torstai 18. heinäkuuta 2019

Iltalenkillä hyvässä ja välillä vielä vähän paremmassa seurassa. 

Joskus kannattaisi etiäisikin uskoa, tai ainakin huomioida vähän enemmän kuin olkiaan kohotellen. Sen verran meinasi sydän yhtenä iltana pysähtyä, kun hirvi lähti ihan vierestä vähän väljemmille vesille. 

Tai tiedä sitten niistä vesistä, kun hirvi umpimähkän jälkeen juoksi viljapellon poikki, ylitti tien ja jatkoi sitten heinäpeltoa pitkin kohti metsän reunaa. 

Enimmäkseen sitä saa kuitenkin tyytyä vain lintuihin, rusakoihin ja hevosiin, sekä levollisiin maisemiin. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti