Ystävän kanssa maaseutumatkailulla,

tai jos ihan totta puhutaan, niin hyvän pitsan ja geokätkeilyn 

merkeissä harhailemassa Sastamalassa. 

Jos joskus tekee mieli maistaa ihan huikean hyvää pitsaa,

on lohdullista tietää, ettei sen perässä tarvitse matkustaa enää Tornioon asti. 

Riittää kun ajaa Sastamalan Turkinpippuriin ja tilaa pitsan talonkastikkeella. 

Koirat nauttivat paikastaan auringossa, samalla kun itse yritin pysytellä aurinkovarjon suojissa. 

Sopivan pitkän kätköilykierroksen jälkeen jäimme hyväksi toviksi

istumaan järven rantaan Tyrvään kirkon lähettyville. Adja odotteli malttamattomana

milloin matka jatkuisi ja Etna yritti löytää sopivaa paikkaa auringosta. Muurahaiset vain olivat

sen kanssa hieman erimieltä kumpia varten paikka oli

Neiti kärsimätön ei koskaan ole ymmärtänyt sitä, miten tauot 

ja välikuolemat pitäisi hyödyntää. Siinä missä Etna hyödyntää jokaisen 

mikrotauon mieltä ja tassuja lepuuttaakseen, Adja vain odottelee sitä,

 milloin matka jatkuu kohti uusia pettymyksiä. 

Kaksijalkaiset haaveilivat hyvästä kahvista, 

tytöt milloin mistäkin. 

Lopulta löytyi Etnallekin sopiva paikka, vähän sivummasta 

kuin kusiaisten.

Ärrältä haetun kahvin jälkeen matka jatkui järven lahden takaa

näkyneen kirkon luokse ja siellä meitä odotteli rauhallinen 

maalaisidylli ja menneiden aikojen hiljaiset muistot. 

Löysin taas yhden paikan lisää, jonne voisin unohtua.

Paikan jossa mieli ja sielu lepäävät.

Siispä kuvat puhukoot puolestaan. 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.