tiistai 13. syyskuuta 2011

Koiran ilmat

 Yhtenä aamuna kotiin päin lenkiltä tullessa huomasin valtavan hämähäkin seitin, josta oli pakko napata kuva. Valitettavasti mukana oli vain puhelin, joten kuvan laatu on myös sen mukainen.

Upea tuo seitti oli joka tapauksessa, ja olisi taatusti jäänyt näkemättä, ellei minulla olisi koiria joita on lenkitettävä säällä kuin säällä, ja tuntui miltä tuntui...

Vielä ei ole tullut sellaista aamua, jolloin vain tietää että syksy on tullut. Kuitenkin kelit alkavat jo olla melko syksyisen sateiset. Harvassa näinä aikoina ovat olleet ne päivät, jolloin vettä ei vähän ripsisi!

Päätin kuitenkin, ettei pieni tai suuri vesisade juuri meidän tahtia hidasta, paitsi tietenkin tokokentällä. Lenkillä käydään, satoi tai paistoi. Koirat tietysti nauttivat auringon paisteesta, minä vesisateesta, mutta tästä ristiriidasta olemme selvinneet, vielä ainakin toistaiseksi :D

Olen tänä syksynä ylittänyt itseni ja päättänyt peitota hirvittävän hirvikärpäs kammoni. Tähän lienee syynä totaalinen kyllästyminen lenkkeilyyn asfalttiteillä edes takaisin. Joitakin viikkoja sitten päätin alkaa boikotoimaan metsiä kunnes ensimmäiset pakkaset tulevat, tämä tapahtui jouduttuani hirvikärpästen hyökkäyksen kohteeksi. Lenkin aikana ja jälkeen nypin itsestäni kymmeniä hirvikärpäsiä ja niitä löytyi hiuksien seasta vielä nukkumaan menon jälkeenkin... Eikä siinä vielä kylliksi, jotkut niistä penteleistä purivat!!

Asfalttiteitä talsiessani tulin kuitenkin lopulta toisiin aatoksiin, ja löysin paremman lenkkimetsän, ainakin hirvikärpästen suhteen. Jo viikon päivät olen siellä  patikoinut kera koirien, kerran pari päivässä ja olen löytänyt vasta yhden hirvikärpäsen, joka sekin yritti kätkeytyä lettiini. Nyppäsin sen pois ja jatkoin urhoollisesti matkaa. Itse viihdyn metsässä paremmin ja koirillakin on hauskaa. Siellä ei näytä pieni sade juurikaan haittaavan, saati sitten kura jota pelloilta tarttuu mukaan. Voimakkaamman sadekuuron yllättäessä neiti Etna saattaa jäädä jonkin kuusen alle pitämään sadetta, mutta tulee sieltä kuitenkin luimistellen, jos me Zeuksen kanssa jatkamme matkaa.



Töissä olemme joutuneet koiran kanssa tottumaan sateiden tullen myös märän villan tuoksuun uusien "työkavereiden" myötä. Työpaikan pelloille ja toisinaan myös koiratarhaan kun on ilmestynyt laiduntamaan lauma lampaita. Toisinaan näitä kavereita ja karkulaisia houkutellaan takaisin aitaukseen näkkileivän avulla, ruoho kun on vanhan sanonnan mukaan vihreämpää aidan toisella puolen.. Etna ja Zeus tosin ovat tutustuneet näihin kavereihin vain aidan takaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti