Vuosi 2014 on polkaistu käyntiin. Vuoden vaihde sujui rauhallisissa merkeissä. Zeuksen vuosi vaihtui Lahden seutuvilla, jonne se lähti jo tapaninpäivän iltana. Etnan ja Adjan vuosi vaihtui Kangasalla, rauhallisesti nukkuen. Emran vuosi puolestaan vaihtui mökkireissulla, eikä tainnut sekään juuri olla raketeista moksiskaan. 

Kotiin Zeus palasi eilen illalla, kovasti tuntui vielä olevan tytöistä kiinnostunut, mutta sai aika löylytyksen, molemmilta. Kuten muutama postaus aikaisemmin arvelin, osui molemmilla tytöillä juoksut juuri tuohon joulun aikaa. Minun onneni oli se, että ne alkoivat kuitenkin vain yhden päivän erolla, joten osuivat kyllä sopivasti juuri päällekäin. 

Juoksut kun alkoivat olla ohi molemmilta, niin huomasin viime perjantaina, että Etnalla oli leuan alle oli yllättäin ilmestynyt verta tihkuvia rakkuloita. Tuttu näky muutaman vuoden takaa, tosin tällä kertaa koko alaleuka ei ollut niitä täynä vaan leuassa ihan muutama pahkura. Sainpa onneksi ajan vielä samalle iltapäivälle tutulta eläinlääkäriltä ja niin käytiin neidille hakemassa antibiootit. Viimeksi tästä follikuliitistä selvittiin pitkällä antibioottikuurilla ja samaa toivon nytkin. 

Ihan hämmästyin kun Etnan eläinlääkärinvastaanotolla punnitsin, oli kyllä prinessan paino noussut sellaisiin lukemiin, ettei koskaan ennen ole niin ylhäällä ollut. Taitaa olla niin, että dieetille joutuu niin koira kuin omistajakin. 

Näyttelyitä on tullut jonkinverran vilkuiltua vähän sillä silmällä, että jos vaikka johonkin näyttelyyn koiran tai vaikka parikin koiraa ilmoittaisi. Etnan näyttelyura on auttamatta ohi, se ei niihin kesteihin enää pääse, mutta Adjaa pitäisi juoksuttaa ja kuulemma Zeustakin kannattaisi. Hieman näitä näyttelyissä ravaamaisia hillitsee kuitenkin oman auton puuttumimen. 

Viime vuoden lopulla käytiin yhdessä mätsärissä. Kehään pääsivät Zeus joka pääsi sinisten ykköseksi, mutta ei bis kehässä enää sijoittunut, sekä Emra. Alunalkaen Emran takia pitkästä aiaa mätsäreihin tuli lähdettyä. Zeus pääsi kehään, koska se esiintymisestä nauttii niin paljon, hyvä handlerikin löydettiin kehän reunalta. Emran kanssa menestystä ei niinkään tullut, mutta erinomaista harjoittelua kuitenkin. Tärkeintä oli ilman muuta se, että koiralla oli kehässä hauskaa, vaikka liikkeet siitä tietysti kärsivät. Pöydällä poika seisoi hyvin ja antoi tuomarin itsensä läpi kopeloida. 

Tänään kävimme sitten tämän vuoden ensimmäisessä mätsärissä. Koko kööri lähti mukaan, mutta kehään pääsivät arvosteltavaksi vain kaksi nuorinta, eli Emra ja Adja. Adjalle olikin ehtinyt tulla jo pitkä tauko ja totesin, että ehkäpä vähän liiankin pitkä. Neiti jännitti tuomaria melkoisesti, pöydällä siis. Antoihan se itsensä läpi kopeloida ja suuhunkin katsoa, mutta ihme oli se, että koira pystyssä pysyi, niin kallellaan se oli tuomarista poispäin kallistuessaan :) Punaisen nauhan neiti sai, mutta siihen se sitten jäikin. 

Emralle saatiin taas erinomainen harjoitus. Tosin pienten pentujen pöytä oli kyllä aika huono. Liukaspintainen ja keikkuva. Kovasti poika siis jännitti pöydällä olemista, mutta antoi kuitenkin tuomarin hyvin suuhun katsoa. Lattialla poika seisoi kyllä mainiosti sen ajan, mitä nyt pieni poika jaksoi seisoa. Yllätyin itsekin, kun näyttelyhihnassa ravaaminen onnistui aika hyvin. Toki pientä ilohyppyä silloin tällöin esiintyi, mutta tulihan niitä raviaskeleita kuitenkin. Ja mikä parasta, velikullan häntä heilui niin, että ihme ettei tippunut kokonaan matkasta pois. 

Hyvin tyytyväinen olin myös siihen, että jokainen kääpiöpinsereistä oli kyllä erinomaisen nätisti ja kiltisti häkissä. Ei kuulunut haukkua, vinkua tai ulvoa, vaan pääsääntöisesti häkissä oltiin ihan hissun kissun :) Aikamoinen meteli siellä hallissa kuitenkin vallitsi ja ihmettelen kyllä sitä, miten ihmiset antavat sillä tavalla koiriensa aivan taukoamatta huutaa. 

Seuraavaa mätsäriä koitin jo kovasti haeskella, vaan pitkälle tuntuvat menevän.