Pieni muotoinen kuva postaus (johon taisi tulla vähän muutakin, kuin pelkkiä kuvia) mustikoiden keruu reissulta, parin viikon takaa. Aikoinaan kun oli vain tuo yksi kääpiöpinseri, olin kovasti onnellinen siitä, miten helppoa sen kanssa oli käydä marjastamassa tai retkeilemässä metsässä. Se kun ei juuri koskaan hävinnyt näköpiiristä ja silloinkin kun katosi, niin löytyi useimmiten marjaämpärin tai repun vierestä nukkumassa..

Kahden koirankin kanssa metsässä kulkeminen ja retkeily sujui ihan hyvin, tosin ruskuainen irtosi huomattavasti kauemmaksi kuin mustuainen. Liekö osasyynä ruskuaisen selvästi voimakkaampi riistavietti, ainakin jotain taipumuksia tällä neidillä on, kun se on ajanut liikkeelle jäniksen ja rusakon sen verran useaan kertaan. Nenä sillä tuntuu toimivan erikoisen hyvin ja onhan sen nenän kanssa kohdattu metsässä jänisten ja rusakoiden lisäksi myös mäyrä ja supikoira emo pentuineen, ja useita päivänsä päättäneitä hiiriä ja myyriä.

Kummasti tuntuu neiti saavan lisää itsevarmuutta metsässä, kun ei koe vaaran uhkaavan joka suunnasta, vaan eipä tuo vielä niin kauas ole koskaan irronnut, etteikö takaisin olisi tullut ja lähinnä näitä näköpiiristä katoamisia tapahtuu aina lenkin/ retken alkuvaiheessa ja loppumatkasta neiti pysyy sitten mukavasti mukana. Eikä kyllä lähde omille teilleen sillon, jos on taakse käskettynä, kuten koko lauma toisinaan on.

No kun otin kolmannen koiran aprikoin hieman, että kuinkahan tässä nyt käy. Pysyykö homma hanskassa ja vieläpä hanskat tallessakin. Vaan ainakin toistaiseksi tilanne on sellainen, ettei minun juurikaan tarvitse tästä juniorista (hullua puhua juniorista, kohtahan se täyttää jo kaksi vuotta) huolehtia, kun se huolehtii ihan itse siitä, ettei päästä minua silmistään. Se painaltaa metsässä kyllä vanhempien perässä minkä kerkeää, mutta vahtii koko ajan sivusilmällä, etten vaihda suuntaa tai etene/ jää liian kauas.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettei tuo retkeily ja marjastaminen noiden kanssa oikeastaan voisi helpompaa ollakaan, alkuun ne mennä kouhottavat omia menojaan, mutta kun ovat aikansa saaneet painaltaa niin hakeutuvat sitten jonnekin lähelle lepäilemään ja valvomaan tilannetta. Kuka minnekin, tärkeintä niille on se, että ne pystyvät pitämään minua silmällä. Aika hyvin ne ovat oivaltaneet sen, että jos poimin mustikoita metssässä jonka lähellä on mäki, rinne tai iso kivi, niin sieltä korkealta näkee kummasti kauemmaksi, eikä tarvitse perässä hiihdellä ja vaihtaa paikkaa jatkuvasti. Turvallinen paikka vetää tirsat on myös marjaämpärin, tai repun vieressä, koska silloin pääsee varmasti mukaan, kun mamma alkaa lähtöä tekemään.

Etna huolehtii valvonta tehtävistä.



Tytöt tarkkailu asemissa

Zeus

Adja

Isä ja tytär

Zeuksen vuosia jatkunut päättymätön projekti, operaatio juurien katkaisu.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa, prinsessa Etna

Zeus

Järjestyksen ja omaisuuden valvoja, neiti Adja

Zeus

Kolmatta tuntia metsässä, Zeus ja Etna

Neiti juniori jaksoi olla vielä tärkeänä

Vai vihkaista vihjailua, että josko voitaisiin jo lähteä...

Neiti

Unohtunut vesikuppi ei paljoa hidastanut, onnistuihan se näinkin.