Alkuun varoituksen sana..

lisäsin Blogin otsikoinnin alle seuraavan laisen teksin.

"koirien ja vähän emännänkin elämää, ei sen enempää..."

Syynä tähän muutokseen se yksinkertainen asia, että jälleen kerran seuraava teksi, menee aavistuksen verran aiheen vierestä. Edellisen lisäyksen myötä sen kirjoittamisen ja julkaisun ei kuitenkaan pitäisi ketään pahentaa ja halutessaan voi tämän tekstin myös ohittaa lukematta, sillä tämän tekstin aiheena eivät ole Zeus, Etna ja Adja, joille blogi on alunperin omistettu. 

Syyslento

"Suomi seisoo, mutta naiset liikkuvat."

"Liikkeellekannanpano" tapahtui perjantai aamuna, jolloin yhdelle Suomen varuskunnista hieman erilaiseen viikonlopun viettoon alkoi saapua naisia, siitä huolimatta, että Suomi ns. seisoi. Kaiken kaikkiaan paikalle saapui 10lle eri Naisten Valmiusliitto ryn järjestämällä kurssille 423 eri-ikäistä naista, joiden ikäjakauma vaihteli 16-70 välillä. 

Minä olin yksi näistä naisista, joka viime keväisen pohdinnan jälkeen päädyin ilmoittautumaan kurssille, jollaisen olemassa olosta en edes aikaisemmin ollut tiennyt mitään. 

Paikan päällä opastus ja ohjeistus toimi ihan mukavasti heti alkuunsa ja pääsimme lämpimän soppalautasen ääreltä varustejonoon. Suuren osallistujamäärän seurauksena jonotusaika meinasi hieman venyä ja aikataulut pettää heti alkuunsa ja jälkeen päin saimmekin kuulla, että ilmoittautuneiden ihmisten määrä oli hieman yllättänyt järjestävät tahot. 

Hieman siinä varustejonossa alkoi hirvittää kantoon tulevien varusteiden määrä, sekä vaatteiden sopivuus, kun miehet niitä silmämääräisesti arvioivat ja antoivat reppuun pakattaviksi. Hieman siinä tunsi itsensä hämmentyneeksi, vaan kun jonon perässä kulki ja toimi samalla tavalla kuin edellä kulkevakin, niin hyvinhän se homma siinä sitten lutviutui. 

Kun olimme vaihtaneet siviilivaatteet pois ja somistautuneet armeijan vihrein vaattein, sekä saaneet lyhyen ja ytimekkään alkuinfon, lähdimme marssiharjoituksiin. 

Käskyllä "Nelijonoon järjesty." ei ollut kovinkaan suurta vaikutusta, joten aika pian komentaja huomasi lisätä perään vielä selitys osan "Nelijonoon järjesty, neljä ihmistä riviin, monta taakse." Kun olimme onnistuneet hakeutumaan kutakuinkin paikoilemme olikin seuraava käsky sitten "Ojennus edessä ja vasemmalla ja ruodut suoriksi." Emmehän me ihmispolot meinanneet sitäkään ymmärtää, vaan onneksi oli kärsivällinen komentaja. 

Lyhyet marssiharjoitukset olivat varsin hupaisat ja nauru raikui naisporukalla. Hieman toisenlaista se saattaa olla ja varmasti onkin niillä jotka näihin maastokuoseihin normaalisti pukeutuvat. Marssimaan kuulemma oppii varmasti, kun tarpeeksi joutuu juoksemaan ja juoksutetaan. Meitä ei juoksutettu, vaan jonkin asteinen oppi sitä silti jäi alitajuntaan ja lihasmuistiin. Avajaistilaisuuteen marssimme sadetakit päällä, lippulaulu laulettiin ja kuunneltiin puheita. Soittokunnan säestäminä marssimme niin paikanpäälle, kuin sieltä poiskin. Poismarssi ei mennyt ihan putkeen, ja hetken pyörittelyn jälkeen lopulta kaksi marssivaa osastoa, eli kurssilaisryhmää meinasi kolaroida keskenään. Kuinkas muutenkaan, vaikka ei ollut edes nainen ratissa, ohjaksissa kuitenkin. 

Avajaistilaisuuden jälkeen opiskelimme nopeasti teoriassa miten puolijoukkueteltta pystytetään ja sitten lähdimme tosihommiin, tahdissa marssien, kuinkas muuten. Pystyttäminen olikin sitten helpommin sanottu, kuin tehty. Oppi oli mennyt perille siinä määrin, kuin niin lyhyessä oppimäärässä se on mahdollista, mutta kaikkea ei voinut muistaa. Eteenkään kun ensikertalaisia teltan pysyttäjiä meidän telttaryhmästämme taisivat olla lähes kaikki. Kantapään kautta sai oppia sen, miten teltta kannattaa pystyttää, tai niin sanotusti nostaa harjakorkeuteen. Erityiseksi haasteeksi muodostui telttahuppu, vaikka moneen kertaan kysyttiin, miten se kuuluu laittaa, ei vastausta saatu. Lopulta onnistuimme, sitten jo kolmannella kerralla ;) 

Itseäni hieman hämmensi joidenkuiden tarve olla parempia, kuin olivatkaan, päteähän on mukava jos tietää ja osaa ja ilmeisesti vielä mukavampaa, vaikkei aina tietäisi tai osaisikaan. No sellaistahan se tuppaa toisinaan olemaan, elämä ja ihmiset siis. Toinen asia, joka erityisesti telttaa pystytettäessä itseäni kovasti häiritsi, oli erittäin ronski ja ruma kielen käyttö. Itseasiassa se oli jotain aivan järkyttävää, etenkin kun itse on melko siivo omasta suustaan.. Ehkä jostakin saattaa siltä tuntua, että ronski kielenkäyttö saa hommat toimimaan paremmin, minä kuitenkin uskon, että oltaisiin se teltta saatu pystyyn ilman perusteellista kiroamistakin. 

Kun teltat oli vihdoin saatu pystyyn, kamiinoita myöten oli järven rantaan ja sen viereiseen metsään syntynyt hieno teltta kylä. Omassa leirissämme telttoja oli kuusi, "vihollisleirissä" neljä. Ilta hämärtyi jo hyvää vauhtia, kun aloimme opiskelemaan trangian käyttöä ja hyvinhän se sujui, vaikka olin aikaisemmin käyttänyt vain kaasu käyttöistä trangiaa. Ennen nukkumaan menoa paistoimme vielä makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotion ympärillä. 

Alunperin olimme telttakuntamme kanssa sopineet, ettemme pidä kamiinassa tulta koko yötä. Illalla kuitenkin laitoin siihen tulet, että saisimme vähän kamppeita ja vettä läpi tihkuvia seiniä kuivatettua. Ikinä koskaan en aikaisemmin ollut tuollaista kamiinaa sytyttänyt, vaikka 10 vuotta sitten olinkin edellisen kerran kipinämikkona ollut. Ylhäältäpäin sytytettävä kamina näytti hieman haastavalta sytyttää ja yllätyinkin siitä miten helppoa se loppujen lopuksi oli. 

Kaikki jotka olivat olleet sitä mieltä, ettei kamiinaa lämmitetä hipsivät telttaan hiljaksiin ja jokainen pysähtyi oviaukolla kiittelemään ihanasta lämmöstä ja teltan kodikkaasta tunnusta. Ja kyllähän se kamiina lämmitikin, niin että ihan ihmettelin sen tehoa. Ylhäältä päin  tuli käsky, että sateen takia olisi suositeltavaa pitää tulta kamiinassa läpi yön. Ei siis auttanut kuin sopia kipinämikko vuoroista ja painua pehkuihin. Aikani pohdiskelin, että mikä olisi paras vaihtoehto ja nukkumisratkaisu ja tulin siihen tulokseen, että makuupussin säilytyspussista saa hyvin toimivan tyynytn, kun täyttää sen vaatteilla. (Oman tyynyni olin jättänyt luokkatilaan, koska kannettavaa leiripaikkaan oli ihan kyllin muutenkin.) Hätäratkaisu tyyny tuli todelliseen tarpeeseen, sillä minun petipaikkani sijaisti loivassa rinteessä, vieläpä niin päin, että pää alas päin. Repun päätin sijoittaa jalkopäähän, niin ettei se vahingossa yönaikana pääsisi kosketuksiin telttakankaan kanssa ja näin ollen johtaisi lisää kosteutta telttaan ja että repussa olevat kamppeet pysyisivät varmasti kuivana. 

En tiedä kuinka moni on nukkunut puolustusvoimien makuupussissa, mutta voin sanoa, että se on lämmin. Toki kamiinallakin oli varmasti osuutensa siihen asiaan. Uni ei meinannut tulla, siitä huolimatta, että se yleensä ei tuota minulle juurikaan päänvaivaa, edes teltassa sateen ropinaa kuunnellen. Lopulta kun sain unen päästä kiinni ihan oikeasti, oltiinkin jo jalasta nykimässä, että pitäisi herätä kipinämikoksi. Kello oli neljä yöllä ja kamiina aikalailla kylmä. Eihän siinä auttanut kun ruveta laittamaan tulia uudelleen ja tällä kertaa se oli hieman haastavampaa kuin aikaisemmin illalla tapahtunut sytyttäminen. Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan metsänreunasta puuvarastosta lisää tuohia. Niiden avulla ja oikeastaan yhden pienityn halon pään ympärille kiedotun ja sytytetyn tuohen avulla sain lopulta tulet kamiinaan ja sen hehkumaan jälleen lämpöä. Mukavaa puuhaahan se oli, kipinämikon homma, etenkin kun sai luovuttaa homman seuraavalle tietäen, että tämän olisi helppo jatkaa siitä eteen päin, kun tuli rätisi kamiinassa. 

Olimme illalla saaneet ohjeen polttaa kamiinassa yhtä, kahta puuta kerrallaan, sitä en tiedä tiesikö ohjeen antanut henkilö mistä puhui, puhuiko kokemuksesta vai kokemattomuuttaan, mutta eihän se niin toiminut. Ainakaan jos jotain pystyi päättelemään siitä kylmästä kamiinasta, josta heräsin pitämään huolta. Kolme puuta se vaati, ensi alkuun neljäkin, niin että tuli pysyi koko ajan yllä. Liikaa ei saanut lämmittää, ettei ihmisten tarvitsi herätä telttasaunasta, mutta sopivasti kuitenkin, näin oli käsky käynyt ja sitä parhaamme mukaan yritimme noudattaa. 

Aamu tuli varhain, herätys oli 6.30 ja silloin oli jo hyvinkin valoisaa pihalla. Aamupuurot keitettiin leirissä trangian avulla ja kun kaikki olivat valmiita, siirryimme osastona marssien kuuntelemaan luentoa alkusammutuksesta. Liki 60 naisen huomion sai herätettyä kuuluvalla, hyvin kantavalla äänellä ja hupaisalla komennolla "Häröpallo huomio, nelijonoon järjesty, eli neljä ihmistä rivissä, monta takana. Eipäs härvätä siellä, ojennus, ruodut suoriksi. Katse eteen päin ja tahdissa mars. Vasen, vasen, vaseen, Vasen yks, vasen kaks vasen kolme." Luennon jälkeen marssia tahdittamaan saatiin myöskin jo laulu, jota naiset sitten riemumielin lauloivat marssiessaan. 

"Äiti, äiti, etkö sä nää, tästä mä tykkään, tänne mä jään.." 

Meidän käskyttäjämme oli varsin mukava, nuori nainen korpraali arvoltaan. Pääsimme myös herra iso herrojen komennukseen ja nehän komensivat niin, että aikuisilla naisilla pyörivät sukat jaloissa. 

"Neliriviin järjesty!" Käsky ei saanut aikaiseksi kuin sinne tänne ympäriinsä pyöriviä, hämmentyneitä naisia, kunnes ystävällinen korpraali lisäsi ylempi arvoisen käskyttäjän jälkeen hymy suupielissään, "eli neljä ihmistä jonoon, monta riviin." Taisipa se hymy nousta siinä herra iso herrankin huulille. Alkusammutusharjoituksia ja kuormansidonta harjoituksia jouduimme hieman odottelemaan ja kyllä aiheuttivatkin säpinää naisten riveissä nämä salskeat miehet vihreissä maastopuvuissa. Hieman meinasivat omat tuntemukset jo mennä melkoisen myötähäpeän puolelle, kun aikuiset naiset vetivät homman ihan överiksi flirtillään, eivätkä kyllä tällaisen totisen torvensoittajan mielestä kyllä kovinkaan hyvää kuvaa itsestään antaneet. 

Itse yritin pysytellä mahdollisimman hajuttomana, mauttomana ja huomaamattomana, katsellen maailmaan violetin lipan alta. Siitä huolimatta jouduin yhden vihreätakkisen herra isoherran kaatamaksi. Tiedä sitten kumpi meistä meni enemmän hämilleen, minä joka yleensä pidän ympärilläni 1-1.5 metrin turvavälin lähes jokaiseen ihmiseen (tällä kurssilla se ei kuitenkaan käytännössä ollut ihan mahdollista), vai mies joka demostroi minulla, miten seisoma asennossa palava uhri kampataan maahan ja sammutetaan, tarkoittamattta kuitenkaan kaataa minua, siitä huolimatta että teki juuri sen. 

Hämmentävä tilanne syntyi siitä, että mies pääsi yllättämään minut ihan täysin. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, enkä tiennyt oliko minun tarkoitus kaatua oikeasti vai ei. "Kaataja" ei myöskään tiennyt kaataakko vai ei ja teimme päätöksemme samaan aikaan, tosin kumpikin päätyen eri lopputulokseen ja niinhän sinä kävi, että minä sen seurauksena pyllähdin maahan ihan perusteellisen kunnolla, saaden likimain syliini tuon alkusammutusta opettaneen henkilön. Kovasti hän pahoitteli tapahtunutta ja minä kuittasin sen olevan kunnossa.. sain kuitenkin kuulla naljailua ja pientä kiusantekoa kyseisestä asiastai vielä kurssin viimeisenä päivänäkin... 

Alkusammutusharjoitusten jälkeen saimme kuulla niin lyhyen ja ytimekkään luennon uhkaavasti käyttäytyvän henkilön kohtaamisesta, että se lyhyydessään kerkesi melkein loppua, ennenkuin edes alkoi. Lyhyydestään huolimatta kyseinen luento oli varsin ajatuksia herättävä ja nostatti kyllä sellaista nälkää, että aiheesta pitäisi lähteä opiskelemaan Naisten Valmiusliitto ryn katuturvallisuus kurssille lisää. Samanlaista nälkää tuo kurssi herätti useamman muunkin aihealueen ympärille. 

Lauantai sunnuntai välisenä yönä päätimme nukkua tulettomassa teltassa. Näin kaikille pystyttiin takaamaan rauhalliset yhtenäiset yöunet ja ne tulivat kyllä tarpeeseen. Olin illalla pakannut aamua varten repun valmiiksi, niin että aamulla piti vain hypätä "inttikamppeisiin" ja kiinnittää reppuun makuupussi ja retkipatja. Aamiaisen jälkeen edessä oli telttakylän purku ja tavaroiden palautus. Meidän teltanjohtajamme puuttui, vaan keräsimme ohjeita sieltä täältä ja ahkeroimme kysyä lisää aina kun neuvoja tarvittiin. Niinhän siinä kävi, että meidän teltamme oli maantasalla ja pussiin pakattuna ensimmäisenä. Kiitos niiden kahden reippaan naisen, jotka olivat aamiaisen jälkeen saapuneet leiriin ensimmäisinä ja kantaneet kaikki käyttämättä jääneet polttopuut takaisin puuvarastoon. 

Maalaisjärjen käytöllä näytti pääsevän jälleen kerran melko pitkälle ja vaikka meitäkin oli telttaa purkammassa vain kokemattomia henkilöitä, niin kun yksi asettui marssin tahdittajaksi, niin homma lutviutui kyllä hyvin. Kamiinan purkivat muut, ja minä olin sitten mukana piippun nuohouksessa. Enpä sitäkään hommaa ollut aikaisemmin tehnyt, vaan helppoahan se oli, kun oikeanlaiset ohjeet sai. 

Jokanaisen selviytymispakki 

maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssi naisille.

Alku sanoksi meille luvattiin; "Te tulette olemaan pettyneitä tähän kurssiin." 

Päälimmäisenä ei ole pettymyt, ei vaikka moni asia olisikin voitu tehdä toisin. Koordinoida paremmin ja toteuttaa ehkä hieman toisella tavalla, huomioiden sen seikan, että 60 ihmisen liikkuminen paikasta toiseen, vessatauot jne.. vie enemmän aikaa kuin 30, jonka kokoisena kurssia on aikaisemmin vedetty. 

Ei, päälimmäisenä ei mieleen jäänyt pettymys, vaan nälkä. 

Nälkä nähdä ja kokea lisää, oppia enemmän ja pukea uudemman kerran puolustusvoimien vermeet päälle. Kiristää ruskea nahkavyö vihreisiin housuihin ja katsoa, ettei paita vain repsota mistään kohdasta, että takin vetoketjut varmasti kiinni ja kaulus ojennuksessa. 

Kun Suomi perjantaina meni lakkoon, me emme menneet. Kun Suomi seisoi, naiset liikkuivat, lause joka jää elämään ainakin omassa mielessäni. Monet meistä, naisista puhuivat äärirajoilla olemisesta, äärirajoilla käymisestä ja sen tarpeellisuudesta. Minulla eivät äärirajat tulleet vastaan, eivät lähellekään, siitä huolimatta että nukuin makuupussissa, makuualustan päällä, puolijoukkueteltassa sateen ropinaa kuunnellen. Äärirajat eivät tulleet vastaan, mutta mukavaa se, siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia. 

En tiennyt mihin olen tulossa, en tiennyt mitä odottaa. Enkä varsinkaan tiennyt sitä, että sisimpääni syttyy pieni liekki, joka roihahtaa ihan kunnolla. Että sisimpään syntyy halu palata, halu voida auttaa, halua oppia lisää, aina vain enemmän ja enemmän. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Naisten Valmiusliiton kurssitarjontaan. 

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2015091920382251_uu.shtml

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/valmiusharjoitus-kokosi-450-naista-tikkakoskelle/2131321