Lauantaina käytiin mutki Ruovedellä. Emra kävi pyörähtämässä kehässä Eh:n arvoisesti ja sai seuraavanlaisen arvostelun.

Kookas, hieman tottumattomasti esiintyvä uros. Hyvä pää, hyvin kulmautuneet raajat ja seistessä hyvä ylälinja. Melko voimakkaasti kuroutuva vatsalinja, hyvä asentoinen häntä. Aavistuksen pitkä lanne, hieman korkea etuaskel.

Hienoista pienoista epävarmuutta oli taasen totisen pojan esiintymissä, sillä hetkellä kun tuomari sitä hieman lähempää tarkasteli.

Näyttelypaikalle olimme tulleet hyvissä ajoin ja mukana oli tällä(kin) kertaa koko lauma. Oli kyllä mukava huomata, miten sopuisasti lauma siellä väkijoukossa ja koira paljouden keskellä kulki, turhia tuhisematta tai turisematta muille. Häkissä oleilukin sujui vallan mainiosti, ihan niin kuin meidän lauman kesken kuuluukin ollakin, edes Emra ei häkistä yrittänyt omin luvin poistumaan, vaikka se vielä vuosi sitten sellaista yrittikin toisinaan harrastella.

Kun Emra oli kehässä kierroksensa juossut ja arvostelu saatu, niin pakkailin helahoidon autoon ja lähdimme ajelemaan takaisin päin, Jo mennessä olin tuumaillut, että palatessa poiketaan tien varteen ja käydään vihdoin tsekkaamassa moneen kertaan ohi ajettu Ryövärinkuoppa. Ja näinhän me tehtiin. Täytyy kyllä sanoa, että paikka oli aivan upea, aivan kuin jostain toisesta maailmasta. Ainoa mieleen tullut huono puoli oli läheiseltä tieltä kuulunut melusaaste.

Paikassa  oli jotain hyvin lumoavaa ja kovasti yritin saada koirista hyviä kuvia, kauniissa ympäristössä. Vaan kun on toivoton rähmäkäpälä tuon kameran kanssa, niin eihän se oikein ottanut onnistuakseen :P

Zeusta hirvitti, vaikkei kovin korkealla loppujen lopuksi oltukaan. 

"Lauma laitumelle laskettiin..." 

 

Haasteellinen juomapaikka, mutta koko laumalle maistui kyllä lähdevesi.

Juniorit kuikuilivat yli laidan, ylemmässä kuvassa Emra, alemmassa Adja.

Käytiin kävelemässä pitkospuilla edes takaisin, ennen kuin jatkettiin kotimatkaa.