Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt tovi ja aikalailla pitkä sellainen. Voisi luulla, että monenlaista olisi tänä aikana tapahtunut, mutta melko hiljaiseloa meillä on ollut. Ei olla tehty niinkään mitään ihmeellisyyksiä, oltu vain ja eletty tavallista arkea. 

Ulkona ollaan oltu välillä enemmän, välillä vähemmän. Zeus pysyy melko hyvin tuossa pihassa vapaana, mutta tytöt tuppaavat lähtemään vaeltelemaan naapureidenkin puolelle heti kun silmä välttää. Niinpä kun ulkona on oltu pidempään, ovat tytöt joutuneet narun päähän. 

Talven ja sisällä olon jälkeen ovat raakaluut taas astuneet mukaan meidän arkeen, niitä koirat saavat välillä tiuhemopaan, välillä harvempaan mutta hyvin ne tuntuvat maistuvan joka kerta. Ja mikäs on sen mukavampaa, kun heittää koirat ulos syömään kylmiä luita. Aika kuluu mukavasti ja kaikkien mahatkin toimii hyvin. Etna tosin ahneuksissaan toisinaan nielee liian suuria paloja, jotka jäävät sen mahalaukkuun pyörimään, päivän parin päästä se sitten puklauttaa sulamattoman luukimpaleen takasin ulos ja minä sen sitten korjaan parempaan talteen. Ehkäpä se tuosta oppii, kun huomaa, etteivät nuo raakaluut ole katoava luononvara :) 

Emra on ollut meillä täällä "mummolassa" viettelemässä kesälomaa aika ajoin. Melkoisen kurinpalautuksen tuo murkku aina saa meille tullessaan, laumalta siis. Ja ilmeisesti sillä alkaa olla jonkinlainen "murros-/ uhmaikä" käynnissä muutoinkin, johon täytyy nyt sitten ottaa vähän kantaa ja palautella pojanklopin pääkoppaan se ajatus, kuka on se joka käskyttää ja kuka taas ei. 

Hieman vaihtelee tuon natiaisen itsevarmuus. Kävin koirien kanssa toukokuussa kahtena peräkkäisenä päivänä mätsärissä. Lauantaina Emraa jännitti ihan hirveän paljon ja se vähän murahtikin tuomarille. Onneks oli varma ja reipasotteinen tuomari, joka ei pikku murahduksesta ollut moksiskaan. Emra ansaitsi sinisen nauhan, eikä sinisten kehässä sijoittunut enää sen enempää. Pappakoira elikäs Zeus puolestaan esiintyi iloisesti ja reippaasti pienten punaisten kakkoseksi asti. Minulla oli koko lauma mukana ja ihmeesti nuo tumpulatytötkin osasivat käyttäytyää, vaikka ulkoilutin koko jengin kerrallaan. 

Adja kum on keksinyt itsensä viihdyttämiseksi mukavan leikin. Se on alkanut lenkeillä ja ohitustilanteissa yllyttämään Etnaa rähisemään. Jos Etna kulkee Etnan tasolle riittävän kauniisti hihnassa ja ohittaa kohtuullisen nätisti, kysäisee Adja Etnalta, että "Eikös tuolle olisi pitänyt ärähtää." Nyt joudun siis pitämään Adjaa tiukasti silmillä ja puuttumaan tilanteeseen heti, ennenkuin se ehtii itse reagoida ja räväyttää, samalla joudun myös Etnan jokaista elettä ja liikettä, pyrkien ennakoimaan sen reagointi tavan ja purkamaan tilanteen tarpeen vaatimalla tavalla. No mikäs sen mukavampaa, eivät ainakaan lenkit käy liian tylsiksi. 

Ei vaan, kunhan Adjaa muistaa muistuttaa hyvissä ajoin miten ohitustilanteissa käyttäydytään ja keskittyy sitten täysin Etnaan, niin kyllä meillä ihan onnistuneita ohituksia saadaan aikaiseksi, ainakin välillä. Ja hyvin paljon riippuu myös vastaantulevasta koirakosta, miten Etna siihen suhtautuu. 

Jostain syystä kuitenkin, kun ollaan kunnolla ihmisten ilmoilla, jossa vastaan tulee toisia koiria ja häiriötekijöitä ihan jatkuvasti, Etna käyttäytyy todella hienosti. Paremmin kuin monet muut koirat. Liekö syynä se, että se oikeastaan tiedä mihin suuntaan sen pitäisi kirota. Näissäkin tilanteissa tosin neitiä täytyy muistuttaa heti jo autosta tulon yhteydessä siitä, että nyt täytyy käyttäytyä kunnolla. 

Saman viikon sunnuntainakin kävimme mätsärissä poikien kanssa. Tarkoitukseni oli ottaa myöskin tytöt mukaan, mutta kun hain Emran kyytiin, niin sisko tarjoutui ottamaan tytöt siksi aikaa hoitoon. Kävimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa ja kehien alkua odottelessani kerkesin hyvin käydä lenkillä poikien kanssa. Päivä oli melko helteinen ja koetin mahdollisuuksien mukaa pitää pojat varjossa ja vilpoisina. Emra meni kehään ensin ja oli kyllä aivan toinen koira edelliseen päivään verrattuna ja esiintyi todella edukseen. Pöydälläkin se seisoi hienosti ja antoi tuomarin tutkailla itseään. Zeus esiintyi tasaisen varmasti, oman tasonsa mukaisesti ja hurmasi tuomarin. Ylpeä sai olla molemmista koirista ja tuloksena oli Emralla pienten pentujen PUN 2 ja Zeuksella pienten aikuisten PUN 2

Täytyisi nyt vain jatkossakin muistaa käydä silloin tällöin noissa mätsäreissä, niin Emralla pysyy hyvässä muistissa se, miten kehässä kuuluu käyttäytyä.