Lyhyt lainaus pentupäiväkirjasta vuosien takaa.

16.8.2007

Ensimmäinen oikea kontakti kääpiöpinserin pentuihin. Millaisen kuvan sain:

uteliaita, 

vilkkaita,

rohkeita,

ennakkoluulottomia, 

kovia nahistelemaan. 

Käsittämättömän pieniä,

aivan valloittavia palleroita. 

Ihan ei vielä ole yhdeksää vuotta tästä ensimmäisestä kohtaamisesta kulunut. Sen sijaan yhdeksän vuotta sitten sain tietää, että minusta on ihan oikeasti tulossa koiranomista kaikkine vastuineen ja velvollisuuksineen. Ja kun lopulta sain pennun syliini, en voinut muuta kuin aavistella, miten hienon koiran sainkaan. 

En sitä, miten sen kanssa kulkisimme läpi vuosien kohdaten niin ilon, surun, kuin epätoivonkin hetkiä. Puhumattakaan siitä, kun jo hetken aikaa luulin, ettei minulla enää ole ystävistä uskollisinta, kunnes se ilmestyi esiin, ulkonaisesti muuten ehjän oloisena, mutta vain kolmea jalkaansa käyttäen. 

Elämä on kohdellut meitä pääsääntöisesti hyvin, välillä muistutellen siitä, ettei meidän elämämme ja läsnäolomme tässä maailmassa ole itsestäänselvyys, saati sitten ikuista. Siitä huolimatta, jokainen vastoinkäyminen on tehnyt meistä yhdessä vahvempia.

Yhdeksän vuotta takana päin, toivottavasti toinen mokoma vielä edessä...

Zeus 08.07.2007