeisesti uusivuosi ihmeellisine äänimaailmoineen kuitenkin väsytti koiria siinä määrin, että ne kera omistajansa nukkuivat sikeästi kuulematta, tai ainakaan reagoimatta mitenkään siihen, kun aamulla neljän aikaan ovi aukeni ja sisään tuli ihmisiä. Tosin osasyy siihen ehkä oli se, että me nukuimme alakerran takkahuoneessa ja ulko-ovi aukeni yläkerrassa.

Pentu on kasvanut taas ihan hurjasti, ehkäpä siitä kertoo jotain sekin, että minäkin huomaan sen, vaikka katselenkin sitä päivittäin. Sen pennun pyöreys ja läskimaha ovat (meinasin tähän kirjoittaa, että menneen talven lumia, mutta päätin sittenkin kirjoittaa jotain muuta) kadonneet ja nyt siitä on tullut hoikka ja joitakin aikuisen piirteitä omaava neitokainen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja että pennun pää varmasti saataisiin pyörälle, on sille kertynyt joitakin liikanimiä ajan kuluessa. Kutsumanimeltään se on edelleen Adja ja yleensä ottaen aina juokseekin iloisesti luokseni sen kuullessaan. Aluksi paljon käytetty Napero on jäänyt hieman vähemmälle käytölle, sen sijaan kun Adja pissaa tai kakkaa sitä tulee kehuttua " hieno Dyy" ja pahuuksia tehdessään moitteet saa jostain syystä Adele.

Joitakin kertoja Adja on omalla tavallaan ilmaissut tarpeiden teko hätänsä, jos en sen viestiä (Useimmiten hyppäämistä sänkyä vasten ja sen raapiminen jos olen sängyllä, tai minua kuonolla tökkäämistä) ymmärrä käy se sitten paperille tai joskus sen viereen pissaamassa. Pikkuhiljaa se on kuitekin ymmärtänyt, että hädän tullen pitäisi oikeastaan lähteä ulos ja tänään se osoitti sen selkeästi ensimmäisen kerran. Adja hyppäsi laatikon kautta sängyltä alas, käveli sohvan edessä oleville papereille ja haisteli, juoksi sitten oven edessä oleville papereille haistellen taas, sitten se juoksi sänkyni viereen ja hyppäsi sitä vasten ja raapi. Nappasin pennun kainaloon ja heti kun laskin sen ulos maahan se teki pahanhajuiset tarpeensa. Sitten tietysti kehuttiin hienoa Dyytä oikein urakalla!