sunnuntai 9. lokakuuta 2016

"Vaikuttaa siltä, että useimmat meistä tarvitsevat eläimiä osaksi elämäänsä;
ihmisluontomme on sidoksissa eläimiin.

Eristyksissä eläimistä
menetämme osan itsestämme. 
Menetämme osan perinnöstämme"

Rupert Sheldrake

Tiesin että jostain löytyy kokonaisuutena se ajatus, josta muistin vain sanan sieltä, toisen täältä. Tällä kertaa etsintä tuotti tulosta ja päiväkirjan välistä, kahdeksan vuoden takaa löytyi tämä ajatus, jonka silloin halusin kirjoittaa ylös, muistaakseni sen vielä joskus myöhemmin.

Halusin muistuttaa itseäni siitä,
kuinka vähän sitä oikeastaan tarvitseekaan ollakseen onnellinen. 

Toisinaan siihen riittää vuosia sitten ystävältä
lahjaksi saatu lampaantalja. 

Kunpa sitä itsekin vain aina jaksaisi muistaa arvostaa,
ja olla onnellinen siitä
ihan pienestäkin arjen luksuksesta. 

Kuinka suuria opettajia koirat voisivatkaan meille olla,
jos me vain jaksaisimme kuunnella, 
mitä ne haluaisivat kertoa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti