Keskikesän juhla, juhannus

Meistä jokainen viettää juhannusta itselleen sopivimmalla tavalla, minullakin oli suunitelmia joihin kuului ajomatka jokusen sadan kilometrin päähän, tutustumista muutamaan uuteen kohteeseen ja rauhallista yhdessä oloa ystävien kanssa. Koirat olisivat tietenkin tulleet mukaan, siitä huolimatta, että olisivat joutuneet jonkin aikaa odottelemaan autossa. Niitä kun ei ihan joka paikkaan saa viedä, saati sitten tuoda, vaikka se mukavaa olisikin. Vaihtoehto A kuitenkin peruuntui ja otin suosiolla ja hyvillä mielin käyttöön vaihtoehto Bn eli rauhallista yhdessä oloa koirien ja läheisten ihmisten kanssa. 

Aamu lähti käyntiin hyvin rauhallisesti, toisin sanoen taisin kääntää kylkeä aikamonta kertaa. Ylös nouseminen oli kuitenkin välttämätöntä ja kerkesinpä vielä käväistä kaupassakin ennen puolta päivää. Päivällä lähdettiin pienellä porukalla ja neljän koiran voimin metsään, tallattiin metsään viisi jälkeä, jotka sitten ajettiin koirilla. Ensikertalainen Emrakin onnistui ihan mainiosti, vaikka hieman hätiköikin jäljellä. Zeus on tasaisen varma suorittaja, joskin se käyttää huomattavasti enemmän ilma- kuin maavainua. Etna ajaa jäljen kuin höyryveturi, huomasi harhan heti ja palasi varmasti takaisin jäljelle. Adja ei ole elämänsä aikana vetänyt lähellekään yhtä monta jälkeä kuin nuo vanhemmat, mutta melko varma sekin on jäljellä. 

Pitäisi itse jaksaa vain tehdä noita jälkiä vähän aktiivisemmin, jokainen noista kun tykkää nenän käytöstä niin paljon. 

Kun palasimme takaisin kotiin, koirat kähinöivät hetken keskenään pihalla ja lähdimme sitten noiden kolmen vanhimman kanssa päivälevolle, joka venyi venymistään. Iltalenkille lähdimme vasta kymmenen jälkeen ja kun suuntasimme metsään ei koiria kesäinen sade tuntunut juurikaan haittaavan. Etna kävi lammen rantakiveltä tarkistamassa, vieläkö kaverit ovat tallella, mutta hiljaiselta vaikutti lampi. Tai lähinnä "kavereista" taitaa olla kyse, sillä en tiedä arvostaako haapana emo jälkikasvuneen Etnan osoittamaa ystävyyttä. Hyvin rauhallisen oloisesti se kuitenkin suhtautuu Etnan tervehdyskäynteihin ja eiköhän tuo jo ole ymmärtänyt ettei Etna mitään pahaa halua, käy vain aamuin illoin tervehtimässä ohi menessään. Jos sattuu niin ettei lintuja näy, palaa Etna pikimmiten takaisin ja pääsemme jatkamaan matkaa, jos ne taas ovat lähistöllä niin Etna seisoo rantakivellä hetken iloisesti häntää heiluttaen. 

Ja pieniä ilon hetkiä ja edistys askeleita se Etna osaa minullekin osoittaa. Kävinpä tässä joku aika sitten kotosalla melkoisen lapsikatraan kanssa ja he pääsivät koiria taluttelemaan. Otin pihaan ja narun päähän myös Etnan, kun olin ensin lapsille teroittanut sitä, ettei sen lähettyville saa tulla. Käveleskelimme pihassa ja läheiselle kävelytiellä edes takaisin, minä, lapset ja koirat. Pihassa lapset juoksentelivat mustuaisten kanssa ja meno oli aika railakasta. Etna pysytteli kuitenkin koko ajan hyvin tyynenä, jos joku lapsista tuli epähuomiossa liian lähelle, koira vilkaisi minua ja väisti taka-alalle. Kun se istui puutarhakeinussa vieressäni ja yksi taapero ikäinen tallusteli paikalle käsi ojossa, otti Etna kontaktin minuun ja pyysi hoitamaan tilanteen kunnialla. Se luotti siihen, etten minä päästä lasta sen lähelle, eikä se osoittanut merkkiäkään hermostumisesta tai kiihtymisestä. 

Lähes yhtä hyvin sillä on mennyt tuon lähipiiriin kuuluvan taaperoikäisenkin kanssa. Ovatpa ne epähuomiossa joutuneet olemaan samassa tilassakin ja melko lähekkäin, lapsi kiinostaa kovasti Etnaa ja jostain syystä kaikista koirista juuri Etna kiinnostaa eniten tätä lasta. Hyvin sujuvasti Etna kuitenkin osaa väistää lapsen lähestymisyritykset ja hillitä itsensä. Osaapa se välillä olla jopa niinkin, kuin lasta ei olisi lähimaillakaan. Muutaman kerran se on lähestynyt lasta sen näköisenä, että aikoo tehdä hieman lähempää tuttavuutta ja leuat ovat napsahtaneet. Olen joskun aikaisemmin tainnut kirjoitella jotain "puremisenestosta" eli siitä, että sen tekisi mieli napata kiinni, suu käy, mutta irti kohteesta ja siinä vaiheessa kun pientä pintavaurioita olisi saattanut syntyä on suu napsahtanut jo kiinni. Vai mitenköhän sitä tilannetta pitäisi kuvailla? Näissäkin tilanteissa sillä on kuitenkin pysynyt kontrolli, eikä se ole menettänyt itsehilliintäänsä, eikä vahinkoa ole päässyt syntymään, onneksi. 

Tiedän varsin hyvin, ettei lapsia saa pitää tällaisissa tilanteissa koekaniineita, ettei niitä saa altistaa vaaraan. Nämä tilanteet ovat kuitenkin päässeet syntymään vahingossa, joku on avannut väärän oven, tai laskenut lapsen epähuomiossa alas juuri silloin kun koirat ovat olleet samassa tilassa. Kaikista tärkeintä lienee se, että näissä tilanteissa on pysytty hyvin rauhallisina, kukaan ei ole tehnyt äkkinäisiä liikkeitä, hermostunut tai antanut Etnalle mitään syytä hermostua. Usein tilanne on purkautunut niin, että Etna on kutsuttaessa tullut pois ja toimitettu sitten muualle. 

Lenkilläkin olemme saaneet taas lyhyen ajan sisään useita onnistuneita ohitustilanteita, kun koko pakka on pysynyt hyvin hanskassa ja mitään yllättäviä tilanteita ei ole päässyt syntymään.
En tiedä uskaltaisiko sitä jo ajatella, ettei Etna ole enää aivan niin räjähdysherkkä, että sen aikaisemmin niin lyhyt sytytyslanka on saanut huomattavasti lisää pituutta ja ruuti kastunut.