Etnan toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Ensimmäisen levottoman yön ja lauantaina lepäillyn päivän jälkeen lauantai sunnuntai välinen yö meni hyvin. Taidettiin molemmat nukkui kuin tukit, kirjaimellisesti. Sunnuntaina Etna alkoi antaa osvittaa siihen, että saattaisi vaikka olla hiljalleen oma itsensä, tai ehkä ei ihan sittenkään. Etna tuntui nimittäin aivan yltiöpositiiviselta. Häntä tuntui heiluvan jatkuvasti ja tyttö oli varsin hyvällä tuulella. Tosin ulos lähtemisen yhteydessä esiintyi selvästi vastahankaisuutta. 

Noh, prinsessa on aina prinsessa ja kaipa tässä tilaneetta ansaitsee sitten prinsessamaisen kohtelun. Niinpä Etna kannettii ovesta ulos ja pellolle. Laskettiin maahan tarpeidentekoa varten ja kannettiin sitten takaisin sisälle. Ja varsin tyytyväiseltä tyttö vaikutti siinä sylissä "kultaisessa tuolissaan" ja armollinen palvelija sai kiitokseksi pusuja nenänpäähän jatkuvalla syötöllä. 

Yritinpä sitten myöhemmin ulos lähtiessä saada Etnan omatoimisesti liikkumaan niin, että otin sen hihnaan. Ajattelin, että pieniä pakotteita käyttäen neiti kyllä suostuu sitten liikkumaan. Vaan eipä suostunut, enkä halunnut sitä pellolle asti perässä vetää. Kummasti kuitenkin heti kun esitti kysymyksen, haluaisiko arvon neiti mahdollisesti päästä syliin, löytyi sitä liikuntakykyä sen verran, että koira syliin pääsi. No onneksi hiljalleen Etna rupesi kuitenki siellä pellolla sitten käpsyttelemään, niin ettei sitä nyt ihan vallan tarvitse kanniskella. 

Joka kerta ulos lähteminen tuntuu kuitenkin olevan sille varsin vastenmielistä ja Etna ihan selvästi olettaa pääsevänsä sylissä eteenpäin. 

Maanantai päivän Etna oli mukana töissä ja oli varsin reipas ja hyväntuulinen sielläkin, ulkonakäymisetkin sujuivat varsin mallikkaasti. Ilmeiseti pahin alkaa olla jo ohi, kun Etna melko huolettomasti hyppelehtii jo. Ulkoa sisäänpäin tultaessa, se riemuitsee oven avaamisesta aina yhtä paljon ja hyppiä tanssahtelee sisään pääsyä odotellessaan. 

Ruokakin on maistuu hyvin, joskaan ei kuitenkaan enää turvotettuna. Eli hyvää vauhtia tässä ollaan paranemassa ja tikkien poistokin lähestyy päivä päivältä.