Rauhallista juhannuksen aikaa.

Me lähdimme juhannuksen viettoon muutaman tunnin ajomatkan päähän veljeni luokse. Koirien osalta juhannus on kulunut mukavasti autoillessa ja ulkoillessa, sisään kun niillä ei näillä leveysasteilla ole mitään asiaa. Onneksi kelit ovat olleet varsin mukavat ja yökin sujuivarsin rattoisasti autossa. Minäkin mahduin sinne sopivasti häkin viereen nukkumaan. Aamusta seitsemän aikoihin rupesi aurinko lämmittämään sen verran kuumasti että piti avata ikkunat ja viritellä takakonttikin raolleen. Tunnin verran se riitti pitämään auton sisälämpötilan siedettävänä, sitten ei enää auttanut muu kuin lähteä koirien kanssa hakemaan geokätköjä. Sen verran haasteelliseksi osoittaui kuitenkin tuo ensimmäinen kätkö, että en jaksanut enää lähteä etsimään muita. 

Sen sijaan siirryimme koirien kanssa olla möllöttämään rivarin takapihalle. Aurinko paistoi sen verran kuumasti, että arvelin joutuvani käyttämään koirat uimassa viereisellä järvellä. Puolen päivän seutuvilla alkoi kuitenkin kertyä pilviä taivaalle siinä määrin, että voi ola että uimiset jää nyt väliin ja sen sijaan päästään nauttimaan kunnon ukonilmasta. Aavistuksen verran jyrisee jo, saapa nähdä ajellaanko kotiin päin sitten kunnon sateessa. 

Koirat ovat menossa huomenissa reippaaksi vuorokaudeksi hoitoon, saapa nähdä miten hoitaja velvollisuuksistaan suoriutuu, hoidettavaksi kun jää yhteensä neljä kääpiötä ja omasta takaa löytyy reipas vuotias sakemanni uros. 

Aika tarkkana saa kyllä noiden koirien kanssa siellä olla. Sakemanni uros on hyvin itsetietoinen ja dominoiva uros joka osaa provosoida noita kääpiöpinsereitä hyvin taitavasti ja huomaamattomasti. Kääpiöistä kolme alistuu heti kättelyssä, vaikkakin kaksi näistäkin huomauttaa aika kipakasti sakemannille käytöstavoista. Ja sitten on Se Yksi, luontainen johtaja, herra iso herra, uljas musta. Koira jonka elämäntehtävä on pitää muut kurissa ja nuhteessa, hyvin hienovaraisesti, mutta kuitenkin. Kärsivällisyydessä herra on ollut ihan uskomaton, mutta sitten kun se on sanonut että nyt riittää, sen on uskonut isompikin ja kerrasta. Siispä tuollainen nuori uros käy aikalailla herra iso herran hermoille, se ku ei usko, eikä kunnioita vanhempaa urosta. Tämä on Zeukselle jotain ihan käsittämätöntä ja sen kärsivällisyys tuon nuoren sakemannin kanssa on hävinnyt ihan totaalisesti. Edessä voi olla totiset paikat, kun Zeuksella menee hermo, se käy kiinni ja sakemannia sattuu. 

Tarkoituksena olisi kaikki nuo totiset paikat pystyä välttämään, mikä tarkoittaa sitä etteivät nämä urokset saa viettää valvomatta yhdessä yhtään ainutta hetkeä. Niitä ei jätetä sisätiloissa samaan tilaan, vaan välissä pitää aina olla portti tai häkki ja ulkona niitä valvotaan jatkuvasti. Herpaantua ei saa hetkeksikään. 

Tällä hetkellä tilanne on hallinnassa ja ongelma tiedostettu. Sitä ei vaan saa päästä kukaan unohtamaan, sillä sen laatuinen virhe voi käydä äkki arvaamatta melko kalliiksi. 

Tulossa on myös vähän pidempi hoitojakso, vajaa viikko samassa paikassa, mutta eri hoitajan kanssa. Riskien minimoimiseksi olisi ihanteellista löytää toinen luotettava, asiantunteva ja osaava hoitopaikka tai hoitaja. Mutta luultavaati sellaisia ei liene tässä maailmasaa kovinkaan montaa olla, jolle uskaltaisin tuon lauman hoitoon toimittaa tai jättää. Ajattelin tässä kuitenkin, että turhahan sitä on tässä juhannuspäivänä miettiä ja surra. Ehtiihän sitä aikanaan. Siispä jatkan mukavan vilpoisessa tuulessa makoilua viltin päällä koirien kanssa ja toivon että saan kohta jotai erityisen hyvää syötävää. 

Saapa nähdä miten käy