maanantai 4. heinäkuuta 2016

Tien päällä.

Olen saanut viettää pienen hetken, tarkemmin kuuden vuorokauden ajan huoletonta kv- aikaa, ilman aikatauluja, velvollisuuksia tai vastuun kantamista muusta kuin itsestäni. Toisinaan nuo kv:t ovat toteutuneet vain kerta, pari vuoteen, mutta tälle vuodelle niitä on mahtunut jo useampia  pätkiä, joista tämä on tälle vuodelle ollut pisin pätkä. 

Kv-aika ei ole sen enempää tai vähempää muuta, kuin "koiravapaata aikaa". Aikalailla hiljaiseloa on ollut kotipuolessa, muutaman kerran on itse joutunut varmistamaan, että onhan kaikki mennyt hyvin. Ensimmäisen kerran, kun sosiaalisen median kautta sain tiedon pienestä ruskeasta, omaehtoisesti kulkevasta, arasta koirasta, joka liikkui muutaman kilometrin päässä sieltä, missä koirat nyt ovat aikaansa viettäneet. Pitihän se varmistaa, ettei Etna vain ole livistänyt tiehensä, tai jos näin onkin käynyt, niin ainakin olisin pystynyt ohjaamaan etsijät oikeaan suuntaan. 

Kaikki koirat olivat onneksi tallella. Myöhemmin tuli tehtyä varmistus, kun olin muissa asioissa yhteyksissä sinne päin. Kaikki oli ihan niin kuin pitikin, ja hoitoon menneet kanitkin pärjänneet hyvin. Tällaiset pienet irtiotot arjesta tekevät hyvää, niin minulle, kuin varmasti koirillekin. Koirilla on ollut kaikki hyvin, eikä näissä omissa oloissakaan ole ollut moittimista. Kyllä "karavaanarin" elämä on ihan mukavaa, matkailuautossa pitkätkin välimatkat kuluvat kuin huomaamatta ja kun katselee maisemia hieman tavallista korkeammalta, niin sitä näkee sellaisiakin asioita, jotka edellisten 20 vuoden aikana ovat jääneet näkemättä. 

Nyt on suunta jo kovaa kyytiä kotiin päin, voi olla että tälle illalle kotiin siirtyvät vain minä ja koirat. Kanien palauttamista kotiin harkitsen sitten huomisen puolella. Nauttikoot ne nyt hetken vielä omaehtoisesta ulkokanin elämästä, sen jälkeen kun ulkoilu muuttukin taas minun ehdoillani tapahtuvaksi ja tarkan valvonnan alaiseksi toiminnaksi. 

Aika rauhassa ne ovat saanneet tuossa minun takapihallani oleskella ja ulkoilla, Etna tykkää pitää tiukkaa vahtia ja seurata kanien touhuja, turvallisesti väliaidan takaa. Muutaman kerran joku isompi lintu, varis tai pari harakkaa, on käynyt kärkkymässä ja kaneja vahtaamassa siinä pihassa, mutta saaneet melko äkäisen lähdön. Kertaalleen istuin keittiössä syömässä, kun tuli sellainen olo, että nyt pitäisi käydä vilkaisemassa kaneja. Syytä olikin, sillä verkkoaidan toisella istui kissa, joka oli saanut kaneista toisen hyvin valppaaksi ja toisen kangistumaan kauhusta. Passitin kissan kauemmaksi, vaan eihän se ollut uskoa sitä, etten minä siihen halunnut paisteja kyttäämään. Yritti käydä kiehnäämässä jaloissa, jotain taisi vähän koitti jututtaakin. Käskin sen painella tiehensä. Hetken kuluttua se kuitenkin palasi uudelleen, harkitsin hetken mitä tehdä ja päädyin "karkottavan koiran" käyttämiseen. Hain Zeuksen paikalle ja se kohtuu nätisti, elikäs hyvin herrasmiesmäiseen tyyliin passitti kissan tiehensä ja katseli sitten minua kysyvästi, että pitääkö sitä ihan puskaan asti mennä, vai riittäisikö se vähän vähempikin. Tähän asti se on riittänyt. Kissaa ei ole enää näkynyt, ilmeisesti koiran läsnäolo riitti kertomaan sen, ettei se ole toivottu vieras. 

Etna olisi antanut kissalle astetta äkäisemmät lähdöt, huolimatta siitä, että sen paras kaveri läpi pentu ajan olikin kissa. Kummasti se koira oppi sen, ettei niitä tiettyjä tuttuja kissoja saa jahdata ja sillä selvä. Välillä kun vanhoissa töissä jätin kääpiöpniserit turvallisuussyistä kevytmetallihäkkiin, saattoi sieltä palatessani löytyä kolmen kääpiöpinserin lisäksi yhdestä kolmeen kissaakin. Kaikki sulassa sovussa toistensa lämmössä nukkuen. 

Kanien kanssa olen tullut siihen tulokseen, että vaikka  Asikkalassa asuessani onnistuinkin pitämään niitä niin, että ne yöaikaan saivat vapaasti liikkua koko asunnossa, kun minä ja koirat nukuimme, niin nykyisissä oloissa ne eivät koskaan joudu samalle puolelle aitaa Etnan kanssa. Etnalla tuppaa riistaviettiä olemaan sen verran, että siinä vaiheessa kun kani lähtee riemuissaan loikkimaan ja spurttaa kunnon ilohyppyihin, niin Etnan itsehillintä pettää. Siispä vaikka koirat nyt pääsevätkin vapaasti ulos aina kanien ulkoilessa, ei toivottujen vieraiden karkottamiseksi, niin olen rajannut sitten takapihan aitauksen niin, että ulkoilu sujuu koirilla ja kaneilla ilman turhia riskejä ja stressiä. 

Täytyy vain toivoa, että loppu kesän säät olisivat sen verran suosiollisia, että ulkoilut voisivat jatkua. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti